text
stringlengths 9
5.85k
| document_id
stringlengths 14
14
| archival_id
stringclasses 28
values |
|---|---|---|
Kihlakunnanoikeuteen on Matti Nylän
siellä lausunut, että Jaakko Laines
mäki sekä Juho Kauppila ja hänen
asiakumppaninsa olivat sitoutuneet kaik¬
kiyhteiseen omavelkaiseen takaukseen
2000 markan kassakreditiivilainasta,
jonka Tahanomistaja Iisakki Uitto
kontrahdin mukaan toukokuun 21 päi¬
vältä 1913 oli saanut Kansallis- Osake¬
Pankki nimisestä pankkilaitoksesta;
ja koska Lainesmäki helmikuun 23
päivänä 1914 oli ollut pakoitettu mai¬
nitun takauksensa nojalla maksamaan
sanottuun pankkilailaitokseen 7267 mark¬
kaa 91 penniä, on Matti Nylin vaati¬
nut että Juho Kauppila ja hänen
asiakumppaninsa velvoitettaisiin yh¬
teisvastuullisesti suorittamaan. Matti
Nylinille Jaakko Lainesmäen kon¬
kurssipesän hyväksi viisi kuudetta
osaa tuosta rahamäärästä eli 669
markkaa 23 penniä korkoineen sekä
korvaamaan Kylénin oikeudenkäynti
kulut.
Juho Kauppila ja hänen asiakump¬
paninsa ovat vastustaneet kannetta;
minkä jälkeen Kihlakunnanoikeus on
helmikuun 24 päivänä 1916 julista¬
mallaan päätöksellä siinä maini¬
tuilla perusteilla hyljännyt kanteen
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi Mat¬
ti Nylin oli vetoamalla saattanut
jutun, on tuomiossaan tammikuun
30 päivällä 1917 katsonut selvitetyksi
että Juho, Antti, Salomon Salomonin
poika ja Salomon Kustaanpoika
Kauppila ynnä Iisakki Rehula yh¬
dessa Jaakko Lainesmäen kanssa
olivat kaikki yhteisesti sitoutuneet o¬
mavelkaiseen takaukseen Iisakki Ui¬
tolle myönnetystä kyseenalaisesta
kassakreditavitainasta ja että Jaakko
Lainesmäen sittemmin takauksensa
nojalla oli helmikuun 23 päivänä
1914 täytynyt edellämainittuun pank¬
kilaitokseen maksaa 7967 markkaa 21.
penniä, minkävuoksi ja koskeivät
Juho Kauppila ja hänen myöläpuo
lensa olleet voineet toteennäyttää
väitettään, että Jaakko Laineoma
ki olisi ollut velallisena vastuuna
lainen puheenalaisesta lainasta, Ho¬
89
| 463306808_0102 | 463306808 |
vioikeus on, kumoten Kihlakunnanoi¬
keuden päätöksen, velvoittanut Ju¬
ho Kauppilan ja hänen asiakump¬
raninsa yhteisesti tai sen heistä,
jolla varoja, oli, Matti Nylenille
Jaakko Lainesmäen konkussipesän
hyväksi maksamaan vaaditut kuu¬
situhatta kuusisataa kolmekymmentä
yhdeksän markkaa yhdeksankym¬
mentäkolme penniä kuuden prosen¬
tin vuotuisine korkoineen helmikuun
23 päivästä 1914; minkä ohessa Juho
Kauppila ja hänen asiakumppanin¬
sa ovat velvoitetut yhteisvastuulli¬
sesti sadalla markalla korvaamaan
Matti Kylénillä. Kihlakunnanoikeu¬
dessa olleet kulut.
Hovioikeuden tuomioon ovat Ju¬
ho Kauppila ja hänen asiakump¬
paniinsa anoneet muutosta perus¬
telmalla, johon Matti Nylén on
vastannut.
Senaatti on tutkinut tämän
jutun; ja koska Juho Kauppila
ja hänen asiakumppaninsa, kuten
he ovat täällä muistuttaneet, ovat
saaneet haasteen asiaan vasta hel¬
mikuun 20 ja 21 päivänä 1915 eli
siis enemmän kuin kaksitoista kuu¬
kautta, kukin kuukausi luettuna
kolmeksikymmeneksi päiväksi, jälkeen
helmikuun 23 päivän 1914, jolloin
Jaakko Lainesmäki on suorittanut
puheena olevan takausmaksunsa;
senvuoksi ja kun Jaakko Lainesmä¬
en kannovalta asiassa helmikuun
24 päivänä 1873 takausmiehen edes¬
vastausvelvollisuuden tarkemmasta
määräämisestä annetun Asetuksen
4 SS:n mukaan, verrattuna maali¬
kuun 23 päivänä 1807 annetun seli¬
tyksen 42 kohtaan, siis on vanhentu
nut ennen haasteen antamista Juho
Kauppilalle ja hänen asiakumppa¬
neilleen, harkitsee Senaatti oikeaksi, kumo¬
ten Hovioikeuden tuomion, jättää asian
sen loppupäätöksen varaan, johon Kihla¬
kunnanoikeus päätöksessään on johtunut
Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot¬
Suomen Senaatti
August Nybergs
Jolm Nordgren.
J; A. Pehkonen
Mannes Peltonen
A. N. Heikkilä.
Tvennitut
30
| 463306808_0103 | 463306808 |
Den 23. Oktober 1917.
Finlands Senats
dom uti ett, på nedsatt revisionskil¬
ling, från Åbo Hofrätt inkommit
mål emellan Bankkontoristen Han¬
na von Konow, från Helsingfors
stad, sökande, samt i samma stad¬
bosatte Banpprokuristen. Af af Kor¬
selles, svarande, angående fordran.
Gifven uti Justitiedepartementet den
23 oktober 1917
Senaten har låtit handlingarna i
målet sig föredragas och af dem, så¬
vidt nu år i fråga, inhämtat föl¬
jande:
Efter Bankprotokuristen af Forselles
den 3 februari 1914 ågången stämning
har Bankkontoristen von Konow vid
Rådstuvurätten i Helsingfors anfört
att af Forselles enligt ett i april må¬
nad år 1913 träffadt aftal af den Ko¬
nom hyrt en bostadslokal uti en hun¬
ne tillhörig villabyggnad på Brändö
holme i Helsingi socken för en tid
af ett år, räknadt från den 1 juni
sistnämnda år, emot en mänattig
fyra af 90 mark, hvilken borde erläg¬
Sarvarande: J. G. - Alh. - 4.S. F.
31
No 1969.
Pag. 75. Rb. 1917.
| 463306808_0104 | 463306808 |
gas den 15 i hvarje månad; och enär
Bankprokuristen af Forselles emellertid
uraktlatit att gälda den sålunda öf¬
verenskomna hyran, har Bankonto¬
risten von Konow yrkat af Forselles
åläggande att till henne utgifva till
betalning förfallen hyra för sju må¬
nader med 630 mark jämte ränta
därå, hvarhos von Konow gjort an¬
språk på ersättning för rättegångskost¬
naden.
I målet hörd har Bankprokuristen
af Forselles emotsett förkastande af kä¬
romålet; därå Rådstufvurätten medelst
den 29 maj 1914 afkunnadt utslag för¬
klarat utredt vara att Bankesökuri¬
sten af Forselles för en tid af ett år,
räknadt från den 1. juni 1915, af Bank¬
kontoristen von Konow förhyrt en be¬
stadslokal i en henne tillhörig villa
på Brändö emot en hyra af nittio
mark i månaden; hvarför och då
icke styrkt blifvit att utförandet af
de reparationer, hvartill von Konow
i aftalet sig förbundit skolat gälla
såsom villkor för lyresäftalets bestånd,
Rådstufvurätten ålagt Bankyrkokuriston
af Forselles att i fordrad hyra för ifrå¬
gavarande bostadslägenhet, den han emel¬
lertid icke tagit i besittning, för en tid
af sju månader till Bankkontoristen
von Konow utgifva sexhundra trettio
mark jämte som procents årlig rän¬
ta därå, räknadt från stämnings¬
dagen den 3 februari 1914 till dess full
betalning följde, samt att med ett¬
hundra fyratiofem mark godtgöra
von Konow umgälderna i målet.
Hofrätten, under hvars pröfning
Bankprotokuriston af Forselles i väde¬
väg dragit målet, har genom den
2 Januari 1917 däri gifven dom förkla¬
rat det visserligen vara utredt, att
af Forselles på våren år 1913 under¬
handlat med Bankkontoristen von
Konom om förhyrande af en bostads¬
lokal uti dennes förberörda villa; men
som det emot Banpprokuristen af Tor¬
selles bestridande icke blifvit styrkt,
att slutligt hyres aftal parterna emel¬
lan träffats, har Hofrätten, med upp¬
häfvande af Rådstufvurättens utslag,
92
| 463306808_0105 | 463306808 |
förkastat Bankkontoristen von Konowis
i målet utförda talan.
Uti Hofrättens dom har Bankkon¬
toristen von Konow anhållit om änd¬
ring medelst deduktion, den Bank¬
prokuristen af Forselles bemött.
Senaten har tagit målet i öfver¬
vägande och finner det väl vara styrkt,
att Bankprotukuristen af Forselles på vå¬
ren år 1913 af Bankkontoristen von
Kopow för en tid af ett år, räknadt
från den 1. därpåföljande juni, hyrt
ifrågavarande bostadslokal; men eme¬
dan det tillika frångått att Bank¬
kontoristen von Konow därvid för¬
bundit sig att låta i lokalan verk¬
ställa särskilda reparationsarbeten
och dessa arbeten emellertid bedrif¬
vits sä längsamt att Bankproku¬
risten af Forselles ännu i början¬
af augusti månad samma år icke
kunnat inflytta i lokalan, ty och di
af Forselles vid sådant förhållande
varit berättigad att bryta hyresofta
let, pröfvar Senaten rättvist låta bro¬
vid det slut, hvari Hofrätten uti sin
Asian oikautta
ofvanberörda dom i saken stannat, och
ålägges Bankkontoristen von Konou¬
att till Bonpprokuristen af Forselles, i
ersättning för hans härstädes i målet
hafda kostnader, utgifva nittio mark.
Det alle, som vederbör, till efterrättelse
länder.
Finlands Senat:
Julius, Grotensfelt.
Väinö Hirvinen.
Axel Charpuntier
F. Lehkonen.
43
| 463306808_0106 | 463306808 |
Den 23. Oktober 1917.
Finlands Senats
dom uti ett, på nedsatt revisionsskil¬
ling, från Åbo Hofrätt inkommit mål
emellan Järnvägshöföraren Herman
Hagman och Sandlakaren Sonja
Hagman, hvardera från Helsing¬
fors stad, gemensamt sökande, samt
i Masaby by af Kyrkslätt socken
bosatte Bonden Gustaf Alfred Back¬
man såväl för egen del som i
egenskap af målsmän för sin hust¬
ru Emilia Lovisa Backman, sva¬
rande, angående häfvande af lä¬
genhetskop: Gifven uti Justitiedepär¬
tamentet den 23. Oktober 1917
Senaten har låtit handlingarna i
målet sig föredragas och af dem, så¬
vidt nu är i fråga, inhämtat föl¬
jande:
Vid Häradsrätten i Kyrkslätt och
sjundeå socknars tingslag hafva Her¬
man och Sonja Hagman anfört, att
Gustaf Alfred och Emilia Lovisa Back¬
man medelst den 25 maj 1912 upprät¬
tadt köpebref till Herman och Sonja
Hagman försått Kopas stomhemman
Närvarande: J. G. - A. Ch - V. H. F.
94
No 1870.
Pag. 294. R. P. 1916.
| 463306808_0107 | 463306808 |
benämnda del af Kopas eller Kopels
skattehemman N° 5 i Masaby by för
en köpeskilling af 2000 mark, hvilken
skulle betalas sålunda, att Herman och
Sonja Hagman öfvertige ansvarighe¬
ten ej mindre för ett i lägenheten
Finlands Hypoteksförening till säker¬
het intecknadt lån, hvaraf återstått
oguldet 5,155 mark 84 penni med rän¬
ta, än för gäldandet af de 8000 mark,
som makarna Backman i ogulden
köpeskilling blifvit skyldiga förra ägor
na af lägenheten, Bonden Johan En¬
gelbert Nordström och dennes hustru
Alexandra Adelia Nordström, samt till
makarna Backman i penningar er¬
lade återstoden af köpeskillingen; och
hade makarna Backman därjämte
i sagda köpebref åtagit sig ansva¬
righet för att den försålda lägen¬
heten icke vore belastad med andra
än ofvannämnda gravationer. Eme¬
dan Kopas hemman, på sätt Hir¬
man och Sonja Hagman sederme¬
ra erfarit, vid tiden för omförmäl¬
da köpslut emellertid dessutom besvä¬
rats: af en den 9 februari 1910 fastställd
inteckning Bonden Berndt Fredrik Ta¬
gerström till säkerhet för betalningen
af en den 30 November 1908 uthändi¬
gad skuldsedels oguldna innehåll 45,000
mark jämte ränta därå, af en den
15 november 1886 fastställd och senast
den 4 September 1905 förnyad inteck¬
ning Nybyggaren Gustaf Edvard Sonn¬
berg till säkerhet för framtida bestån¬
det af ett den 10 April 1856 dagteck¬
nadt arrendekontrakt äfvensom af en
den 6 September 1909 Arbetskarlen Emil
Sahlström till säkerhet fastställd inne¬
gistrering af ett den 14 Augusti 1899.
upprättadt kontrakt angående begorätt
till ett bäckstugvomrade, samt Gustaf
Alfred och Emilia Lovisa Backman
sålunda vid afslutandet af köpet
lämnat Herman och Sonja Hag¬
man medvetet oriktiga uppgifter om
de gravationer, som besvarade den för¬
sälda lägenheten; ty, och då makar¬
na Backman icke kunnat i godo
förmås att utverka vederbörande in¬
teckningshafvares samtycke till döden¬
95
| 463306808_0108 | 463306808 |
de af nämnda gravationer, till den del
Herman och Sonja Hagman icke för
desamma öfvertagit ansvarigheten, samt
en af de vasentliga förutsättningarna
för köpet sålunda bortfallit, hafva Her¬
man och Sonja Hagman, hvilka i¬
mellertid till makarna Backman af
köpeskillingen erlagt 4500 mark, yrkat
att ifrågavarande köp måtte upphöf¬
vas samt Gustaf Alfred och Emilia
Sovisa Backman åläggas att till Her¬
man och Sonja Hagman återbära
nästnämnda belopp jämte ränta därå,
hvarhos Herman och Sonja Hagman
gjort anspråk på godtgörelse för um¬
gälderna å rättegången.
Öfver käromålet hörda hafva Gustaf
Alfred och Emilia Lovisa Backman
emotsett förkastande af detsamma
Häradsrätten har medelst den 8.
september 1913 afkunnadt utslag på
upptagna skäl förkastat Herman och
Sorija Hagmans i målet utförda ta¬
lan
Hofrätten, under hvars pröfning
Herman och Sonja Hagman i vade
väg dragit målet, har genom den 31.
juli 1916 däri gifven dom funnit väl
utredt vara att ehuru Gustaf Alfred
och Emilia Lovisa Backman vid i¬
frågakomna hemmansförsäljning åta¬
git sig ansvarighet för att hemma¬
net icke belastades af andra grava¬
tioner, än de i köpebrefvet uppräkna
de, lägenheten dock vid tiden för köp¬
slutet varit intecknad till säkerhet
för Berndt Fredrik Fagerströms ofvan¬
berörda fordran och Gustaf Edvard
Lönnbergs nyttjanderätt samt besvä¬
rad med Emil Sahlströms inregiste¬
rade legorätt; men alldenstund Berndt
Fredrik Fagerströms fordran blifvit gul¬
den redan den 1 december 1912 samt
den till säkerhet för samma fordran
beviljade inteckningen dödats den 2.
Juni 1913, fördenskull och emedan den
omständigheten, att den försålda lä¬
genheten graverades af omordade nytt¬
janderätter, i anseende till makarna
Backmans antydda ansvärskyldighet
icke utgjorde laglig grund för Her¬
man och Sonja Hagmans yrkande
70
| 463306808_0109 | 463306808 |
på köpets återgång, har Hofrätten lå¬
tit bero vid det slut, hvari Härads¬
rätten i saken stannat, äfvensom
skyldigkänt Herman och Sonja Hag¬
man att, gemensamt eller den af dem,
som tillgång ägde med sextio mark
ersätta Gustaf Alfred och Emilia So¬
visa Backman deras i Hofrätten för
målet hafda kostnader.
Uti Hofrättens dom hafva Herman
och Sonja Hagman anhållit om änd¬
ring medelst deduktion, hvaraf dup¬
litton uttagits af Gustaf Alfred Back¬
man, som dock icke hit inkommit
med bemötande af densamma.
Senaten har tagit målet i öfver¬
vägande och finner Herman och Son¬
ja Hagman icke hafva anfört skäl
till ändring uti Hofrättens ofvan¬
berörda dom, hvarvid alltså skall
förblifva och ålägges Herman och
Sorja Hagman att till Gustaf Al¬
Fred Bäckman gälda afgifterna, tju¬
qvätta mark, för hans exemplar
af denna Senatens dom. Bet¬
alle, som vederbör, till efterrättelse
Asian Schauman.
länder.
Finlands Sonat:
Julius Gretenfritt. Axel Carpintus
Julius Gretenfritt. Axel Carpintus
Väinö Hirvinen.
F. A Pehvoner.
| 463306808_0110 | 463306808 |
Den 29 oktober 1917.
Finlands Senats
dom uti ett, på redsatt revi¬
sionskilling, från Wasa Hof¬
rätt inkommet sjörättsmål
mellan Finska Bergnings¬
aktiebolaget Nartun, i Hel¬
singfors stad, sökande, samt
Sjökaptenen John Engblad i e¬
genskap af besältafvare å
angfartyget Tärnän, hvars
hemort är Gamlakarleby stad
svarande: Gifver uti Justitir¬
departementet den 29 oktober 1917.
Senaten har låtit handlingarna i
målet sig föredragas och af dem in¬
hämtat följande:
På stämning å Sjökaptenen Engblad
till Rådstufvurätten i Tikolaistad har
Finska Bergningsaktiebolaget Septem¬
därstädes anfört, att vidare angfarten
get Tärven under resa från staden
Sundsvall i konungariket Iverige till
Nikolaistad den 3 Juli 1915 grundstött
i närheten af Norrckän fyr samt be¬
förhafvaren å bolaget tillhöriga bärg
ningsängaren Meristani Sjökartenen
Qtr: J. G. - F. B. - K. - V. B.,
No 1288.
Pag. 360. R. D. 1076.
| 463306808_0111 | 463306808 |
Hardus Larsson, efter därom erhållen
underrättelse, samma dag begifvit
sig till strandningsplatsen och därå
med Sjekapteren Engklad uppgjort
skriftligt kontrakt, hvari Sjökaptenen
Causöen förbundit sig att med ång
fartyget Anistani bärga; hvarå och
till säker hanen införa anosarfyget
Tarman mot en berörda bolag till¬
kommande ersättning af en tredje¬
del utaf det bärgades värde, hvil¬
ken ersättning i betraktande af ha¬
veristens nödställda läge å berg
grund i öppna halvet samt den
med bärgningen förenade rick icke
var otillig, på hade Sjökaptenen Eng
blad det oaktadt undandragit sig
att erlägga den utalade bärgnings¬
lönen, utgörande, enär ängfarten
get Tämän i skadadt dock vid
omställd besittning värderats till
41050 mark, 1865 mark 33 penni; i
anseende hvartill Finska Bengnings
aktiebolaget Septun yrkat Fjakartenen
Engblade förpliktande att utgifva näst¬
sagde belopp med sin procents ränta
därå från stämningsdagen samt att
därhos godtgöra bolaget dess kostna
der i målet.
Hörd öfver käromålet har Sjökap
terien Engslad, under erkännande af
att han undertecknat förberörda kon
trakt, likväl med härigyn ej mindre
därtill att grundstötningen skett i öf¬
pen bjö, som vid tillället gått hög, än
till den däraf föranleddå forän att
fartyget blevi orak förmenat bäng
ningsstälet vara ingånget i sådant
nödtillstånd, att detsamma järnlikt 10 SS:
i Sjölagen, gifven den 9 juni 1873, ej
vore för honom bindande, samt med
afseende därå att bärgningen för Sex
sistans varit synnerligen lått och att
Tämäns besättning därvid medverkat
ansett bärgningsbolaget vara fullt godt
gjordt för bärgnings arbetet med en
tolkedel af det bärgade ångförtyget
Tämäns ofvan uppgifna värde och förty
emotsett, att bärgningsaktiebolagets an¬
språk måtte på antydt sätt nedsättas.
I afgifvet genmäle har Finska
Bergningsaktiebolaget Sextun betridt.
99
| 463306808_0112 | 463306808 |
att vid bärgnings tillfället sådant nöd
tillstånd förellegat, att detsamma skul¬
le hafva betagit giltigheten af det e¬
mellan Sjökartenerne Larosen och Engblad
upprättade kontraktet, om hvars ingåen¬
de Enoblad dessutom öfverlagt med en
vid tillfället närvarande delägare i
angfartyget Tåmän och mot hvilket
Engblad ej heller efteråt, sedan det
uppgifna nödtillståndet upphört, anmält
protet, hvarjämte bolaget beträffande.
anmärkningen om berättningens å Tär¬
nan medverkan vid bärgningen fram¬
hållit att sådan medverkan tagits i
beräkning vid kontraktets uprättande.
Sedan Sjokaptenerne H. J. Gallenius
och Johan Emil Rönneholm i egenskap
af tillkallade vakkunnige afgifvit ut¬
låtande, har Rådstufvurätten medels den
20 mars 1916 afkunnadt utdrag funnit
utredt vara, att sedan angfartyget
Tämän på morgonen förenämnda dag
grundstött å det så kallade Berggren
det utanför Tornckärs fyr, Sjökaptenen
Enghlad medels skriftlig afhandling af
samma dag anmodat Finska Berg
ningsaktiebolaget Kaptun att mot en godt¬
görelse af en tredjedel utaf det bär¬
gades värde söka bärga och till på
ker hänen införa haveristen; att Sjö¬
kaptenen Larosen med bärgnings ängaren
Assistans begynt bärgningsarbetet ske¬
kan 8,45 eftermiddagen samma dag samt
slutfört detsamma något efter klockan
1/2 midnatt, då haveristen ehogs blott
och på anhållan af Sjökaptenen Lars
sen åtföljde bärgningsängaren till
ett annat ängfärtigs etravudnings plats
för att biträda vid detta bärgning
hvarefter Tarnan med egen kraft, men
under bärgningsångarens ledning in¬
löpt i Jaiklot härven den 4 juli kloc¬
kan 8 eftermiddagen; att heveristen
deltagit i börgnings arbetet såväl
med sin markenhaft som med sin be¬
sättning; att bärgarens möda och om
borg varit synnerligen ringa, medan
däremot deras rior måste anders hafva
varit något större än under nämäla
förhållanden; samt att häveristens läge
varit synnerligen färligt, enär olycks
platsen legat i öppna hafvet och vid
100
| 463306808_0113 | 463306808 |
strandnings tillfället gått sjö, som kom¬
mit färtyget att hugga mot ett berör¬
grund fullströdt med stenar, och fram¬
kollat en obetydlig läcka; i anseende
hvartill och då bolaget fullgjort sitt
bärgningsarbete Rådstufvurätten, i stöd
af 164 och 166 SS SS i Sjölagen, ålagt Sjo¬
kaptenen Engblad, som funnits af botan¬
de fara hafva varit tvungen att under¬
teckna ämberörda bärgningskontrakt, att
i sin egenskar af befällhafvan å äng¬
fartyget Tärnän af skopp förmögenhe¬
ten till Finska Bergnings aktiebolaget
Nerteen emot hvilto utgifva en åtton¬
dedel af det bärgades värde 41050 mark
med 5131 mark 25 penni jämte fem pro¬
cents årlig ränta därå från utämnings¬
dagen den 16 Juli 1915 till full betal¬
ning följde; och jämte det, i anseende
till sakens beskaffenhet, Finska Berg¬
ningsaktiebolaget Bertun själf fick vid
kännas aina rättegångskostnader, åla¬
des parterna att, till hälften hvar, åt
de vakkunnige i målet utgifva, åt
Lieckonsuksi Karl Murtén, hvilken i så¬
dan egenskap vid fem sammanträden
i målet vid Rätten tillstädesvarit, femtio
mark samt åt Sjökaptenen Gallenius för åtta
sammanträden och för ett af honom jäm¬
te Sjökaptenen Röranholm afgifvet utlå¬
tande tillhopa nittio mark och åt Bjökap¬
tinen Rönnholm för tre sammanräden
samt nyssberörda utlåtande samman
lagdt fyratio mark.
Hofrätten, under hvars pröfning så¬
väl Finska Bergningsaktiebolaget Septem
som Sjökaptenen Engblad i väderig den
git målet, har genom dom den 6 oktober
1916 låtit vid Rådstufvurätters utdrag be¬
ro i öfrigt, utom att den af bolaget i
anspråk tagna bärgarlönen, i anseende
därtill att berättningens å ängfartyga
Tärnan medverkan vid bärgningen va¬
ret synnerligen ringa, fastställdes till
en sjettedel af det bärgades värde el¬
ler till sortusen åttahundra fyratioen
mark sextiösen penni, hvilket belopp jäm¬
te fem procents årlig ränta från den 16
juli 1915 Sjökaptenen Engblad förty bor
de af det bärgade fartygets värde till
Finska Bergnings äktiebolaget Sextun ut¬
gifva, hvarjävite Sjökartenen Engblad
101
| 463306808_0114 | 463306808 |
ålades att med niohundra mark ersätta
bärgningsbolaget dess kostnader i målet
vid Rådstufvurätten; med hvilken änd
ring vid Rådstufvurättens utslag i öf¬
rigt, eller vidkommande de sakkun¬
niges arfvoden, skulle kero.
Uti Hofrättens dom har Finska
Bergnings aktiebolaget Sextun anhållit
om ändring medels deduktion, den
Sjökartenen Engblad bemött.
Senaten har tagit målet i öfver¬
vägande; och som Finska Bergnings
aktiebolaget Bertun medels förenämn¬
da aftal, på grund hvaraf bärgningen
af angfartyget Förmån efter dess ifråga¬
komma grundstötning utförte, blifvit
af Sjökartenen Engblad tillförsäkradt i
bärgarlön en tredjedel utaf det bärga
des värde och den i målet förebragta
utredningen icke gifver vid handen,
att Sjökaptenen Engblad varit genom
fara nöstvungen att samtycka till
nämnda bärgarlön, pröfvar Senaten rätt¬
vist att, med förkastande af invänd¬
ningen om sådant nödtrång och med
ändring i denna del af Hofrättens dörr
och Rådstufrurättens utslag, ålägga Sjö¬
kaptenen Engblad i egenskap af befäl¬
hafvare å ängförtyget Tärnan att jäm¬
likt ånnämnda aftal och enär förty
get i dess skedade skick uprskattats
till fyratioettusen femtio mark, till Tins¬
ka Bergningsaktiebolaget Sehtun genast
utgifva en tredjedel af detta belopp
med trettontusen sexhundra åttiotre
mark trettiotre hvemi jämte fem pro¬
cents ränta från stämningsdagen den
16 Juli 1915 med hvilken ändring vid
Hofrättens dom i öfrigt eller beträllande
rättegångskostnaderna och de sakkuu¬
nige tillagda arfvoden kommer att
förblifva. Det alle, som vederbör, till
efterrättelse länder.
Finlands Senat:
Julius, Grötenspelt.
SS: 8
Väinö Hirvinen-
Axel Charpentus
Vilhelm Blåfield.
Uno Strömstin.
102
| 463306808_0115 | 463306808 |
Marraskuun 2. päivänä 1917. SS: 20 13.
Suomen Senaatin
tuomio nostorahoin Wiipurin Ho¬
vioikeudesta tulleessa, ulosmita¬
tun omaisuuden omistusoikeut
ta koskevassa jutussa, jossa o¬
vat Talollinen Tuomas Ollikai¬
nen, Kesälahden pitäjän Var¬
monniemen kylästä, hakijana
sekä samassa kylässä asuva
Talollinen Pekka Luukkainen
tulematta jääneenä vastaajana:
Annettu Oikeusosastossa 2. päi¬
vänä marraskuuta 1917.
Senaatti on itsellensä esittelyt¬
tänyt jutun kirjat ja niistä saa¬
nut tietää seuraavaa
Sittenkuin Ulosottoapulainen Ivar
Karjalainen saamansa määräyk¬
sen nojalla oli Pekka Luukkai¬
sella larmonniemen kylässä asu¬
valta Loismieheltä Adam Olli
kaiselta olevan, tuomiella vahvis¬
tetun saatavan suorittamiseksi
26. päivänä kesäkuuta 1914. Adam
Ollikaisen omaisuutena tämän luo¬
na ulosmitannut yhteensä 200. mar¬
Läsnä: År B. A. W. H. B.
H. R.
Pag 84 RD 1917
| 463306808_0116 | 463306808 |
kan arvoiset, punaisen ja val¬
koisen lehmän ja Tuomas Olli
kainen oli Kuopion läänin Ku¬
vernööriltä anonut että, koska
ulosmitattu omaisuus kuuluu
hänelle, ulosmittaus kumottaisiin,
on Kuvernööri, saatuansa asias¬
ta Pekka Luukkaisen ja Adam
Ollikaisen selitykset sekä Ivar¬
Karjalaisen lausunnon, 31. päivä¬
nä elokuuta 1914. antamassaan
päätöksessä lausunut omistus¬
oikeuden ulosmitattuun omaisuu¬
teen tulleen riitaiseksi ja sen vuok¬
si osoittanut Tuomas Ollikaisen
asianomaisessa tuomioistuimessa
näyttämään toteen omistusoikeu¬
tensa sanottuun omaisuuteen
Tämän jälkeen on Tuomas Olli
kainen, haastutettuansa Pekka Luuk¬
kaisen ja Adam Ollikaisen, Kesä¬
lahden pitäjän käräjiäkunnan Kih¬
lakunnanoikeudessa vaatinut, että
puheeksi tulleet kaksi lehmää ja
listettaisiin hänen omiikseen, min¬
kä ohessa Tuomas Ollikainen on ano
104
nut korvausta oikeudenkäyntiku¬
luistaan.
Pekka Luukkaisen vastustettua
kannetta ja sittenkuin Adam Olli
kaista ja Ivar Karjalaista myös
oli jutussa kuullu, on Kihlakun¬
nanoikeus 13. päivänä huhtikuu¬
ta 1916. julistamassaan päätökses¬
sä lausunut selvitetyksi, että ky¬
symyksessä olevat ulosmitatut pu¬
näinen ja valkoinen lehmä olivat
Tuomas ja Adam Ollikaisen yh¬
teistä omaisuutta; ja on Kihlakun¬
nanoikeus määrännyt, että Suo¬
mas Ollikainen asian laatuun
nähden sai itse kärsiä hänellä
jutussa olleet kulut
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi
Tuomas Ollikainen oli vetoamal¬
la saattanut jutun, on 16. päivänä
tammikuuta 1917 antamallaan tuo¬
miolla jättänyt asian Kihlakun¬
nanoikeuden päätöksen varaan ja
velvoittanut Tuomas Ollikaisen suo¬
rittamaan Pekka Luukkaiselle viisi
kymmentä markkaa hänellä jutun
| 463306808_0117 | 463306808 |
vuoksi Hovioikeudessa olleiden
kulujen korvaukseksi
Hovioikeuden tuomioon on Tuo¬
mas Ollikainen anonut muutosta.
Senaatti on tutkinut tämän ja
tun ja katsoo, ettei Tuomas Olli¬
kainen ole esittänyt syytä muut¬
taa Hovioikeuden tuomiota, joka
siis jää pysyväksi. Tätä kaikki
asianomaiset noudattakoot¬
Suomen Senaatti:
August Lybergk. Jormo Nordgren.
August Lybergk. Janu Nordgren.
A. W. Heikkilä.
F. Pehvoner
1. Harry Bergrotti¬
Marraskuun 5 päivänä 1917.
Suomen Senaatin
tuomio nostorahoin Turun Hovioi¬
keudesta tullassa, kiinnityksen mi¬
tättömäksi julistamista koskevassa
jutussa, jossa ovat Isännöitsijä
Juho Kalliola, Turun kaupungista,
hakijana sekä Varatuomari Väinö
Valter Alopaus, Talonomistaja Johan
Oskar Ottila ynnä hänen konkurs¬
sipesänsä toimitsijamies Varatuo¬
mari Herman Fagerlund ja Alas¬
taron pitäjän Niinijoensuun kyläs¬
tä kotoisin olevan Tilallisen Kaar¬
lo Emil Korpisen konkurssipisän
toimitsijamies Varatuomari Axel Gus¬
taf Tingren, kaikki niinikään
turusta, saapuville tulleina, mutta
Kaarlo Emil Korpinen ja hänen
vaimonsa Aleksandra Korpinen,
tulematta jääneinä vastaajina:
Annettu Oikeusosastossa 5 päivä¬
nä marraskuuta 1917.
Genaatti on itsellensä esittelyttänyt ju¬
tun kirjat ja niistä, mikäli nyt on
kysymyksessä, saanut tietää seuraavaa:
Sittenkuin Varatuomari Alopaeus oli
Läsnä: A. N. Bl. J.N. t. K. H.
/A. B.
105
No 208.
Pag. 134. R.D. P.
| 463306808_0118 | 463306808 |
asianomaiselle kruununvoudille täytän¬
töönpantavaksi antanut Turun kaupun¬
gin Raastuvanoikeuden 1 päivänä Lo¬
kuuta 1912 julistaman päätöksen jolla
Kaarlo Emil Korpinen oli Johan Oskar
Ottilan Varatuomari Alopaukselle perit¬
taväksi siirtämän 20 päivälle kesäkuu¬
ta 1912 päivätyn yhdeksi kuukaudek¬
si asetetun, Korpisen hyväksymän
vekselin perusteella velvoitettu Alapaauk¬
selle maksamaan 7858 markkaa 25 pen¬
niä korkoineen ja oikeudenkäyntikulu¬
jen korvauksineen, oli Korpisen avio¬
puollen omistama edellämainitussa
Kiinijoensuun kylässä oleva Kraatari
niminen verotalo 22 päivänä loka¬
kuuta 1912 julistettu ulosmitatuksi ja
määrätty 6 päivänä helmikuuta 1913.
toimitettavalla pakkohuutokaupalla
myytäväksi sanotun päätöksen sisäl¬
lyksen suorittamiseksi. Koska Korpi¬
sen aviopuolet, vaikka he olivat tien¬
neet ulosmittauksesta, kuitenkin oli¬
vat 3 päivänä joulukuuta 1912 Sei¬
maan ja Alastaron pitäjien käräjä¬
kunnan Kihlakunnanoikeudessa ha¬
kenut ja, kun ulosmittauksesta ei oltu
sitä ennen ilmoitettu tuomarille, saa¬
neetkin Kraatarin taloon kiinnityksen
erään samalle paivälle päivätyn, hal¬
tijalle asettamansa 2000 markan velka¬
kirjan vakuudeksi, jonka velkakirjan
haltijana Juho Kalliola sitten edellä¬
mainitussa pakkohuutokaupassa oli val¬
vonut sanotun velkakirjan sisällyk¬
sen, ja kun siitä oli johtunut että
kysymyksessäolevasta kiinteistöstä pak¬
kohuutokaupassa tarjottu hinta, jota
ei ottu hyväksytty, ei olisi täysin riit¬
tänyt kerrotun vekslipäätöksen suori¬
tukseksi, ovat Varatuomari Alopaeus
ja hänen myötäpuolensa mainitus¬
sa Kihlakunnanoikeudessa anonut
että sanottu kiinnitys julistettaisiin
mitattömäksi
Asiassa kuultuna on Juho Kallio¬
la väittänyt että, koska puheenalai¬
nen kiinnityspäätös oli saanut lain
voiman, Kihlakunnanoikeus ei voi¬
nut sitä purkaa eikä siis myökään
ottaa käsiteltäväkseen tätä juttua, jos¬
sa Varatuomari Alopaus ja hänen
100
| 463306808_0119 | 463306808 |
myötapuolensa sitäpaitsi jo olivat me¬
nettäneet kannevaltansakin, he kun¬
eivät ollut pannut kannetta vireil¬
le vuoden kuluessa siitä, kun olivat
saanut tiedon kiinnityksen vahvista¬
misesta. Muuten on Juho Kalliola
katsonut, ettei asia ensinkään koske¬
nut häntä, koskei kyseenalainen vel¬
kakirja maa ollut hänen hallussaan¬
ja on Kalliola näin ollen pyytänyt
kannetta hyljättäväksi.
Sittenkuin Korpisen aviopuolille¬
kin oli annettu tilaisuus vastata kan¬
tuseen, heidän sellaista etua kuiten¬
kaan käyttämättä, on Kihlakunnan¬
oikeus, jossa Juho Kalliola on pyytä¬
nyt korvausta oikeudenkäyntikuluis¬
taan, 10 päivänä huhtikuuta 1916 ju¬
listamassaan päätöksessä hyljännyt
perusteettomina Juho Kallolan väit¬
teet siitä, ettei Kihlakunnanoikeus
voinut ottaa tätä asia käsiteltäväk¬
seen sekä ettei Varatuomari Alopaus¬
sella ja hänen asiakumppaneillaan
enää ollut siinä kannevaltaa; ja
mitä itse asiaan tuli, niin koska
Kraatarin talo 3 päivänä joulukuuta
1912, jolloin riidanalainen kiinnitys
siihen vahvistettiin, ulosmitattuna oli
ollut hukkaamiskiellon alaisena eivät¬
kä Korpisen aviopuolet, jotka olivat
tiinneet että Kraatarin talo oli kir¬
joitettu ulosottoon ja 22 päivänä lo¬
kakuuta 1912, hakiessaan kiinnityk¬
sen vahvistamista olut ollut vilpit¬
tomassa mielessä, on Kihlakunnan¬
nanoikeus, nojautuen Ulosottolain 7.
luvun 8 SS:n 3 momenttiin, verrattu¬
na saman luvun 3 SS:n 2 moment¬
tiin ja mainitun lain 4 luvun 30 SSn
1/2 momenttiin, julistanut puheenalai¬
sen kiinnityksen mitättömäksi; ja
sai Juho Kalliola asian näin käy¬
den itse kärsiä oikeudenkäyntikulunen
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi Juho
Kalliola oli vetoamalla saattanut ju¬
tiin, on 16 päivänä helmikuuta 1917
antamallaan tuomiolla jättänyt asian
Kihlakunnanoikeuden päätöksen va¬
raan ja velvoittanut Kalliolan suo¬
rittamaan Varatuomari Alopeaukselle
ja hänen myötäpuolilleen, heillä ju¬
107
| 463306808_0120 | 463306808 |
tun vuoksi Hovioikeudessa olleiden
kulujen korvaukseksi, yhteensä kuusi¬
kymmentäviisi markkaa
Hovioikeuden tuomioon on Juho Kal¬
liola anonut muutosta perustelmalla,
johon Varatuomari Alopaus ja hänen
asiakumppaninsa ovat vastannet.
Omaatti on tutkinut tämän jutun
ja katsoo, ettei Juho Kalliola ole esit¬
tänyt syytä muuttaa Hovioikeuden
tuomiota, joka siis jää pysyväksi; ja
velvoitetaan Juho Kalliola suorittamaan
Varatuomari Alopaaukselle ja hänen
myötapuolilleen heillä jutun vuoksi
Senaatissa Meiden kulujen korvauk¬
seksi, sata kaksikymmentäviisi mark¬
kaa. Tätä kaikki asianomaiset nou¬
dattakoot.
Suomen Senaatti:
August Gbergs. V. Vännes Peltonen
August Gbergs. V. Vännes Peltonen
Johan Nordgrén.
F. A Pelkonen,
A. W. Heikkilä.
./. Hälle Bergroth
Marraskuun 6 päivänä 1917
Suomen Senaatin
tuomio nostorahoin Kiipurin
Hovioikeudesta tulleessa, pe¬
rinnönjaossa annettujen ilmoi¬
tusten valalla vahvistamista
koskevassa jutussa, jossa ovat
Talollinen Juho Hirvonen, Johan
majärven pitäjän Onkamon
kylästä, hakijana sekä Talol
linen Matti Hirvonen, samas
ta kylästä, saapuville tullee
na, mutta Talolliset Antti
Hirvonen, Rääkkylän pitäjän
Rääkkylän kylästä, ja Evert
Siljander, Kihtelysvaaran pi¬
täjän Anton kylästä, viimek¬
simainittu vaimonsa Wilhel¬
miina Hirvosen edusmiehenä,
poisjääneinä vastaajina. An¬
nettu Oikeusosastossa marras¬
kuun 6 päivänä 1917.
Ienaatti on itselleen esittelyttä
nyt jutun kirjat ja niistä, mikäli
nyt on kysymyksessä, saanut tietää
seuraavaa
Sittenkuin Tohmajärven ja Palk¬
Läsnä: J.S. - P. H. - V. B. — F.L.
A. S.a
108
No 2024.
No 2024.
Pag. 345 R. D. 1916
| 463306808_0121 | 463306808 |
järven pitäjien käräjäkunnan Kihla¬
kunnanoikeus oli toukokuun 17 päivänä
1911 julistamallaan päätöksellä Antti
ja Wilhelmiina Hirvosen ynnä muiden
kanteen johdosta velvoittanut, paitsi
muita, Juho Hirvosen luovuttamaan
Juho, Matti, Antti ja Wilhelmiina
Hirvosen isän, huhtikuun 11 päivänä
1896 kuolleen Talollisen Tahvo Hirvosen
jäämistön sellaiseen jakoon, että mui¬
den muassa Antti ja Wilhelmiina Hir¬
vosen osuudet sanotusta pesästä tuli
sivat erotetuiksi ja jätetyiksi heidän
vapaaseen hallintaansa sekä sen joh¬
dosta syyskuun 13 päivänä 1911 toimi¬
tetussa perinnönjaossa oli ilmoitettu
pesässä olevan omaisuutta 80472 mar¬
kan 8 pennin arvo ynnä velkoja 455
markkaa 10 penniä ja sittemmin laa¬
dittuun luetteloon merkitty edellisen
lisäksi omaisuutta 644 markan 50 pen¬
nin arvo, ovat Matti Hirvonen ja
hänen ensinmainitut myötäpuolen
sa sanotussa Kihlakunnanoikeudessa
vaatineet, että Juho Hirvonen velvoi¬
tettaisiin valallaan vahvistamaan, et¬
tä hän oli perinnönjaosta tehtyyn toi¬
mituskirjaan ja mainittuun lisäluet¬
teloon oikein ilmoittanut pesän va¬
rat ja velat.
Juho Hirvosen vastustettua kan
netta lakiin perustumattomana se¬
kä pyydettyä korvausta oikeuden
käyntikuluistaan on Kihlakunnan
oikeus marraskuun 18 päivänä 1912
julistamallaan päätöksellä siinä e¬
sitetyistä syistä hyljännyt kanteen
sekä velvoittanut Matti Hirvosen ja
hänen myöläpuolensa yhteisvastuut
lisesti maksamaan Juho Hirvoselle
hänen oikeudenkäyntikulunkiensa
korvaukseksi seitsemänkymmentä
viisi markkaa.
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi
Matti Hirvonen myötäpuolinen ve¬
taamalla oli saattanut jutun, on
syyskuun 14 päivänä 1916 antanut
siihen tuomion; ja koska Juho Hir¬
vonen oli Kihlakunnanoikeuden tou¬
kokuun 17 päivänä 1911 julistetulla
päätöksellä velvoitettu luovuttamaan
muiden muassa hänen hallussaan ol¬
109
| 463306808_0122 | 463306808 |
lut Tahvo Hirvosen jäämistö jakoon
ja Juho Hirvonen siis Perintökaaren
12 luvun 1 SS:n määräysten johdosta,
verrattuina saman kaaren 9 luvun
1 SS:n säännöksiin, sellaisena kuin
viimeksimainittu lainpaikka on ase¬
tuksessa syyskuun 7 päivältä 1911, oli
ollut velvollinen puheenaolevassa pe¬
rinnönjaossa valansa ehdolla oikein
ilmoittamaan kaiken pesän omaisuu¬
den, on Hovioikeus, huuden Kihla¬
kunnanoikeuden päätöksen, mainittu
jen lainpaikkain nojalla velvoitta
nut Juho Hirvosen Kihlakunnanoi¬
keudessa viimeistään niissä käräjis¬
sä, jotka kuukauden kuluttua Hovi¬
oikeuden tuomion antamisesta kärä¬
jäkunnassa ensiksi alkaisivat, van¬
nomaan ettei hän ollut sanotusta
perinnönjakokirjasta ja siihen liitty
västä lisäluettelosta mitään tieten
taiten salannut eikä poisjättänyt,
vaan että hän oli kaikki niihin oi
kein ilmoittanut.
Hovioikeuden tuomioen on Juho
Hirvonen hakenut muutosta perustet¬
malla, johon Matti Hirvonen on vas¬
tannut.
Senaatti on tutkinut tämän
jutun ja katsoo Matti Hirvosen ja
hänen myöläpuollensa kysymyksessä
olevalta vaatimukselta puuttuvan tu¬
kea laissa, minkä vuoksi Senaatti
harkitsee oikeaksi, kumoten Hovioi¬
keuden tuomion, jättää sen loppu
päätöksen pysyväksi, johon Kihlakun¬
nanoikeus on jutussa johtunut. Tä¬
tä kaikki asianomaiset noudatta¬
koot.
Suomen Senaatti:
Julius, Gretenfelt.
Vilhelm Blåfield.
Täinö Hirvinen
F. O. litus.
Afred Sarva.
110
| 463306808_0123 | 463306808 |
No 2033.
No 2035
Sivu 72 RD.
91
Marraskuun 7 päivänä 1917.
Suomen Senaatin
tuomio nostorahoin Wiipurin Ho¬
vioikeudesta tulleessa sukulunas
tusjutussa, jossa ovat Valkealan
pitäjän Jokelan kylästä kotoisin
olevat Talolliset Otto ja Elias
Vähä- Askola, Itsellinen Otto Kou¬
tilainen, vaimonsa Helena Viihä¬
Askolan edusmiehenä, Talollisen
tytiir Liisa Stiina Viihä- Askola
ja Lautamies Elias Arvila, ala¬
ikäisen Talollisentyttären Matil¬
da Vähä- Askolan holhoojana
yhteisesti hakijoina sekä saman
pitäjän Selänpään kylässä asu¬
vät Talolliset Sylvester Latipää
ja Tobias Karppinen viimemai¬
nittu vaimonsa Anna Maria
Lutipään edusmiehenä, yhteisesti
vastaajina. Annettu Oikeuso¬
sestossa marraskuun 7 päivänä
1917.
Senaatti on itullensä enttelyttänyt ju¬
tun kirjat ja niistä, mikäli nyt on ky¬
ynnyksessä, saanut tietäis seuraavaa:
Valkealan pitäjän käräjjäkunnan
Läsnä J. G. - V. H. - 1. B. — F. 0. L.
V. O. P.
| 463306808_0124 | 463306808 |
Kihlakunnanoikeudessa ovat Otto Vähä-As¬
kola ja hänen myöläpuolensa ynnä eri¬
näiset muut henkilöt lausuneet, että Otto,
Elias Helena ja Matilda Vähä Askolan
äidin Maria Latipään vanhemmat E¬
rik Latipää ja Anna Adamintytär, jois¬
ta jälkimäinen oli kuollut vuonna 1891 ja
Erik Latipää vuonna 1901 ja joiden ainoat
perillint olivat Maria Lälipää ja hänen
veljensä, edellä mainittu Sylvester Latipää,
olivat omistaneet kolmanneksen verotalosta
No 11 Selänpään kylässä, sekä että Otto
Tähä - Askolan ja hänen asuruksiensa isäi¬
sittemmin kuollut Maria Latipään mies
Talollinen Sylvester Vähä - Askola oli tam¬
mikuun 30 päivänä 1884 tehdyllä sopimus¬
kirjalla 1800 markasta Sylvester Latipääl¬
le luovuttanut Maria Latipuville luosta
talonkolmanneksesta Erik Latipään ja
Anna Adamintyttären jälkeen perintönä
lankeavun osan; ja ovat Otto Viiha-teko
la ja hänen seuruksensa, tulletettuaan Kih¬
lakunnanoikeuteen sukulunastuvakana
1200 markkaa, vuotineet, että Sylvester Tu¬
tipää ja Tobias Karppinen talonkolman
neksen omistajina velvoitettuinin suku¬
lunastusoikeuden nojalla Otto Vähä- Asko¬
lalle ja hänen sisaruksilleen luovutta¬
mään Sylvester Vähä- Askolan Sylves¬
ter Lälipäälle myymän osan talon¬
kolmanneksesta
Kanteesta kuultuina ovat Sylves¬
ter Liitipää jonka vuonna 1863 hänen
vihitty vaimo Anna Leena Monkren
tytär oli kuollut vuonna 1905 jättiin
jälkeensä ainoana läppna Tobias
Karppinen vaimon Anna Maria
Lälipään, ja Tobias Karppinen viit¬
täneet että, koska Maria Laitipään
vanhemmat sopimuskirjaa tammikuun
30 päivänä 1884 tehtäensä vielä elivat
eikä Maria Laapiiä siis silloin ol¬
lut heiltä mitään perinyt, sopimuskir¬
jaa ei voitu pitää perityn kiinteis
tön kauppana vaan ainoastaan
määrähinnasta tapahtuneena luo¬
pumisena tulevasta perinnöstä, min¬
kä vuoksi Sylvester Latipää ja To¬
bias Karppinen ovat vasteutuneet kan¬
nettu.
Kihlakunnanoikeus on lokakuun
24 päivänä 1912 julistamallaan päätök¬
112
| 463306808_0125 | 463306808 |
jellä siinä mainituilla perusteilla ja
ehdoilla velvoittanut Sylvester Latipään
ja Tobias Karppisen maaliskuun 14 päi¬
vänä 1913 Otto Vähä - Askolalle ja hänen
nimukulleen luovuttamaan kysymykses¬
nä olevan talonkuudenneksen tuhannen
kahdensadan markan sukulunastuskin¬
taa vastaan.
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi Syl¬
vester Latipää ja Tobias Karppinen ve¬
törmalla olivat saattuneet jutun, on joulu¬
kuun 21 päivänä 1916 antamallaan tuomi¬
olla, koska puheenaolevaa, tammikuun
30 päivänä 1884 tehtyä sopimuskirjaa voi¬
tu pitää sellaisena M. K:n 5 luvun.
verrattuna M. K:n 1 luvun 1 SS: iin, e¬
dellyttämänä luovutuksena, jota suatterisi
seurata sukulunastuskanne, kumonneet Kih¬
lakunnanoikeuden päätöksen ja hyljäin¬
nyt Otto Tiihä-Iikolan ynnä hänen si¬
Turustensa kanteen.
Hovioikeuden tuomioon ovat Otto Vi¬
hä - Askola ja hänen mainitut myötä¬
puolenne anoneet muutosta perintelmalla
johon Sylvester Lälipää ja Tobias Karp¬
pinen ovat vastanneet.
Senaalti on tutkinut tämän jutun ja
katsoo, etteivat Otto Vähä-Askola ja hänen
myötäpuolensa ole esittäneet syytä muut
taa Hovioikeuden tuomiota, joka siis jää¬
pysyväksi; ja velvoitetaan Otto Riiha- As¬
kola myötäpuolinteen yhteimistuullisesti
maksamaan Sylvesler Luapaälle ja To¬
bias Karppiselle heillä täällä jutun vuok¬
si olleiden kulujen korvauksi siitä mark¬
kaa. Tätä kaikki asianomainet noudattakoot¬
Suomen Senaatti:
Julius, Grötenfelt.
Vilhelm Blåfield.
Väinö Hirvinen.
J. E. Wilms.
113
Valterosarviainen.
| 463306808_0126 | 463306808 |
Marraskuun 12 päivänä 1917.
Suomen Senaatin
tuomio nostorahoin Waasan Ho¬
vioikeudesta tulleessa velkomus¬
jutussa, jossa Oulun kaupun¬
gissa asuva Rakennusmestari
Viktor Wikkula on hakijana
sekä samassa kaupungissa ole¬
va asianajotoimisto Helsingius
Toropudas vastaajana: An¬
nettu Oikeusosastossa marras¬
kuun 12 päivänä 1917
Senaatti on itselleen esittelyttänyt
jätun kirjat ja niistä, mikäli nyt
on kysymyksessä, saanut tietää seu¬
raavaa:
Oulun kaupungin Raastuvan
oikeudessa on asianajotoimisten Hel¬
singius & Toroputaan puolesta vaadit¬
tu, että Viktor Nikkula, joka vuosi¬
na 1912- 1914 oli Aktiebolaget Uleå
Osakeyhtiön omistamilta Toppilan,
Karjakan, Korkeasaaren ja Taterie¬
men höyrysahoilta ostanut puutava
roita, sysiä ynnä muuta, velvoitettai
siin osakeyhtiön asianajotoimistolle
siirtämien viiden eri laskun mukaan
Säsnä: A. 1. - J. T. - A. B. H. F. P.
(p y)
No 205.
Pag. 258. R. D. 1916.
| 463306808_0127 | 463306808 |
maksamaan asianajotoimistolle nä¬
den tavarain hinnasta vielä suoritta¬
matta olevat 8296 markkaa 66 penniä
korkoineen
Kanteesta kuulustettuna on Viktor
Wikkula, myöntäen edellämainitut
laskut oikeiksi, väittänyt, että hän
puolestaan di Aktiebolaget Uleå Osa¬
keyhtiöltä saamassa, palkkiona su¬
tä että hän vuosina 1913- 1914 oli joh¬
tanut Patiniemen sahalla olevan vesi¬
johdon korjaamista 3500 markkaa, sa¬
maan työhön menneistä, hänen suo¬
rittamistaan sukelluskustannuksista
120 markkaa ja yhtiön käytettäväksi
luovuttamansa laastimyllyn vuok¬
raa 312 markkaa eli kaikkiaan 392
markkaa; ja on Viktor Vikkula ano¬
nut kanteessa mainittua velkaansa.
tällä saatavallaan kuitattavaksi.
Sittenkun asianajotoimiston Hel¬
singius & Toroputaan puolesta oli
vastustettu Viktor Nikkulan kuittaus¬
vaatimusta sekä Aktiebolaget Uleå
Osakeyhtiötäkin oli asiassa kuultu,
on Raastuvanoikeus lokakuun 24
päivänä 1914 julistanut juttuun pää¬
töksen; ja koska Viktor Tikkula oli
myöntänyt asianajotoimiston Hel¬
singius & Toroputaan saamisen oike¬
aksi sekä, mitä Nikkulan kuittaus
vaatimukseen tuli, oli käynyt selvil¬
le, että Aktiebolaget Uleå Osakeyh¬
tiön omistaman Patiniemen sahan
vesijohdon korjaustyö, jonka kustan¬
nukset olivat noussut jonkun verran
yli 2000 markan, oli toimitettu Vik¬
tor Wikkulan antamien neurojen ja
osoitusten mukaan, että Nikkula si¬
tä varten oli käynyt työpaikalla.
ainakin kolmekymmentä kertaa ja
myös puhelimitse antanut neuvoja
työn suorittamisesta, mistä Nikku¬
lalle oli harkittu tulevan korvauksek
si, kustakin käynnistä työpaikalla,
matkakustannukset siihen luettui¬
na, 50 markkaa ja puhelimitse an¬
netuista neuvoista yhteensä 100
markkaa että Nikkula, joka oli kus
tantanut korjaustyohin tarvitun su¬
keltajan, tästä oli saapa harkinnan
mukaan 50 markkaa ja sukeltajan
115
| 463306808_0128 | 463306808 |
matkakustannuksista 25 markkaa,
kuin myös että Viktor Tikkulan laas¬
timylly oli vuonna 1913 ollut osake¬
yhtiön käytettävänä sadan viiden¬
kymmenenkuuden päivän ajan, jos
ta Wiikkulalle oli vuokrana suori¬
tettava 2 markkaa päivältä, sentäh¬
den, ja kun Aktiebolaget Uleå Osa¬
kesjhtiön asianajotoimistolle Hel¬
singius & Toroputaalle siirtämästä
18296 markan 66 pennin saamisesta
siis oli vähennettärä Viktor Wikkulan
mainitut vastasaatavat, yhteensä
1987 markkaa, on Raastuvanoikeus
velvoittanut Viktor Vikkulan kuitin
saadessaan maksamaan asianajo¬
toimistolle kuusituhatta kolmesataa
yhdeksän markkaa kuusikymmen¬
täkuusi penniä viiden prosentin
vuotuisine korkoineen haastepäivästä
heinäkuun 4 päivästä 1914 kunnes
täysi maksu toimitettiin.
Hovioikeus, jonne Viktor Wikkula de
vedannut. Raastuvanoikeuden päätök¬
sestä, on kesäkuun 20 päivänä 1916
antamallaan tuomiolla jättänyt asian¬
mainitun päätöksen varaan.
Hovioikeuden tuomioon on Viktor Wik¬
kula anonut muutosta perustelmalla,
johon asianajotoimistö Helsingins v, Toro¬
putaan puolesta on vastattu.
Senaatti on tutkinut tämän jutun
ja katsoo, ettei Viktor Pikkula ole esitta¬
nyt syytä muuttaa Hovioikeuden tuo¬
miota, joka siis jää pysyväksi; ja velvoi¬
tetaan Viktor Tikkula suorittamaan
asianajotoimistolle Helsingius & Pro¬
putaalle, sillä jutun vuoksi täällä ollei
den kulujen korvaukseksi, sata kymme¬
nen markkaa. Tätä kaikki asianomai¬
set noudattakoot.
Suomen Senaatti:
August Nybergk
John Nordgren
F. Wehkonen
Johannes Peltonen
A. W. Heikkilä.
Ossian Hellman
116
| 463306808_0129 | 463306808 |
Marraskuun 14 päivänä 1907.
Suomen Senaatin
tuomio nostorahalla Turun Hovi¬
oikeudesta tulleessa testamentin
moittimista koskevassa jutussa,
jossa ovat Someroin pitäjän 3¬
hamäen kylästä oliva Talolli¬
senleski Anna Sofia Heikkilä
hakijana sekä sanotun pitäjän
Lautilan kylästä olevat Työmies
Aleksi Koskinen ja hänen vai¬
monsa Hulda Maria Fredri¬
kintytär sekä Talollinen Kalle
Albert Anttila, viimeksimainittu
vaimonsa Amanda Aurora
Nikontyttären edusmiehenä, To¬
meron pitäjän Kuttelan kylässä
asuva Työmies Wille Wilin, niin¬
ikään vaimonsa Ida Maria
Mikontyttären edusmiehenä
ynnä Sjömies Fredrik Hjalmar
Aurmi ja Talollinentytär Lyydia To¬
till Fredrikintytär Nurmi, molemmat
Summen pitäjästä, vastaajina: An¬
nettu Oikeusosastossa marraskuun
14. päivänä 1917
Somalli on itsellen esittelyttänyt jut¬
Läsnä. J. G. V. H. W. B. —Tal.
No 2062
Pag. 388. R. D. 1916
| 463306808_0130 | 463306808 |
tuun kuuluvat kirjat ja niistä, mikä¬
li nyt on kysymyksessä, saanut seuraa¬
vat tiedot
Anna Sofia Heikkilä oli, miehen
sä Talollisen Mikko Heikkilän huh¬
tikuun 11 päivänä 1912 kuoltua, seuraa¬
van toukokuun 11 päivänä Somoron ja
lomerniemen pitäjäin käräj äkunnan
Kihlakunnanoikeudessa vahonut Mik¬
ko Heikkilän hänen hyväkseen helmi¬
kuun 6 päivänä 1898 tekemän kirjallisen
testamentin, jonka mukaan Mikko Heik¬
kilän kuoltua pesän velka oli makset
tava hänen Thomäen kylässä omista¬
mansa Heikkiläksi kutsutun puolen
Tuomalan talon arvosta sekä Anna
Sofia Heikkilälle suoritettava sanotusta
talosta eläkettä ja hän muuten saapa
omakseen kaiken Heikkilän aviopuol¬
ten pesässä olevan irtainen omaisuuden.
Anna Sofia Heikkilälle toimi
tuttamansa haasteen nojalla ovat A¬
leksi Koskinen ja hänen myötäpuo
sensa, joista Amanda Aurora Ant¬
tila ja Ida Maria Wilén ovat Mik¬
ka Heikkilän tyttäriä hänen toisen
vaimonsa helmikuun 6 päivänä 1875
kuolleen Serafia Juhontyttären kanssa
sekä Hulda Maria Korkinen, Fredrik
Hjalmar Nurmi ja Lyydia Sofia
Nurmi Mikko Heikkilän ja hänen
ensimäisen syyskuun 25 päivänä 1866
edesmenneen vaimonsa Vilhelmiina Hei¬
kintattären myös kuolleen tyttären Edla
Wilhelmiinan lapsia, sanotussa Kihla¬
kunnanoikeudessa väittäneet, että Mik¬
ko Heikkilä oli edellä mainitulla mää¬
räyksellään pesän irtaimistosta tarkoit¬
tanut sitä irtaimistaa, joka aviopuolisoit¬
la oli testamentin teon aikaan ollut
mutta ei dokuun 21 päivänä 1908 myy¬
dyn Heikkilän talon kauppahintaa
jonka Anna Sofia Heikkilä kuiten¬
kin oli mainitun testamentin perus¬
teella Mikko Heikkilän perillisiltä
pidättänyt; ja ovat Aleksi Korkinen
ja hänen myötäpuolensa sen vuoksi
vaatineet, että puheenalainen testa¬
mentti julistettaisiin mitättömäksi, mi¬
käli sen oli väitette koskevan sanottua
kauppahintaa, ja että Anna Sofia
Heikkilä velvoitettaisiin luovuttamaan
118
| 463306808_0131 | 463306808 |
tuo kauppahinta lailliseen jakoon
Anna Sofia Heikkilän vastustet
tua kannetta, koska se oli ristiriidassa
testamentin selvän sanomuodon kans¬
sa, on Kihlakunnanoikeus päätöksellä,
lokakuun 28 päivänä 1913 mainitsemal¬
laan perusteella hyljännyt kanteen
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi Alek¬
si Koskinen ja hänen myötäpuolema
olivat vetoamalla saattaneet jutun, on
lokakuun 27 päivänä 1916 antanut sii¬
hen tuomion; ja koskei Anna Sofia
Heikkilä ollut voinut vastoin Aleksi
Koskisen ja hänen myötäpuollensa
kieltoa näyttää, että Mikko Heikkilä
olisi puheenaolevalla testamentilla tar¬
koittanut myöskin Heikkilän talon kaup¬
nahintaa, on Hovioikeus, kumoton Kih¬
lakunnanoikeuden päätöksen, velvoittanut
Anna Sofia Heikkilän heti luovutta
maan sanotun kauppahinnan lailliseen
jakoon hänen sekä Mikko Heikkilän
perikunnan edellä lueteltujen osakasten
välillä
Hovioikeuden tuomioon on Anna
Sofia Heikkilä anonut muutosta pi¬
rustelmalla, johon Aleksi Markinen ja hä¬
nen myötäpuolensa ovat vastannut.
Penaatti on tutkinut tämän jutun;
ja koska se seikka että Mikko Heikki
lä puheenalaisessa testamentissa on mää¬
rännyt Anna Sofia Heikkilälle eläkettä
Heikkilän talosta, osoittaa, ettei mainitusta
talosta sitä myytäessä saatu kauppahinta
kuulunut testamentilla Anna Sofia Heik¬
kilälle annettuun irtaimeen omaisuuteen,
sen vuoksi ja siihenkin nähden että
tuna Sofia Heikkilälle tässä myynnissä
on pidätetty elinkautinen eläke talosta, Se¬
naalti harkitsee oikeaksi jättää pysyväksi
sen loppupäätöksen, johon Hovioikeus ju¬
tussa on johtunut; ja velvoitetaan Anna Sofia
Heikkilä maksamaan Aleksi Koskiselle ja hä¬
nen myötäpuolilleen heillä jutun vuoksi Ta¬
naatissa olloiden kulujen korvaukseksi ra¬
ta markkaa sitä kaikki asianomaiset noudattakoot
Suomen Senaatti
Juliuskpotenfelt. All Chappentir
Juliusdotterfelt. All Chaipentur
Kiina Hirvinen. Vilhelm Blåfield
Kiina Hirvinen. Vilhelm Blåfield
F. d. hans
119
| 463306808_0132 | 463306808 |
Den 15 November 1917.
Finlands Senats
dom uti ett, på nedsatt revi¬
sionskilling, från Wasa Hof¬
rätt inkommet sjörättsmål emel¬
lan Handlanden Gustaf Svan¬
ljung, från Wasa stad, sökan¬
de, och Sjökaptenen Alfred Karls¬
son, från Norrtelje stad i Ko¬
nungariket Sverige, uteblifven
svarande: Gifven i Justitiede¬
partementet den 15 november
1917.
Senaten har låtit handlingarna
i målet sig föredragas och af dem, så¬
vidt nu är i fråga, inhämtat följan¬
de:
På Sjökaptenen Karlsson ågången
stämning har Handlanden Svanljung
vid Rådstufvurätten i Wasa anfört, att
sedan af Sjökaptenen Karlsson förda
skonerten Pitma, efter därom den 3 maj
1916 slutadt befraktnings aftal, uti Hoga¬
näs i Konungariket Sverige den 15 ju¬
li sagda år intagit last af eldfasta
tegel ochlera för Handlanden Svan¬
tjungs räkning och den 8 därpåföljan¬
Odd: A. B. J. P. - J.N. A. N. H. F.
U. S.
No 2068.
Pag. 208. R. D.
1917.
| 463306808_0133 | 463306808 |
de augusti anländt till Wasa stads
hamn, hade Sjökaptenen Karlsson
emot bestämmelserna i befraktnings af¬
talet icke allenast uraktlåtit att un¬
derrätta Handlanden Svanljung om
färtygets ankomst till Wasa utan ock,
emot Svanljungs önskan, lassat lasten
i stadens inre hamn; och som Hand¬
landen Svanljung, därest Sjökapte¬
nen Karlsson efterkommit Svanljungs
anvisning att lössa lasten i stadens
yttre eller Tasklot hannplats, hade
undgått erläggandet af såväl hyra
för prissenningar som lägerhyra och
förlöner samt Svanljung sålunda
tillskyndats en förlust, utgörande en¬
ligt af honom upprättad räkning 607
mark 23 penni, har Handlanden
Svanljung yrkat Sjökaptenen Karls.
sons skyldigkännande att ersätta
honom såväl nästsagda belopp som
kostnaderna för tvänne af Svanljung
tagna och Karlsson tillställda pro¬
tester 12 mark eller sålunda samman
lagdt 619 mark 23 penni.
Sedan Sjökaptenen Karlsson met¬
sagt käromålet samt såsom sakkun¬
nige i Rådstufvurätten vid målets be¬
handling närvarande Sjökaptenerne
J. S. Rönnholm och H. J. Gallenius af¬
gifvit utlåtande i saken har Rådstuf¬
varätten, hvarest parterna å ömse si¬
dor anhållit om ersättning för sina
rättegångskostnader, medels den 11 Decem¬
ber 1916 afkunnadt åtslag funnit utredt
vara att, sedan skonerten Vilma den
S Augusti 1916 anländt till Vasa med
läst för såväl Handlanden Svanljungs
som i sagda stad hemmahörande hun¬
delshuset C. J. Hartmans räkning samt
Sjökaptenen Karlsson af stadenshamn¬
kapten anvisats förtöjningsplats vid
hamnkajen, handelshuset C. J. Hart¬
man, hvars andel i lasten legat öf¬
verst i fastygets lastrum, godkänt
sagda förtöjningsplats; i anseende
hvartill och då Handlanden Svan¬
ljung, som erhållit vetskap om sko¬
nertens ankomst samma dag den an¬
ländt, icke, emot Sjökaptenen Karls¬
sons bestridande, gittat styrka, att
denne enligt å orten gällande bruk
121
| 463306808_0134 | 463306808 |
varit skyldig att utan godtgörelse lä¬
ta från stadens inre hann medels
bogsering flytta skonerten till Vaskot
hamn, samt ifrågakomna förslyttning
ej heller kunnat försigga medels sådan
förhalning, som Karlsson enligt åtton¬
de punkten af det af Handlanden Svan¬
ljung åberopade befraktningsaftalet åta¬
git sig att utan ersättning verkställa.
Rådstufvurätten förkastat käromålet
såsom foglöst samt ålagt Handlanden
Svanljung att med tvåhundra mark
ersätta Sjökaptenen Karlsson dennes
kostnader i målet.
Hofrätten, under hvars pröfning
Handlanden Svanljung i väderäg da¬
git målet, har medels den 4 April 1917.
gifven dom låtit vid, Rådstufverättens
utslag bero samt skyldigkänt Hand¬
landen Svanljung att med sextio mark
ersätta Sjökaptenen Karlsson dennes
i Hofrätten hafda kostnader.
Uti Hofrättens dom har Hand¬
landen Svanljung anhållit om ändring
Senaten har tagit målet i öfver¬
vägande och finner Handlanden Ivan
Ilmo Strömsten
ljung icke hafva anfört skäl till ändring
i Hofrättens dom, vid hvilken alltså
kommer att förblifva. Det alle som
vederbör till efterrättelse länder¬
Finlands Senat:
August Nybergh
Johan Nordjoens
F. Kekkonen
Wannas, Peltonen
A. W. Heikkilä
22
| 463306808_0135 | 463306808 |
Den 15 November 1917.
Finlands Senats
dom uti ett, på nedsatt revisionskil¬
ling, från Åbo Hofrätt inkommit
mål angående brandskadersättning
emellan Skrothandlaren Kustaa Wir¬
ner Ruuti, från Tammerfors stad
sökande, samt Palovakuutus-Osake¬
yhtiö Pohjola benämnda brand¬
försäkringsaktiebolag, hvars hemort
är Helsingfors stad uteblifven sva¬
rande: Gifven i Justfriedeparte¬
mentet den 15 November 1917
Senaten har låtit handlingarna
i målet sig föredragas och af dem
inhämtat följande:
Efter Palovakuutus - Osakeyhtiö Pohjo¬
la den 2 Juli 1914 agången stämning
har Kustaa Verner Ruuti vid Rådstuf
verätten i Helsingfors stad anfört,
att bemälda bolag enligt ett till se¬
dermera aflidne Handlanden Karl Au¬
gust Hälpas den 12 Augusti 1912 ut¬
färdadt försäkringsbref emottagit till
försäkring emot detfara för 4000 mark
ett å Tamminrakka parvell lägenhet
i Kangasala socken uppfördt bonings
Och: A. A. J. P. - J. S. - A. H. H - P.
(us.)
123
No 2069.
Pag. 141. R.D. 1917.
| 463306808_0136 | 463306808 |
hus, hvilket jämte sagda lägenhet
och därå befintliga öfriga byggnader
för tiden ägts gemensamt af Walpas
och Ruuti, de där med hvarandra
ingått öppet bolag för bedrifvande af
affärer i Walpas namn; att, då det¬
ta bolag emellertid den 17 november
1913 blifvit upplöst och delning af
dess tillgångar och skulder verkställts,
nämnda pareell - lägenhet jämte bygg¬
nader tillfallit Ruuti allena; samt
att det försäkrade boningshuset där¬
efter den 17 April 1914 nedbrunnit
och enär Palovakuutus. Osakeyhtiö Poh¬
jola emellertid vägrat att åt Kus¬
taa Verner Ruuti utbetala brandska¬
dersättning för ännämnda bonings¬
hus, har Ruuti yrkat bolagets för¬
pliktande att till honom utgifva
kandförsäkringsbeloppet 4000 mark jäm¬
te laga ränta därå från stämnings¬
dagen.
Sedan Palovakuutus Osakeyhtiö Toh¬
jola, i saken hördt, motsagt käro¬
målet, har Rådstufvurätten, hvarest
parterna ömsesides framställt anspråk
på ersättning för rättegångskostnaden,
medels den 8 december 1914 afkunnadt
utslag förklarat utredt vara, att ifrå¬
gavarande brandförsäkring blifvit af
Palovakuutus Osakeyhtiö Pohjola bevil¬
jad för Karl August Walpas, såsom
uppgifven ägare till ifrågakomna
boningshus, hvarför och då sådan an¬
mälan, som i bolagets stadgar före¬
skrefs, icke hos bolaget gjorts därom,
att den försäkrade egendomen öfver¬
gått å Kustaa Werner Ruuti, Rådstuf¬
varätten ansett Ruuti icke vara be¬
rättigad till utbekommande af för¬
säkringsbeloppet samt förty förkastat
käromålet och ålagt Ruuti att med
etthundra tjugu mark ersätta Palo¬
vakuutus-Osakeyhtiö Pohjola dess i
målet hafda kostnader.
Hofrätten, under hvars pröfning
Kustaa Werner Ruuti i vadeväg dra¬
git målet har medels den 16 Februa¬
ri 1917 gifven dem låtit vid Råd¬
stufvurättens utslag bero samt ålagt
Kustaa Werner Ruuti att till Salova¬
kuutus Osakeyhtiö Pohjola gälda of¬
124
| 463306808_0137 | 463306808 |
gifterna för dess exemplar af Hofrät¬
tens dom med elfva mark trettio pen¬
ni
Uti Hofrättens dom har Kustaa Wir¬
ner Ruuti anhållit om ändring.
Senaten har tagit målet i öfver¬
vägande och finner Kustaa Werner
Ruuti icke hafva anfört skäl till
andring i Hofrättens dom, vid hvil¬
ken alltså kommer att förblifva. det
alle, som vederbör, till efterrättelse lån¬
der
Finlands Senat:
August Nybergl. Johannes Peltonen
Jom Nordgren.
F A Pelkonen
A. W. Heikkilä
Uno Strömsten.
Marraskuun 20 päivänä 1917.
Suomen Senaatin
tuomio nostorahoin Turun Hovi¬
oikeudesta tulleessa, korvausta
koskevassa jutussa, jossa ovat
Talollinen Fredrik Kustaanpoi¬
ka Mattila, Kauhijärven pitäjän
Tervamäen kylästä, hakijana
sekä Talollisenvaimo Ida Sofia
Taavetintytär Tykki - Februi oli
Hakala - Kuhnie omasta puoles¬
taan ja ensimäisessä avio¬
liitokaan syntyneiden alai¬
käisten lastensa Yrjö Vihtori
Petter Nestori, Salli Esteri ja
Kerttu Hyllikki Tykki - Kahmun
lakimääräisenä holhoojana, yn¬
nä hänen nykyinen miehensä
Talollinen Vihtori Hakala - Tteh¬
nu, sanotusta Tervamäen ky¬
lästä, ja mainittujen alaikäis¬
ten lapuholkooja" Talollinen Toi¬
vo Simo, saman pitäjän Esko¬
lan kylästä, vastaajina: Annet
tu Oikeusosastossa marraskuun
20 päivänä 1917.
Tervatti on itsellensä vittelystä
va: A. N. P. - J. S. - A. B. - T.
125
No 2091.
Pap. 14. R. G. 1217.
| 463306808_0138 | 463306808 |
nyt jutun kirjat ja niistä, mikäli enää
on kysymyksessä, saanut tietää seu¬
raavaa:
Haastatettuansa Ida Sofia ja Kih¬
tori Hakala - Katerun sekä Toivo Simon,
ensinmainitun niin hyvin tämän omas¬
ta puolesta kuin ylläluoteltujen alaikäis¬
ten lastensa holhoojana sekä Toivo
Simon vainojen lasten apuholhojana,
on Fredrik Mattila Karhun, Mouhi
järven ja Lavian pitäjäin käräjakun¬
nan Kihlakunnanoikeudessa lausunut
että hän yhdessä vaimonsa Vilhelmiina
Matintytär Mattilan kanssa oli Ida Ko¬
fia Hakola - Kahmun ensimmäisen mie¬
hen, sittemmin kuolleen Talollisen Nis¬
tori Tykki - Kuhmein kesäkuun 14 päivänä
1910 toimeenpanemassa vapaaehtoisessa
huutokaupassa samaana päivänä laa¬
ditulla kauppakirjalla Nestori Pykki
Kahareelta ja Ida Sofia Hakala - Kuhmeel¬
ta ostanut heidän omistamastaan Kuh¬
nein perintötilasta No 1 2 Servomäen by
lässä silloin eri tilaksi lohkaistavana
olleen maa-alueen, josta sitten lop¬
purun saatetussa tiluslohkomisessa oli
muodostettu Ylikukonniemi niminen itse¬
näinen perintötila, ja että Nestori Tyhki¬
Kahme sanotussa kaupantekotilaisuudes¬
sa oli vakuuttanut, että Fredrik Mat¬
tila tulisi saamaan, paitsi muuta, ki¬
kometrin pituisen metsäpalstan Kehneen
tilan metsämaasta Fredrik Mattilalle
kaupassa myydyn viljelysmaan rajasta
lukien Turpan ja Köyrin, myydyn olevan
kummallakin puolen olevien naapuritalo
jen rajoja myöten. Kusta kuitenkin Yli¬
kuhoniemen lohkotilan rajoja avattava
sa oli käynyt ilmi, ellei sen metkähak¬
ta ollutkäan niin suuri kuin Nestori
Tykki - Kahmei oli vakuuttanut, vaan että
siitä puuttui alue, joka oli toiselta po¬
leltä eli Turpan taloa vasten 41 metriä ja
toiselta puolelta eli Holkin taloa vasten
125 metriä pitkä, eivätkä Ida Sofia Hakala
Kohriel ja Vihtori Hakala Hakon olleet ovat
tuneet Fredrik Mattilalle luovuttamaan
tuota metsäkappaletta, joka kaupan mukaan
vielä olisi ollut Mattilalle tuleva ja joka
oli ainakin 1/150 markan arvoisen on
Fredrik Mattila vaatinut Bde Socka Ala¬
kala - Kuhmun ja hänen myötäpuollensa
120
| 463306808_0139 | 463306808 |
velvoittamista suorittamaan Fredrik
Mattilalle korvauksena sanotusta met¬
sä-alueesta 1500 markkaa sekä palkitse¬
maan Mattilan oikeudenkäyntikulut.
Kla Sofia Hakola - Kahmun ja hänen
myötäpuoltensa vastustettua kannetta, on
Kihlakunnanoikeus kesäkuun 18 päivä¬
nä 1914 julistamallaan päätöksellä, koskee
Fredrik Mattila ollut näyttänyt puheen¬
alaisella kesäkuun 14 päivänä 1910 laa¬
ditulla kauppakirjalla ostaneensa enem¬
pää metsämaata kuin Mattilan hyväk¬
symässä, lainvoiman saaneessa lohko¬
mistoimituksessa laadittu kartta ja sen
mukainen nautinta vuotti Ylihukonnie¬
men tilaan kuuluvaksi, hyljännyt kan
teen.
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi Fred¬
rik Mattila vetoamalla oli saattanut ju¬
teen, on tammikuun 31 päivänä 1917 anta¬
malaan tuomiolla jättänyt asian Kihla¬
kunnanoikeuden päätöksen varaan se¬
kä velvoittanut Fredrik Mattilan kuu¬
dellakymmenellä markalla korvaamaan
Rekala - Kahmun aviopuolisoille ja Teino
Simolle heillä Hovioikeudessa asiasta
olleet kustannukset.
Hovioikeuden tuomioon on Fredrik
Mattila anonut muutosta perustelmalla,
johon Ida Sofia Hakola - Kohnu ja hänen
myöläpuolemaa ovat vastaneet
Aeraatti on tutkinut tämän jutun
ja katsoo, ettei Fredrik Mattila de e¬
sittänyt syytä muuttaa Hovioikeuden tuo¬
miötä, joka siis jää pysyväksi; ja velvoi¬
tetaan Fredrik Mattila suorittamaan
Tola Sofia Hakala - Kaknulle ja hänen myö¬
täpuolillensa heillä täällä jutun vuoksi
otteiden kulujen korvaukseksi sata mark¬
kaa. Tiitä kaikki asianomaiset noudatta¬
koot.
Suomen Senaatti:
August Gabriel
Mannes Peltonen
Johan Nordgrén A. W. Heikkilä.
J. A Pehkonen
127
| 463306808_0140 | 463306808 |
Den 21 november 1917.
Finlands Senats
dom uti ett, på nedsatt revers¬
skilling, från Wasa Hofrätt in¬
kommet mål emellan bankbola.
get Landtmännabanken Aktiebo¬
lags afdelningskontor i Vasa stad,
sökande, samt i samma stad bo¬
satte Handlanden Alexander Wi¬
sen, Byggmästaren Isak Geber
äfvensom Gårdsägarne Isak Sö¬
derback och Matts Vilhelm Leolin,
gemensamt svarande, angående
fordran: Gifven uti Justitiedepär¬
tementet den 21 november 1917.
Senaten har låtit handlingarna i
målet sig föredragas och af dem, såvidt
nu är i fråga, inhämtat följande:
Tid Rådstufvurätten i Vasa har
Landtmannabankens afdelningskontor
i sagda stad yrkat, att Handlanden
Nisen och hans ofvanbemälde medparter
hvilka medelst den 17 februari 1913 dag¬
tecknad förbindelse iklädt sig sölida
risk proprieborgen för betalningen af
ett utaf nämnda bankkontor fabriksbo
laget Vasa Fjärdings - Träförädlings
Öfde J. G. - A. Th.
No 2099.
Pag. 261. R. D. 1916.
| 463306808_0141 | 463306808 |
fabriks Aktiebolag enligt kassakredi¬
tirkontrakt af samma dag beviljadt, den
5 påföljande September förnyadt lån å
2000 mark, måtte åläggas att till bank
kontoret erlägga detta belopp jämte rän¬
ta därå äfvensom godtgöra bankkonto¬
ret rättegångskostnaden.
Öfver käromålet hörde hafva Hand¬
landen Tusen och hans medparter fram
hållit, att Wasa Fjärdings - & Träföräd¬
lingsfabriks Aktiebolag, då ofvanberör¬
da kassakreditinkontrakt ingåtts, åt
förenämnda bankkontor till säkerhet för
kassakreditiolånets betalning såsom pant
öfverlämnat en af bolaget den 6 juni 1911.
till innehafvaren ställd skuldsedel å
20000 mark, hvilken samma dag inteck¬
nats ej allenast af Rädstufvurätten
i Wasa uti bolaget tillhöriga västra hälf¬
ten af tomten No 11 vid Södra Magasins
gatan å säsklot holme i sagda stad
med därå uppförda Fabriks-, bonings och
uthusbyggnader än äfven af nämnda
stads Magistrat uti bolagets fabrik med
maskiner, redskap, inventarier, lager,
förlager och öfriga effecter. Men som
bankkontoret, hvilket, efter det bolaget
sedermera upplåtit sin egendom till
sina borgenärers förnöjande, på grund
af kassakreditukontraktet i konkursen be¬
vakat och genom den 9 Mars 1914 däri
gifven dom fått sig tilldömdt ett belopp
af 19993 mark 92 penni jämte sex pro¬
cents ränta därå från den 5. September
1913 med förmånsrätt uti värdet af
omförmälda skuldsedel, försummat att
i konkursen beraka jämväl sagda skuld¬
sedels innehåll samt sålunda gått för¬
lustig förmänsrätt uti berörda lösa
egendom; ty och då bankkontoret uppgif¬
vit en säkerhet, som före ofvannämnda
borgensförbindelses ingående varit för
kassakreditrolånet lämnad, hafra Hand¬
landen Nisen och hans medparter an¬
sett sig vara fria sin borgensansra¬
righet, åtminstone beträffande den
del af länet som motsvarade säker
hetens värde, samt alltså, jämte det
de invändt att talan vore för tidigt
väckt, då den intecknade egendomen
ännu icke blifvit föryttrad, emotsett
förkastande af käromålet.
129
| 463306808_0142 | 463306808 |
Rådstufvurätten har medelst den
23 oktober 1914 afkunnadt utslag för¬
klarat utredt vara, att Handlanden
Tisen och hans medparter uti ifrågakom¬
na borgensskrift förbundit sig att, en
för alla och alla för en såsom föregen
skuld ansvara för återbetalningen så¬
väl till kapital som ränta af förenämn¬
da kassakreditulän; i anseende hvar¬
till och då Handlanden Nisen och hans
medparter icke visat, att de gjort den¬
na af dem åtagna ansvarighet beroen¬
de af annan utaf Wasa Fjärdings -
Träförädlingsfabriks Aktiebolag för
lånet ställd säkerhet, Rådstufvurätten
ålagt Handlanden Nisen och hans med
parter att, gemensamt eller den af dem,
som tillgång ägde, till Landtmänna¬
bankens afdelningskontor i Wasa utgif¬
va fordrade tjugutusen mark jämte
sex procents årlig ränta därå, räknadt
från den 5 September 1913 intill tiden
för skeende full likvid, samt att med
etthundra trettio mark ersätta bank¬
kontoret umgälderna å rättegången.
Hofrätten, under hvars pröfning
Handlanden Wesin och hans medpar¬
ter i vadeväg dragit målet, har genom
den 20 juni 1916 däri gifven dom utta
tit sig i saken; och enär inteckning till
säkerhet för den skuldsedel, som af Wa¬
sa Fjärdings - & Träförädlingsfabriks
Aktiebolag lämnats såsom pant för
ifrågavarande kassakreditielån, varit
meddelad uti, utom annat, sagda bo¬
lags fabrik med massiner, redskap,
inventarier, lager, förlager och öfriga
offekter vid den tid Handlanden Wisén
och hans medparter ingått ofvaninämn¬
da borgen, samt vid sådant förhållan¬
de Tisen jämte medparter, därest de
blifvit nödsakade att infria kassa¬
kreditislånet varit berättigade att in¬
träda i Landtmänrabankens på sag¬
da inteckning grundade rätt, men kan¬
ken i bolagets konkurs icke bevakat
innehållet af nämnda skuldsedel samt
därigenom mäste anses hafva gått
förlustig förmånsrätt uti sagda egen¬
dom, har Hofrätten ansett Handlan¬
den Nisen och hans medparter icke va¬
ra skyldiga att på grund af sin
130
| 463306808_0143 | 463306808 |
ifrågavarande borgen gälda kassakre
ditukontraktets innehåll, samt förty¬
med upphäfvande af Rådstufvurättens
utslag, förkastat Landtmannabankens
afdelningskontors i Wasa i målet ut¬
förda talan
Uti Hofrättens dom har Landt¬
mannabankens afdelningskontor i Wasa¬
anhållit om ändring medelst deduktion
den Handlanden Wesén och hans med¬
parter bemött; hvarefter tvenne mant¬
liga förhör i målet härstädes försig.
gått.
Senaten har tagit målet i öfver¬
vägande och finner Handlanden Nisén
och hans medparter hafva iklädt sig
solitarisk proprieborgen för ifrågakom¬
na kassakreditilan med kännedom om
att Wasa Fjärdings - & Träförädlings.
fabriks Aktiebolag till säkerhet för sag¬
da lån lämnat en af bolaget utfär¬
dad, på innehafvaren ställd skuldse¬
del å 2000 mark, för hvars innehåll
Landtmännabanken erhållit, bland an¬
nat, förlagsinteckning i bolagets ofvan¬
omförmälda lösa egendom, samt kan¬
kens afdelningskontor i Wasa, enär bor¬
gensmännens ansvarighet och rätt
böra bedömas efter de förhållanden, un¬
der hvilka borgensförbindelsen ingåtts.
således hafva ålegat skyldighet emot
Wisen och hans medparter att vidmakt
hålla den säkerhet, innehafvarenskuldse¬
deln med ty åtföljande förmansrätt
till värdet af sagda lösegendom varit
afsedd att utgöra; men alldenstund
Handlanden Nisen och hans medparter,
hvilkas borgensförbindelse icke är be¬
gränsad till att gälla endast den del
af lånebeloppet, som med anlitande
af omordade skuldsedel icke kunde
återbekommas, lagligen ej kunna till
följd af hvad nämnda bankbontor
i förberördt afseende tilläfventyrs äse¬
desatt, vinna befrielse från sin borgens¬
förbindelse, utan äga rätt allenast till
godtgörelse af banken för den skada,
dem genom borgensförbindelsens full
görande under antydda omständighe¬
ter kan åsamkas, fördenskull och då
Handlanden Nisen och hans medpar
ter, de där emellertid icke nu fram¬
131
| 463306808_0144 | 463306808 |
ställt några anspråk i nästnämndt af¬
seende, således saknat fog för hvad de
emot bankens kraf i målet invändt, pröf¬
var Senaten rättvist, med upphäfvande af
Hofrättens dom, låta bero vid det slut, hvari¬
Rådstufvurätten i saken stannat, dock med
sådan rättelse att det utdömda kapita¬
let i enlighet med hvad banken härstä¬
des medgifvit, nedsättes till nittontusen
niohundra nittiotre mark nittiotvå
penni, jämte det Handlanden Nisen och
hans medparter, jämlikt gjordt förbe¬
håll, lämnas öppet att af Landtmanna¬
banken genom särskild rättegång söka
ersättning för den skada, dem tilläfrentyrs
tillskyndats genom bankens uppgifna
försummelse att hålla vid makt den
säkerhet ofvanberörda innehafvareskuld¬
sedel för banken medfört. Det alle, som
vederbör, till efterrättelse länder.
Finlands Senat:
Julius, Gretenfelt.
Väinö Hirvinen
Axel Charpentin
P A Pehkonen
Oreian Sihaan
Marraskuun 21 päivänä 1917.
Suomen Senaatin
tuomio nostorahain Turun Ho¬
vioikeudesta tulleessa velkomis¬
jutussa, jossa Talonomistaja
Oskari Korpinen Tampereen
kaupungista, on hakijana se
kä Maanviljelijä Kalle Albin
nus Ylinen eli Ylinin-Niu¬
ru. Kuurutran kappelin Ja¬
lonojan kylästä, vastaajana.
Annettu Oikeusosastossa mar¬
raskuun 21 päivänä 1917
Senaatti on itrellensä enttelyttänyt
jutun kirjat ja niistä saanut tietää
seuraava:
Haastukuunsa Kalle Aliinus
Ylisen Huillisten, Vampulan ja Puu¬
kalailumen pitäjäin sekä Kaurat
san kappelin käräjäkunnan Kihla¬
kunnanoikeuteen on Oskari Korpi¬
nen lausunut, että Ylinen oli, osta¬
essaan elokuun 9 päivänä 1912 Maan¬
viljelijä Johan August Honkilta ja
tämän vaimolta Lydia Honkilla
talon ja tontin No 24 Tumpereen kau¬
pungin 15 kaupunginomme sitouta¬
Liissä J. G. - A.kh. - V. H. V. B. - Fog.
E. A. L.
132
No 2101.
Jag. 346. R. D.
| 463306808_0145 | 463306808 |
nut vastaamaan sanottuun taloon
ja tonttiin kiinnitetystä, Kauppias Au¬
rosa Ilomin joulukuun 7 päivänä 1908
haltijalle asettamasta 1000 markan vel¬
kakirjasta, joka sittemmin oli joutunut
Oskari Korpiselle, Tiihän nähden ja
kun mainitun velkakirjan maksuksi
ei ollut kertynyt mitään puheenaole¬
vaa taloa ja tonttia ulosottotoimin hel¬
mikuun 5 päivänä 1913 myytäessä, on
Oskari Korpinen vaatinut Kalle Al¬
biinus Yligen velvoittamista maksa¬
maan Korpiselle 1000 markkaa kuu¬
den prosentin vuotuisine korkoineen
luettuna 8000 markalle heinäkuun 19
päivästä 1910 ja 2000 markalle tammi¬
kuun 25 päivästä 1912.
Kanteesta kuultuna on Kalle Al¬
biinus Ylinen sitä vastustaneet, heeltä¬
en tehneensä lopullista kauppaa sa¬
notusta kiinteistöstä tahi sitoutuneen
ja vastaamaan puheenalaisesta vel¬
kakirjasta.
Kuulusteltuaan jutussa Johan An¬
gust Honkbackin on Kihlakunnanoi¬
keus, jossa Oskari Korpinen oli pyy¬
tänyt korvausta oikeudenkäyntikulius
taan, marraskuun 28 päivänä 1913 ju¬
listamassaan päätöksessä siinä mai¬
nituilla perusteilla velvoittanut Kal¬
le Aliinun Ylisen alkuperäistä kui¬
tattua velkakirjaa vastaan. Oskari
Korpiselle suorittamaan kymmenen¬
tuhatta markkaa kuuden prosentin
motuisine korkoineen, läskettuna
kahdeksalletukannelle markalle hei
näkuun 19 päivästä 1910 ja kahdel¬
letuhannelle markalle tammikuun
25 päivästä 1912, minkä ohessa Kal¬
le Albinus Ylisen tuli neljättässä¬
dalla markalla korreta Oskari Kor¬
pisen oikeudenkäyntikulut.
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi Kal¬
le Albinus Ylinen vetoamalla oli saat
tanut jutun, on syyskuun 25 päivä¬
nä 1916 antamassaan tuomiossa kat¬
sonut tosin selvitetyksi, että Kalle
Albinus Ylinen oli 9 päivänä elo¬
kuuta 1912 Honkin aviopuolilta os¬
tanut mainitun talon ja tontin Tam¬
pereen kaupungissa, mutta kun
Oskari Korpinen ei ollut näyttänyt,
133
| 463306808_0146 | 463306808 |
että Kalle Albinus Ylinen olisi kuu¬
passa sitoutunut Oskari Korpiselle
vastaamaan puheenalaisesta velasta¬
ja että siis mikään velkasuhde oli
ri heidän keskensä syntynyt, on Ho¬
vioikeus, kumoton Kihlakunnanoike¬
uden päätöksen, hyljännyt Oskari
Korpisen kanteen.
Hovioikeuden tuomioon on Oskari
Korpinen anonut muutosta perus¬
telmalla, johon Kalle Albinen Yli¬
nen on vastannut.
Senaatti on tutkinut tämän ju¬
tun ja katsoo, ettei Oskari Korpinen
ole esittänyt syytii muuttaa Hovioi¬
keuden tuomiota, joka siis jää py¬
syväksi; ja velvoitetaan Oskari Kor¬
pinen suorittamaan Kalle Aliinus
Yliselle hänellä julussa täällä ollei
den kulujen korvaukseksi sata mark¬
kaa, Täitä kaikki asianomaiset nou
dattakont
Suomen Senaatti:
JuliusGrotenfelt.
Väinö Hirvinen.
SS. 6. Lilius.
Axel Charpintin
Vilhelm Råvid
Eino R. hundson.
Marraskuun 16 päivänä 1917.
Suomen Senaatin
tuomio nostorahoin Wiipurin
Hovioikeudesta tulleessa, pa¬
rempaa oikeutta myydyn
vesialuen hintaan koske¬
vassa jutussa, jossa ovat
Filosofianlahtori Alvar
Törnudd, Ruokolahden pi¬
täjässä olevalta, Imatran
koskelta, hakijana sekä Tu¬
lollinen Anton Kurittu,
Jääsken pitäjän Järvenkylän
kylästä, ja Enso Trästiperi
Aktiebolag niminen osakeyh¬
tiä, jonka kotipaikka on sa¬
massa pitäjässä, vastaaji
na: Annettu Oikeusosan tor¬
sa 16 päivänä marraskuu¬
ta 1917.
Senaatti on itsellensä esittelyttä
nyt jutun kirjat ja niistä, mikäli
nyt on kysymyksessä, saanut tietää
seuraavaa
Wiipurin läänin Kuvernöörille
13 päivänä marraskuuta 1912 anta¬
ett mässään hakemuskirjassa on Tilo¬
Läsnä: J. P. J. S. - A. K. H. F.
H. B.
134
No 2118.
Pag. 171 R. D. 1917.
| 463306808_0147 | 463306808 |
sofvantohtori, Förnudd esiintuonut
että, sittenkuin hän 20 päivänä huh¬
tikuuta 1906 laaditulla kauppakir¬
jalla oli Talolliselta Matti Kiive¬
riltä ja tämän vaimolta Maria
Kiiverillä ostanut näiden omista¬
maan 1/3 osaan perintötaloa No 11.
edellämainitussa Järvenkylän kyläs¬
sä kuuluvan kotipalstan ynnä kai¬
ken sanottuun talonkolmannekseen.
kuuluvan vesioikeuden ja Filosofi
antohtori Förnuddin siten ostamas
ta määräalasta oli Kuvernöörin
30 päivänä seurannuutta heinäkuu¬
ta antamalla päätöksellä vahviste¬
tussa lohkomistoimituksessa muodos¬
tettu 0,1667 osalukuinen ja 0,0517 mant¬
taalinen Kivioja niminen itsenäi¬
nen tila, olivat Filosofvantohtori
Toinudd ynnä eräät muut Jääsken
pitäjään kuuluvan Aholan ja
Kouhialan jakokuntain osakkaat
sitoutuneet Bysselin kaupungista
Relgian kuningaskuntaa oleville
Pankkirville P. ja F. Alattartille
185000 markan hinnasta luovutta¬
maan osuutensa sanottujen jakokun
tien vesialueihin ja saaneet heil¬
tä ennakkomaksua 1500 markkaa
jonka summan myyjäin puolesta
ja näille vastedes jaettavaksi oli
vat vastaanottaneet. Konsuli Eu¬
gen Wälf, Ruokolahden pitäjässä
olevalta Tainionkosken tehtaalla,
ja Hovioikeudennenvas William Fors¬
man, Wiipurin kaupungista. Mut¬
ta hun Anton Kurittu, jolle Mat¬
ti ja Maria Kiiveri 2 päivänä
lokakuuta 1906 tehdyllä kauppakir¬
jalla olivat myyneet silloin vielä
omistamansa osuuden puheeksital¬
leesta talonkolmanneksesta eli Met¬
sola nimisen 0,1666 osalukuisen
ja 0,0516 manttaalisen tilan ja jo¬
ka vuorostaan vaimoineen oli 16
päivänä marraskuuta 1906 tästä
tilasta myynyt osan osakeyhtiölle
Enso Trästiperi Aktiebolagille, oli
vaatinut tilanosaansa vastaavaa
osuutta mainitusta vesialueiden hin¬
nasta sekä. Konsuli Kölff ja Hovi
oikeudenneuvos Forsman tämän
135
| 463306808_0148 | 463306808 |
johdosta olivat kieltäytyneet tois¬
taiseksi suorittamasta Filosofian
tohtori Toimuddille suurempaa
osaa tuosta hinnasta kuin mi¬
kä vastasi Törnuddin kiistämät
tä omistamaa osuutta jakokuntien
vesialueista, on Filosofianlahtori
Toinudd anonut, että Konsuli Kolfl.
ja Hovioikeudennauves Forsman
kieltettäisiin Anton Kuritullekaan
suorittamasta hänen vaatimaan
sa osaa puheenalaisesta vesia luoi¬
den sekä jo maksetusta että vaste¬
des maksettavasta hinnasta; min
hä jälkeen Kuvernööri on 15 päi¬
vänä marraskuuta 1912 antamat
laan välipäätöksellä toistaiseksi
myöntänyt anotun kiellon sekä,
kuuttuaan Anton Kurittua, 30 päi¬
vänä tammikuuta 1913 antamal¬
laan lopullisella päätöksellä mää¬
rännyt, että kiello oli edelleen voi¬
massa pidettävä, kunnes asiano
mäinen Oikeus oli antanut lau¬
sunnon siitä, kenelle kysymyksen
alaiset varat oikeastaan kuului¬
vat. Kuitenkin oli Filosofianlohtori
Förmyddin määrätyn ajan kuluessa
pantava tuo asia haasteella Oikeudes¬
sa vireille, uhalla että myönnetty kiel¬
to muuten raukeaisi
Tämän jälkeen on Filosofianloh¬
tori Törnudd Kuvernöörin määrää
män ajan kuluessahaastattanut Jääs¬
ken pitäjän käräjakunnan Kihla¬
kunnanoikeuteen Anton Kuritun ja
osakeyhtiön Enso Fräslipeeri Ahtiebo¬
tagen, joista edellinen, yllämainitul¬
la Metsolan tilalla tapahtuneen osi¬
tuksen jälkeen, omisti Metsela nimi¬
sen 0,0257 osulukuisen ja 0,1226 manttaa¬
lisen sekä osakeyhtiö Tuomaa nimisen
0,07es osalukuisen ja 0,0228 manttaalinen
tilan, ja siellä, Kuvernöörin luona e¬
sittämillään perusteilla, vaatinut, et¬
tä edellämainittuun talonkolman¬
nekseen kuulunut osuus i Iholan
ja Kauhialan jakokuntien vesiala¬
reeseen, joka ylempänäkerotun myyn¬
tisitoumuksen johdosta oli 1800 de
markan hinnasta luovutettu Pieta
rin kaupungissa Venäjän valtakun¬
36
| 463306808_0149 | 463306808 |
taa toimivalle S. Peterbergskoje obsekt¬
rehestvö elektro-peredatsch siily vodo¬
padoff nimiselle osakeyhtiölle, julistet¬
taisiin kokonaan kuuluvaksi Filoso
fiantohtori. Förmyddin omistamaan
Kiviojan tilaan ja Törnudd niinmuo¬
doin oikeutetuksi saamaan vastaavan
osuuden vesialueiden hinnasta sekä
että Anton Kurittu ja osakeyhtiö
Enso Fräsliperi Aktiebolag velvoitet
taisiin korvaamaan. Törnuddille hä¬
nellä tämän asian takia olleet ku¬
lut.
Anton. Kurittu ja osakeyhtiö
Enso Trästiperi Aktiebolag ovat vastus¬
taneet kannetta; minkä jälkeen ja
sittenkuin asiassa myöskin oli kuu¬
lustettu. Konsuli Woffia ja Hovioi¬
keudennauvos Forsmania sekä osake¬
yhtiötä S. Peterbergskoje obsehtschest¬
vo dektro - predatsen siity vodopadof¬
ynnä Maria Kiiveriä ja tällä välin
kuolleen Alatti. Kuverin oikeudeno
mistajien, Kihlakunnanoikeus on 28
päivänä heinäkuuta 1913 julistamas¬
saan päätöksessä lausunut tosin
selvitetyksi, että. Filosofianlohtori
Törnudd, ostaessaan Matti ja Ma¬
ria Kiivorillä sen maa-alueen, jos
ta sittemmin lohkomalla oli muodos¬
tettu yllämainittu Kivioja niminen
tila, oli ostanut myös kaiken pu¬
heenalaiseen talonkolmannekseen
kuuluvan osuuden jakokunnan ve¬
siulueseen; mutta kun selvittämät
tä oli, että sanotussa lohkomisessa
tämä vesialueen osuus kokonaisuu¬
dessaan olisi pantu kuulumaan
Filosofianlohtori Törnuddille lohkais
tuun tilaan, eikä Matti ja Maria
Kiiverille jäänyt tilanossa enää ol¬
lut näiden hallussa eivätkä Anton
Kurittu ja Enso. Rästiperi Aktiebolag,
jotka nykyään omistivat viimeksimai¬
nitun tilanosan, ollut Filosofrantoh¬
tori Tornuddin hyväksi tehtyä vesi¬
aluosuuden luovutusta hyväksyneet
taikka. Toinudd oikeuttansa siihen
muulla tavoin turvannut on Kih¬
lakunnanoikeus hyljännyt kanteen ja
asian siten päättyessä määrännyt,
että kysymyksessäoleva maksukutta.
oli päätöksen saadessa lainvoiman
137
| 463306808_0150 | 463306808 |
lakkaava.
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi
Filosofiantohtori Pörnudd oli vetoa
malla saattanut jutun, on 8 päivä¬
nä maaliskuuta 1917 antamallaan
tuomiolla jättänyt asian Kihlakun¬
nanoikeuden päätöksen varaan se¬
kä velvoittanut. Förmeddin suoritta¬
maan Anton Kuritulle ja Enso
Prästiperi Aktiebolagille, korvauksek¬
si näillä Hovioikeudessa olleista
kuluista, kummallekin viisikymmen¬
tä markkaa.
Hovioikeuden tuomioon on Fi¬
losofiantohtori, förmedel anonut muu¬
tosta perustelmalla, johon Anton Kui¬
rittu ja Enso Prästiperi Aktiebolag,
kumpikin erikseen, ovat vastannet¬
tenaatti on tutkinut tämän ju
tiin ja katsoo, ettei Filosofiantohto
ri Förmedel ole esittänyt syytä
muuttaa Hovioikeuden tuomiota, jo¬
ka siis jää pysyväksi; ja velvoite
taan. Toinudet suorittamaan Anton
Kuritulle ja Enso Prästiperi Aktie¬
bolagille, näillä Senaatissa jutun
1./. Harry Bergrotti
vuoksi olleiden kulujen korvauksek¬
si, kummallekin sata kaksikym¬
mentäviisi markkaa. Tätä kaikki
asianomaiset noudattakoot.
Suomen Senaatti.
Johannes Peltonen. Johan Nordgren.
Johannes Peltonen. Johan Nordgren.
A. W. Heikkilä. J. Pelonen
A. W. Heikkilä. J. Pekaenel
138
| 463306808_0151 | 463306808 |
Den 28 November 1817
Finlands Senats
dom uti ett, på nedsatt revisions¬
skilling, från Åbo Hofrätt inkom¬
met mål emellan Aliärsmannen
John Aspelund, från Helsingfors,
stad, sökande, samt i samma stad¬
besatte Gårdsäaren Richard Ris¬
mark, svarande, angående fordran
gifven uti "Justitidqvartamentet
den 28. November 1917
Jonaten har, låtit handlingarna
i målet sig föredragas och af dem, såvidt
nu är i fråga, inhämtat följande:
Efter Gårdsägaren Kinnark den 24.
Januari 1913 ägången stämning har Af¬
förimannen Asplund vid Rådstufvurit¬
ten i Helsinöfors anfört, att Kismark
genom en den 12. Oktober 1812 utfärdad
skriftlig förbindelse lämnat firman Liike¬
toimisto Vid Alänskyiä, som innehades
af Aspelund, i urredrag att för ett pris
af 3000 mark, hvaraf 3000. mark borde
erläggas kontant, Försälja Bomark till
höriga gården No 13 vid Andrigatan i sag¬
da stad samt därvid förbundit sig att i
kommissionsarvode till nämnda firma
Närvarande 1. N. B.n N. 1. W. C. G.
139
No 2130.
Pag 29. R. D. 1917
| 463306808_0152 | 463306808 |
erlägga en procent å det ofvanangifna
eller slutligen godkända Försäljnings
ret. Nu som Säärsmannen Asuhund
sedermera anskaffat Handlanden Fri¬
dolf Ekberg till spekulant på sagda gård
och sammanfört Ekkero med Gårdräga¬
ren Rismark, samt underhandlingarna
emellan desse den 23 November sistnämn¬
da år helt därhän, att Handlanden
Ekberg förklarat sig villig att köpa går
den för 3000. mark och på öfriga af Kes¬
mark uppställda villkor, hvaröfver köpebref
skulle upprättas den 25. i samma månad.
nen Kimark emellertid icke infunnit sig
å pålunda utsatt tid för att afsluta köpet
utan dagen därpå meddelat Aspelunde
att han icke ärnade försälja gården, har
Aförmannen Anelund yrkat, det Gårds¬
ägaren Rismark, som sålunda brutit sin
ofvanberörda förbindelse, måtte åläggas att
till Agulund utgifva det öfverenskomna
kommissionsarbetet 3000 mark jämte rän¬
ta därä, hvarhos Aflänsmannen Anelund
gjort anspråk på ersättning för rätteväneskostnaden.
Öfver käromålet hörd har Gårdriga
ren Kismark, som erkänt riktigheten
af förenämnda förbindelse, genmält, att
Afförsmannen Asnelund icke för Bis¬
mark föreställt Handlandin Ekberg
utan endast uppgifvit, att åkberg vore
hugad att köpa ifrågavarande gård
och då Asjuhund därvid tillika medde
lat, att Handlanden Ekberg önskade,
att detta icke skulle blifva bändt, samt
Kismark på grund häraf antagit, att
Ekberg icke ens vore verklig spekulant
på gården, hade Bismark slagit hela
gärdsförsäljningen ur hägen. I an¬
seende härtill och då Handlanden Ek¬
berg, med hvilken Gårdsägaren Rismark
först den 8. April 1913. blifvit bekant, vid
då upkommen fråga om köp af går
den förmält sig icke kunna uppfylla al¬
la af Kimark uppställda villkör för kö¬
peskillingens erläggande, samt Aflänsman¬
nen Asrelund sålunda icke vore beräl¬
tigad att bekomma det fordrade bom
missionsarvedet, har Gårdsägaren. Ris
mark emotett förkastande af käromålet
Rådstufvurätten har medelst den
8. April 1913. afkunnadt utslag på ar¬
tagna skäl ålagt företagaren Kinnark
240
| 463306808_0153 | 463306808 |
att till stförmannen Aspelund utgifva
fordrade tretusen mark jämte som pro¬
cents årlig ränta därå, räknadt från
stämningsdagen den 24. Januari 1913. tills¬
full betalning Liljde, samt att med ett¬
hundra fyratiosa mark godtgöra Aspe¬
lund umgälderna i målet
Hofrätten, under hvars pröfning
Gårdenaren Nismark i vadeväg dragit
målet, har genom den 24. November 1916
däri gifven dom förklarat det vinerli¬
gen hafva blifvit styrkt att, efter det
firman Liiketoimisto Tia Afförsbyrå af
Besmark erhållit i uppdrag att emot
öfverenskommen provisioni förmedla för
säljning af Bomarks ifrågavarande
fastighet, Handlanden Ekberg genom
Närmannen Aspelunds tillgörande in¬
ledt underhandlingar om inköp af den
ranna, men då emot lärdrägaren Kes¬
marks bestridande utredning icke före¬
bragts därom, att enighet emellan köpa¬
en och säljare om köpevilkoren uppnålts,
samt itrehund förty icke var berättigad att
utbekomma deri i ofvanomförmälda förbin¬
delse för fastighetens försäljning utfästa
provisionen, har Hofrätten med upphäf¬
vande af Rådstufvurättens utslag, för¬
kastat ettförmyndare Aspelunds i må¬
set utförda talan
Uti Hökällens dom har Afläns¬
mannen Asrelund anhållit om ändring
medelst deduktion, den Gårdragaren
Bismark bemött
Senaten har tagit målet i öfver¬
vägande och finner Afförmännen
Aspelund icke hafva anfört skäl till
ändring uti Hofrättens dom, hvarvid
alltså skall förblifva; och ålägges Aspe
lund att till fördragaren Bismark, i
ersättning för hans härstädes i målet haf¬
da kostnader, utgifva etthundra mark
Det alle, som vederbör till efterrättelse länder¬
Finlands Senat
August Nybergh
Johannes Peltonen
Johan Nordgrén. A. W. Heikkilä
H.
F A Pehkone
Ossian Schauman
| 463306808_0154 | 463306808 |
Marraskuun 30 päivänä 1917
Suomen Senaatin
tuomio nostorahoin Kaasan Ho¬
vioikeudesta tulleessa takaisin
voittoa koskevassa jutussa, jos¬
sa ovat Sodankylän pitäjän
Kirkonkylässä asuvat Luk¬
kari August Mellenius ja Ta¬
lollinen Petter Herman Ara¬
järvi hakijoina sekä Rovanie¬
men pitäjän Korkalon kyläs¬
tä oleva toiminimi J. Kuti.
lan perilliset vastaajana: An¬
nellu Oikeusosastossa mar¬
raskuun 30 päivänä 1917
Ienaatti on itselleen esittelyt
tänyt jutun kirjat ja niistä, mikä
li nyt on kysymyksessä, saanut tie¬
tää seuraavaa:
Sedankylän pitäjän käräj äkun¬
nan Kihlakunnanoikeudessa ovat
August Mellenius ja Petter Herman
Arajärvi toiminimelle J. Kutilan pe¬
rilliset toimituttamansa haastun
nojalla lausuneet että, sittenkun
Mellenius ja Arajärvi olivat allekir¬
joittaneet erään toukokuun 19 päi¬
Läsnä: J. G. A. B. K. - K.B. - 162
f. Allan Dahlbeck.
SS: 214.
Pag 96 R. D. 1916
| 463306808_0155 | 463306808 |
välle 1911 päivätyn lakauskirjan, jos¬
sa sen allekirjoittajat sitoutuivat
yhteisvastenilliseen ominaistakauk¬
seen mainitussa pitäjässä olevalle
Sodankylän Osuuskauppa r. l. ni¬
miselle osuuskunnalle annettu
jen tavaroiden maksamisesta
aina 5000 markan arvoon asti, ja
sanotun osuuskaupan hoitaja
Frans A. Kumpula oli jättänyt tuon¬
takauskirjan toiminimelle J. Ku¬
tilan perilliset, oli Oulun läänin
Kuvernööri maaliskuun 15 päivä¬
nä 1912 antamallaan päätöksellä
mainitun takauskirjan nojalla toi¬
minimen vaatimuksesta velvoit¬
tanut August Melleniuksen ja Pet¬
ter Herman Arajärven, koska paitsi
heitä neljä muuta henkilöä oli
eri kirjalla sitoutunut samankal¬
taiseen lakaukseen, omasta ja tois¬
tensa puolesta suorittamaan kaksi
kuudennesta sanottuja takauskir¬
joja vastaan saatujen tavarain ar¬
vosta 5346 markasta 88 pennistä eli
siis 1782 markkaa 29 penniä 5 pro¬
sentin korkoineen marraskuun
21 päivästä 1911, jolloin lainhaku¬
oli pantu vireille Kuvernöörin
luona, kuitenkin vähentämällä
tammikuun 2 päivänä 1912 suori
tetut 250 markkaa, sekä 70 markal¬
la palkitsemaan loiminimen lain¬
hakukustannukset. Koska kuiten
kin August Mellenius ja Petter Her¬
man Arajärvi olivat allekirjoitta¬
neet mainitun takauskirjan aino¬
astaan sillä edellytyksellä, että
siihen tulisi kahdeksan muuta
takausmiestä lisäksi, eikä Frans
A. Kumpula ollut olluteet oikeutettu
ilman osuuskaupan hallinnon
tietoa ja suostumusta käyttämään
takauskirjaa kerrolulla tavalla ja
kun sitä paitsi puuttui luotetta¬
vaa selvitystä siitä, että osuuskaup¬
pa olisi saanut tavaroita ilmoite¬
tun arvon, ovat August Mellenius ja
Petter Herman Arajärvi, väittäen ke¬
säkuun 2 päivänä 1912 sanotun pää¬
töksen nojalla suorittaneensa asian¬
omaiselle ulosottomiehelle yhteensä
143
| 463306808_0156 | 463306808 |
1641 markkaa 54 penniä, vaatinut
toimimmeä velvoitettavaksi heille
maksamaan takaisin tuo määrä¬
6 prosentin korkoineen viimeksimai¬
nitusta päivästä.
Toiminimen vastustettua kan¬
netta, on Kihlakunnanoikeus, jos¬
ja asianosaiset molemmin puolin
ovat vaatin eet oikeudenkäyntikulu¬
jensa korraamista, huhtikuun 1
päivänä 1914 julistamassaan pää¬
töksessä lausunut selvitetyksi, että
August Mellenius ja Petter Herman
Arajärvi puheenaolevassa sitoumuk¬
sessa olivat menneet kaikkiyhtei
seen takaukseen siitä, että Sodanky¬
län osuuskaupalle r. l. suisi antaa
tavaraa velaksi 5000 markan arvos¬
ta, minkä vuoksi ja kun tuo si¬
loumuskirja, jonka todenperäisyyt¬
tä Mellenius ja Arajärvi eriät Meri
kieltäneet, sittemmin oli jätetty
toiminimelle 7. Antilan perilliset
ja tämä oli näyttänyt osuuskau¬
palle antaneensa täyden arvon la¬
varoissa, Kihlakunnanoikeus on kyl¬
jännyt kanteen ja velvoittanut Au¬
gust Molleniuksen ja Petter Herman
Arajärven yhteisvastuullisesti neljät
läkymmenellä markalla korvaa
maan toiminimen oikeudenkäyn¬
tikulut
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi
asianosaiset molemmin puolin
olivat veloamalla saattaneet jutun,
on helmikuun 8 päivänä 1916 an¬
tamassaan tuomiossa jättänyt
asian Kihlakunnanoikeuden pää¬
töksen varaan muuten paitsi että
August Melleniuksen ja Petter Herman
Arajärven maksettavaksi määrät¬
ty oikeudenkäyntikulujen konans
korotettiin kahteensataan markkaan,
jonka ohessa Hovioikeus on velvoitta¬
nut August Melleniuksen ja Petter
Herman Arajänen kuudellakymme
nella markalla korvaamaan toi¬
minimelle J. Kertilan perilliset sillä
Hovioikeudessa olleet kulut.
Hovioikeuden tuomioen ovat
August Mellenius ja Petter Herman
kajärvi anoneet muutosta perus¬
| 463306808_0157 | 463306808 |
telmalla, johon toiminimi J. Kuti¬
lan perilliset on vastannut.
Kenaatti on tutkinut tämän ju¬
tun ja katsoo, etteivät August Melle¬
nius ja Petter Herman Arajärvi ole
esittäneet syytä muuttaa Hovioi¬
keuden tuomiota, joka siis jää py¬
syväksi; ja velvoitetaan August Mel¬
lenius ja Petter Herman Alajärvi suo¬
rittamaan toiminimelle 7 Rutilan
perilliset sillä täällä jutusta ollei¬
den kulujen korvaukseksi sata
markkaa. Tätä kaikki asianomai¬
set noudattakoot.
Suomen Senaatti:
Julius, Gretenfelt.
Axel Chaipenten
Täinö Hirvinen Vilhelm Blåfield.
Täinö Hirvinen Vihelm Blåfield.
F. 6. Lilius.
Allan Dahlbeck
Marraskuun 30 päivänä 1917.
Suomen. Senaatin
tuomio nostorahoin Turun Ho¬
vioikeudesta tulleessa, testamen
tin moittimista koskevassa ju¬
tussa, jossa ovat Talollinen
Heikki Palkkinen, Palkkisten
yksinäiseltä tilalla Lokalahden
kappelissa, hakijana sekä Ta¬
lollinen Erik Juho Savola, Ry¬
mättylän pitäjän Heinästen
kylästä, vaimonsa Aleksandra
Vilhelmina Augustintyttären
edusmiehenä, Työmies Juho
Virtanen, Vehmaan pitäjän
Lahdingon kylästä, vaimonsa
Hilma Vilhelmintyttären edus¬
miehenä, ja Kauppiaanpoika
Aatto Vilhelm Vilhelminpoika
Jalo, viimeksi mainitun pitä¬
jän Laittisten kylästä, vastaa¬
jina: Annettu Oikeusosastossa
marraskuun 30 päivänä 1917.
tenaatti on itselleen esittelyttä
nyt jutun kirjat ja niistä, mikäli nyt
on kysymyksessä, saanut tietää seu¬
raavaa:
Läsnä: J. G. A. C. K. H. F. L.
143
No 2145.
Pag. 359 R. D.
| 463306808_0158 | 463306808 |
Sittenkun Heikki Palkkinen yh¬
dessa edellämainitusta Laittisten
kylästä kotoisin olevan Lohkotilal¬
lisen Emil Suomisen kanssa oli Veh¬
maan, Taivassalon, Knion ja Kusta¬
vin pitäjien sekä Lokalahden ja
Velkiian kappelien käräjäkunnan Kih¬
lakunnanoikeudessa valvonut Lait¬
tisten kylästä kotoisin olleen, 12 päi¬
vänä elokuuta 1912 kuolleen Talolli¬
senvaimon Sofia Vilhelmina Antti
lan helmikuun 14 päivänä 1910 teke¬
män kirjallisen testamentin, jolla
Sofia Vilhelmina Anttila oli muun muas
sa määrännyt, että Heikki Palkkinen
ja Emil Suominen, joista edellinen oli
Sofia Vilhelmina Anttilan aviollinen
ja Emil Suominen hänen avioten poi¬
kansa, saisivat hänen kuolemansa
jälkeen kahden tasan periä sen osuu¬
den mikä lankiisi Sofia Vilhelmina
Anttilan perillisille hänen yhdessä mie¬
hensä Johan Henrik Anttilan kanssa
omistamastaan Anttilan tilasta Lait¬
tisten kylässä, ovat Erik Juho Savola,
Juho Virtanen ja silloin vielä alai
käisen Aalto Vilhelm Jalon holhooja
Talollinen Vihtori Heikkilä, ilmoittaen
että Aleksandra Vilhelmina Savola oli
Sofia Vilhelmina Anttilan tytär sekä
Hilma Virtanen ja Aalto Vilhelm
Jalo Sofia Vilhelmina Anttilan aviot¬
toman pojan Vilhelm talon lapsia,
yllämainitussa Kihlakunnanoikeudes
sa vaatineet, että, kun kerrottu testa¬
menttimääräys sen johdosta että Ant¬
tilan aviopuolisot testamentin teon
jälkeen olivat myyneet siinä maini
tun Anttilan tilan, oli käynyt merki¬
tyksettömäksi, kosketeltu testamentti
julistettaisiin mitättömäksi, mikäli
koski Aleksandra Vilhelmina Savolal¬
le, Hilma Virtaselle ja Aalto Vilhelm
Jalolle. Sofia Vilhelmina Anttilan jäl¬
keen perintönä lankeavaa osuutta Ant¬
tilan tilan hinnasta.
Kanteesta kuultuna on Heikki
Palkkinen väittänyt Sofia Vilhelmina
Anttilan tarkoittaneen puheenalaisel¬
la testamentilla säätää, että Pulkkinen
ja Emil Suominen, siinä tupauksessa
| 463306808_0159 | 463306808 |
että Anttilan tila myytäisiin, saisi¬
vat testamentissa heille määrätyn oi¬
keuden mainitusta tilasta saatuun
kauppahintaan, minkä vuoksi ja kun
sanottu testamentti oli Sofia Vilhel¬
mina Anttilan kerrotun tarkoituksen
mukaisesti tulkittava, Heikki Palk¬
kinen on anonut kanteen kylkäämis¬
tä, pyytäen samalla asiasta aiheutu¬
neiden kulujensa korvaamista.
Kihlakunnanoikeus on helmikuun
7 päivänä 1914 julistetussa päätökses¬
sä, koska Sofia Vilhelmina Anttila oli
kysymyksessä olevan testamentin te¬
on jälkeen yhdessä miehensä Johan
Henrik Anttilan kanssa myynyt mai¬
nitun Anttilan tilan eikä oltu näy¬
tetty että Sofia Vilhelmina Anttila o¬
lisi tuolla testamentilla tarkoittanut.
myös sanotusta tilasta myytäessä
saatavaa hintaa, katsonut, ettei mai¬
nittu testamentti, joka ei sisältänyt
muutakaan siihen suuntaan käypää
määräystä, voinut oikeuttaa Heikki
Palkkista ja Emil Suomista saamaan
sitä osaa Anttilan tilan kauppahinnas¬
ta, joka oli langonnut Sofia Vilhelmi
na Anttilan osuudelle, ja on Kihla¬
kunnanoikeus sen vuoksi julistanut
testamentin merkityksettömäksi, mi¬
käli Palkkinen ja Suominen sen no¬
jalla lahtoivat saada osuutta Sofia
Vilhelmina Anttilan jälkeen perittä¬
väksi langenneesta osasta Anttilan
tilan hintaa
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi
Heikki Palkkinen vetoamalla oli saat
tanut jutun, on syyskuun 25 päivänä
1916 antamallaan tuomiolla jättänyt
asian. Kihlakunnanoikeuden päätök¬
sen varaan ja velvoittanut Pulkkisen
ynnä Emil Suomisen, joka viimemai¬
nittu oli myöskin ollut vastaajana
Kihlakunnanoikeudessa ja hakenut
sen päätökseen muutosta Hovioikeu¬
dessa, yhteisesti kuudellakymmenellä
markalla korvaamaan Erik Juho Sa¬
volalle ja hänen myötäpuolilleen hei¬
dän kuluessa Hovioikeudessa.
Hovioikeuden tuomioon on Heik¬
ki Palkkinen anonut muutosta perus¬
telmalla, johon Erik Juho Savola ja
110
| 463306808_0160 | 463306808 |
Juho Virtanen sekä nyttemmin täysi
ikäiseksi tullut i Aatto Vilhelm Jalo
ovat vastataneet.
Senaatti on tutkinut tämän ju¬
tun ja katsoo, ettei Heikki Palkkinen
ole esittänyt syytä muuttaa Hovioikeu¬
den tuomiota, joka siis jää pysyväksi;
ja velvoitetaan Heikki Palkkinen suo¬
rittamaan Erik Juho Savolalle ja hä¬
nen myötäpuolilleen, korvaukseksi heil¬
lä jutun vuoksi täällä olleista kului¬
ta, sata markkaa. Tätä kaikki asian
omaiset noudattakoot.
Suomen Senaatti:
Julius, protocollt Allr Charpintin
Julius, protocollt Allr Charpintin
Täinö Hirvinen. 5.o. litens.
Tämä Hirvinen. S.
No 2152.
Pag. 7 R. D. 1917.
18
Matti Syrjänen
Joulukuun 3 päivänä 1917.
Suomen Senaatin
4
tuomio nostorahoin Wiipurin
Hovioikeudesta tulleessa velkomis¬
jutussa, jossa ovat Rautalammen
pitäjän Kärkkäälän kylässä asu¬
vat Talollinen Erik Laulainen
ja hänen vaimonsa Amalia Lau¬
lainen hakijoina sekä Joh. Par¬
viainen Osake - Yhtiö, Jyväsky¬
län kaupungista, poisjääneenä
vastaajana: Annettu Oikeusosas
tossa joulukuun 3 päivänä 1917.
Senaatti on itselleen esittelyttänyt
jutun kirjat ja niistä, mikäli nyt
on kysymyksessä, saanut tietää seu¬
raavaa:
Erik ja Amanda Laulaiselle Rau¬
talammin ja Pesännön pitäjien kärä¬
jäkunnan Kihlakunnanoikeuteen toi¬
mitetun haasteen nojalla on Joh. Par¬
viainen Osake - Yhtiö siellä lausunut,
että Erik ja Amalia Laulainen olivat
välikirjalla lokakuun 20 päivältä 1909
myyneet osakeyhtiölle oikeuden kolmen
vuoden kuluessa sanotusta päivästä lu¬
kien omistamaltansa Vanhalan perin¬
Läsnä: J. G. - A. C. - V. B. - F. l. L.
| 463306808_0161 | 463306808 |
tötilalta No 14 yllämainitussa Kirk¬
käälän kylässä 70 pennin hinnasta
rungolta kaataa ja poisviedä ne 5 met¬
rin korkeudella 15 senttimetriä täyttä¬
vät ja sitä suuremmat kolme - ja muut
lehtipuut, jotka yhtiö viimeistään hei¬
näkuussa vuonna 1910 metsästä lainai¬
si. Kun näin leimattuja ja osakeyhti¬
ön sittemmin hakkauttamia puita oli¬
kin ollut vain 8033 kappaletta eli siis
5623 markan 10 pennin arvo, mutta
osakeyhtiö oli puiden hintana suoritta¬
nut välikirjaa tehtäessä 25 markkaa,
lokakuun 28 päivänä 1909 2000 mark¬
kaa ja tammikuun 27 päivänä 1910
5000 markkaa eli siis 1401 markaa 90
penniä liikaa, on osakeyhtiö vaatinut
että Erik ja Amalia Laulainen vel¬
voitettaisiin osakeyhtiölle heti maksa¬
maan takaisin tämä määrä korkol¬
neen ja korvaamaan yhtiön oikeuden
käyntikulut.
Erik ja Amalia Laulainen ovat
myöntäen myyneensä puut ilmoitetul¬
la ehdoilla ja saaneensa osakeyhtiöltä
sanotut rahamäärät, väittäneet että
kauppaan oli kuulunut kaikki heidän
maallaan sovitun mitan täyttävät puut,
ja kun nuita mitan täyttäriä puita olisi
ollut 1000 markan arvo, vaikkakaan osa¬
keyhtiö Erik Laulaisen kehoituksista huo¬
limatta ei ollut niitä enempää lainan¬
nut eikä hakkauttanut ja osakeyhtiö si¬
ten jättämällä pienemmät kauppaan
sisältyvät puut leimaamatta oli rikko¬
nut välikirjan, ovat Erik ja Amalia
Laulainen vastustaneet kannetta.
Kihlakunnanoikeus on lokakuun 5
päivänä 1912 julistamallaan päätöksellä
rätkaissut jutun; ja koska Joh. Parviai¬
nen Osake-Yhtiö, jolla edellämainitun
välikirjan mukaan oli oikeus Erik ja Aue¬
lia Laulaisen omistaman tilan maal¬
ta 70 pennin hinnasta rungolta kaa¬
taa ja poisviedä kaikki tuoret määrä¬
tyn mitan täyttävät koivu - ynnä muut
lehtipuut, oli tämän sopimuksen mu¬
kaan sanotusta metsästä kaatanut ja
hyväkseen käyttänyt SS133 runkoa eli puu¬
ta yhteensä viidentuhannen kuudensadan
kahdenkymmenentolmen markan kymme¬
nen pennin arvon, sekä suorittanut nu¬
148
| 463306808_0162 | 463306808 |
den hintana 7025 markkaa, senvuoksi
ja kun Erik ja Amalia Laulainen eivät
olleet näyttäneet osakeyhtiön sitoutuneen
ottamaan heidän metsästään enemmän
puita kuin mitä sieltä oli päsventy, on
Kihlakunnanoikeus velvoittanut Erik ja
Amalia Laulaisen osakeyhtiölle maksa¬
maan takaisin liikaa kantamansa 140,
markkaa 90 penniä viiden prosentin vuo¬
tuisine korkoineen tammikuun 27 päi¬
västä 1910 kuin myös 75 markalla kor¬
vaamaan osakeyhtiön oikeudenkäymis¬
kulut.
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi Erik
ja Amalia Laulainen vetoamalla oli¬
vat saattaneet jutun, on marraskuun
16 päivänä 1916 antamassaan tuomiossa
katsonut tosin selvitetyksi, että asianosais
ten kauppaan oli kuulunut kaikki Lau¬
laisen aviopuollen talon maalla sovitun
mitan täyttävät puut; mutta koska Joh¬
Parviainen Osake-Yhtiöllä puheenaolleen
välikirjan mukaan oli valta myyntiso¬
pimuksen käsittäneistä puista valiten
ottaa ne, mitkä se hyväksi näki, on Ho¬
vioikeus tällä ja Kihlakunnanoikeuden
päätöksessä mainituilla perusteilla jat¬
tänyt asian sen lopputuloksen varaan, jo¬
hon Kihlakunnanoikeus päätöksessään oli
johtunut, paitsi että, koska Erik ja Ama¬
lia Laulainen eivät ollut sitoutuneet
kantamistaan rahoista suorittamaan kor¬
koa, Kihlakunnanoikeuden heidän makset¬
tavakseen määräämä viiden prosentin
korko eli luettava haastipäivästä syys¬
kuun 11 päivästä 1912.
Hovioikeuden tuomioon ovat Erik ja
Amalia Paulainen anoneet muutosta.
Senaatti on tutkinut tämän jutun;
ja koska Joh. Parviainen Osake - Yhtiö,
jolle Erik ja Amalia Laulainen puhan
alaisella välikirjalla ovat myöntäneet oi¬
keuden omistamansa Vanhalan talon met¬
sästä määräajan kuluessa hakata ja vie¬
dä pois kaikki välikirjassa mainittua
suuruutta olevat lehtipuut sovitusta hin¬
nasta kappaleelta, on välikirjan määräys¬
ten mukaan suorittanut tätä hintaa
yhteensä 1725 markkaa, sen vuoksi ja kun
yhtiö ei ole edes väittänytkään, ettei met¬
sässä olisi ollut saatavissa mitan täyt¬
täviä puita ainakin sanotun rahamaa¬
145
| 463306808_0163 | 463306808 |
rän edestä, taikka esittänyt muuta lail¬
lista perustettä, jonka nojalla yhtiö olisi
oikeutettu saamaan takaisin vaadittua o¬
saa kauppahinnasta, katsoo Senaatti lailli¬
seksi, kumoten Hovioikeuden tuomion ja
Kihlakunnanoikeuden päätöksen, hyljätä
Joh. Parviainen Osake - Yhtiön kanteen ja
velvoittaa yhtiön seitsemälläkymmenellä¬
ridellä markalla Erik ja Amalia Laulai¬
selle korvaamaan heille asiasta Kihla¬
kunnanoikeudessa oikeutuneet oikeuden¬
käyntikulut. Tätä kaikki asianomaiset
noudattakoot.
Suomen Senaatti:
Julius protenpeld. Axel Charpinen
Julius protocollt - Axel Charpintin
Julius protocollt - All Charpenhe¬
Väinö Hirvinen.
F. 6. hans¬
Vilhelm Blåfield.
T. Jormilax
Joulukuun 3 päivänä 1917.
Suomen Senaatin
tuomio nostorahoin Viipurin Ho¬
vioikeudesta tulleessa korvaus¬
jutussa, jossa Kaukolan pitä¬
jän Tervolan kylässä asuva
Talollinen Nikko Timpainen tre
hakijana ja Lautamies Matti
Könönen, Hiitolan pitäjästä, sa¬
man pitäjän Wiitolan kylästä
olevan Talollisenpojan Väinö
Ristolaisen holhoojana, poisjää.
neenä vastaajana: Annettu Oi¬
keusosastossa joulukuun 3 päivä¬
nä 1917.
Seraatti on itselleen esittelyttänyt
jutun kirjat ja niistä, mikäli vielä
on kysymyksessä, saanut tietää seu¬
raavaa:
Nikko Simpaselle toimitetun haas¬
teen nojalla on Matti Käränen, sen
tussa holhoojatoimessaan, Alakiaalmen
ja Kaukolan pitäjäin käräj äkunnan
Kihlakunnanoikeudessa lausunut, että
sittenkun asianomainen ulosottomies
oli lokakuussa vuonna 1902 Mikko
Simposition erään saatavan maksuksi
Sämä: J. G. F. V. H. B. Fäl¬
No 2153.
Pag. 275. R. D. 1916.
| 463306808_0164 | 463306808 |
ulosmitannut velalliselta, mainitussa Nii¬
tolan kylässä asuvalta Talolliselta
Matti Ristolaiselta tämän omaisuu¬
tena muistan ruunahuosen ja ulos¬
mittaustilaisuudessa saapuvilla ollut
Mikko Simpainen oli vaatinut, että
hevonen hukkaamisen estämiseksi
vietäisiin muualle hoidettavaksi, si¬
toutuen samalla vastaamaan siitä
oikeutuvista kuluista, oli sanottu he¬
vonen, joka sitten eri oikeudenkäyn¬
nissa oli julistettu Väinö Ristolaisen
omaksi, ollut Matti Kärösen hoidossa
28 päivästä huhtikuuta 1910 saman vuo¬
den loppuun; ja on Matti Könönen sen
vuoksi vaatinut Mikko Simpasen vel¬
voittamista Stönäselle suorittamaan
korvaukseksi hevosen hoitamisesta mai¬
nittuna aikana laskun mukaan 100
markkaa sekä korvaamaan Koposen
oikeudenkäyntikulut.
Mikko Sivipasen vastustettua kan¬
netta, koska sanottua hevosta oli
puheenalaisen ajan elätetty Käinö Pii¬
tolaisen tilalla, on Kihlakunnanoikeus
28 päivänä maaliskuuta 1912 julista¬
massaan päätöksessä lausunut selvite¬
tyksi, että Niikko Timpinen oli e¬
dellä mainitulla tavalla suostunut
vastaamaan hevosen hoidosta johtu¬
vista kustannuksista, minkä tähden
ja kun Mikko Timpainen ei ollut
kieltänyt, että hevonen oli ollut kan
teessä ilmoitetun ajan Matti Köno¬
sen hoidettavana, eikä myöskään
näyttänyt, että hevosta olisi elätetty
Väinö Ristolaisen tilalla, Kihlakunnan¬
oikeus on velvoittanut Mikko Simpa¬
sen Matti Klingoselle suorittamaan vaa¬
ditut sata kahdeksankymmentä mark¬
kaa sekä sadalla kahdellakymmenel¬
lä markalla korvaamaan Matti Kor¬
nisen oikeudenkäyntikulut.
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi
Kikko Simpainen vetoamalla oli saat¬
tanut jutun, on 27 päivänä heinäkuu¬
ta 1916 antamassaan tuomiossa katso¬
neet selvitetyksi, että puheenaoleva he¬
vonen kyllä oli kesän 1913 ollut Väinö
Ristolaisen tilalla hoidettavana, mutta
koska sittä ajalta vaadittu maksu
kaksikymmentäviisi markkaa oli koh¬
151
| 463306808_0165 | 463306808 |
tuullinen, on Hovioikeus tällä ja Kihla¬
kunnanoikeuden mainitsemilla perus¬
teilla jättänyt Kihlakunnanoikeuden
päätöksen pysyväksi sekä velvoitta¬
nut Mikko Timpainen suorittamaan
Matti Hörsöselle maksut, kuusitoista
markkaa kahdeksankymmentä pen¬
niä Mönösen kappaleesta Hovioikeu¬
den tuomiota.
Hovioikeuden tuomioon on Mikko
linpanen anonut muutosta.
Seuraatti on tutkinut tämän ju¬
tun ja katsoo tosin selvitetyksi Rik¬
ko Simpasen sanotussa ulosmittaustilai¬
suudessa suostuneen kustantamaan
puheenalaisen, Matti Ristolaisen ve¬
lasta ulosmitatun ja sittemmin tuo¬
mioistuimen päätöksellä Väinö Risto¬
laisen omaksi julistetun hevosen kai¬
don siltä ajalta, minkä se Simpaser
vaatimuksen mukaan olisi hukkaa
misen estämiseksi vieraan hallus
sa, mutta koska tuo hevonen Mik¬
ko Simpasen ilmoituksen mukaan
jota ei ole kielketty, on kantees¬
sa mainitun ajan ollut hoidetta¬
vara Käinö Ristolaisen omistamalla ja
Matti Ristolaisen hallitsemalla tilalla
Wiitolan kylässä, eikä Simpanen niin
ollen sanotun suostumuksensa nojalla
ole velvollinen suorittamaan nyt kysy¬
muksessa olevaa Wäinö Ristolaisen puo¬
lesta vaadittua korvausta, harkitsee
Severatti oikeaksi, kumsten Hovioikeu¬
den tuomion ja Kihlakunnanoikeuden
päätöksen, hyljätä Mikko Simpasta
vastaan jutussa ajetun kanteen. Pata
kaikki asianomaiset noudattakoot.
Suomen Senaatti:
Julius Gretenfelt. All Charpanten
Julius Gretenfelt. All Charpanten
Väinö Hirvinen Vilhelm Blåfield
F. C. Iilius.
Erik. huokan
152
| 463306808_0166 | 463306808 |
Den 3 December 1917.
Finlands Senats
dom uti ett, på nedsatt revisionskil¬
ling, från Åbo Hofrätt inkommet
sjorättsmål emellan aktubolaget Ha¬
raldsby Tegelbroks Aktiebolag, i Åbo
stad, sökande, samt Finska Ing¬
färtigs Aktiebolaget benämnda äk¬
tiebolag i Helsingfors stad, sva¬
rande: Gifven uti Justitiedeparte¬
mentet den 3 december 1917
Enaten har låtit handlingarna i
målet sig föredragas och af dem, så¬
vidt nu år i fråga inhämtat följande
Vid Rådstufvurätten i Åbo stad har
Finska Angfartygs Aktiebolaget på stam¬
ning å Häraldsby Tegelbruks Aktiebo¬
lag anfört att sedan Haraldsby Te¬
gelbruks Aktiebolag den 10 Augusti 1914
till Finska Angfärtys Aktiebolaget för
forsling af ett parti stenkol från
Åbo stad till staden Raumo förkynt
en Haraldsby Tegelbruks Aktiebolag
tillhörig, Lydia benämnd pröm med
rätt för Finska Ängfartygs Aktiebola¬
get att mot en ersättning af 4 mark
i dygnet få under berörda resa fullt
Ofde: A. B. J. F. A. W. H. P.F.
U9
33
No 2154.
Pag. 75. R. D 197.
| 463306808_0167 | 463306808 |
försoga öfver påmen, hvilken vid ut¬
hysningen försäkrats kunna intaga en
läst om 300 ton stenkol, så hade prå¬
men vid inlästningen af stenkolen,
efter det omkring 120 ton af lasten
intagits, begynt lika och öfverförd på
grundare vatten, sjunkit; samt att se¬
dan framen jämte dess läst på Ha¬
raldsby Tegelbruks Aktiebolags föranstäl¬
tande bärgats af Aktiebolaget Kulan
Rådstufvurätten uti en af sistsagda
bolag utförd rättegång genom utslag
af den 20 maj 1915 ålagt Häradsby
Fogellroks Aktiebolag och Finska Äng¬
förtygs Aktiebolaget att för nämnda
bärgningsarbete till Aktiebolaget Kulcan
utbetala Haraldsby Tegelbruks Aktiebo¬
lag, såsom redan för framen 5/56 mark
65 penni och Finska Angfartygs Aktie¬
bolaget, såsom egare af lasten, 1916.
mark 30 penni jämte fem procents
ränta därå från den 5 november
1914. På emellertid förenämnda ha¬
veri inträffat i följd däraf, att prå¬
men Lydia i strid med Häräldsby
tegelbruks Aktiebolags försäkran, icke
befunnit sig i sjödugligt skick samt
ifrågavarande bärgningskostnader dess¬
utom vore att hänföra till enskildt
haveri och förty borde drabba endast
prämans egare, har Finska Ingfartygs
Aktiebolaget, som allaredan guldit den
ersättning bolaget genom Rådstufvu¬
rättens ofvannämnda utslag ålagts ut¬
gifva, yrkat Haraldsky Tegelbruks Ak¬
tiebolags förpliktande att godtgöra Fin¬
ska Angfartygs Aktiebolaget det belopp,
bolaget i följd af framens sjunk¬
ning nödgats i bärgningskostnader.
utbetala eller 1916 mark 30 penni med
fem procents ränta därå från den
5 November 1914.
Uti afgifvet genmäle har Harald
by Tegelituks Aktiebolag förklarat, att på¬
men Lydia den 10 Augusti 1914 under
bolagets verkställande direktors från¬
varo af en dennes son, utan att han
varit därtill benyndigad, uthycts åt
Finska Angfartygs Aktiebolaget emot en
ersättning af 40 mark för dygnet, hvar¬
vid någon försäkran om pränvins sjö¬
värdighet eller därighet icke å Ha¬
154
| 463306808_0168 | 463306808 |
raldsby Tegelbruks Aktiebolags vägnar af¬
gifvits; och emedan Finska Angfartygs
Aktiebolaget låtit verkställa omförmäl¬
da inlästning så oskickligt, att lasten,
i stället för att fördelas på prämens
hela längd, hopats mildt i promen¬
samt prämen på grund däraf bäckts
och sjunkit, har Haraldsby Tegelbruks
Aktiebolag, med förmälan att bolaget
i följd af nämnda haveri nödgats
betala i bärgningskostnader 356 mark
65 penni och för reparation af prå¬
men 1001 mark 80 penni eller tillhopa
1558 mark 45 penni, samt att böta¬
get af nyssnämnda orsak icke kun¬
nat använda prämen under inal¬
les 62 dygn, ej allenast motsagt Fin¬
ska Angfartyys Aktiebolagets käromål,
utan och, på sistsagda bolag ägan¬
gen genstämning, utfört talan om
detta bolags åläggande att ersätta Ha¬
räldsby Tegelbruks Aktiebolag omförmäl¬
ta 1558 mark 45 penni samt att
erlägga den utfästa pränhyran för
62 dyyn med 2480 mark jämte rän¬
ta, beräknad efter fem procent å fast¬
nämnda belopp från genstämmingsda¬
gen och efter sex procent å det sena¬
re beloppet från den 12 Oktober 1914,
då prämen åter blifvit iståndsatt efter
häveriet.
Bemötande Haraldsby Tegelbruks Ak¬
tiebolags genmäle har Finska Angfar¬
tygs Aktiebolaget förmenat, att sonen
till verkställande direktoren för Härads¬
by Tegelituks Aktiebolag vid uthyran¬
det af ifrågavarande präm uppenbar¬
ligen icke handlat med själftagen rätt;
och jämte det bolaget förty vidhållit
sitt käromål, har detsamma emotsett
förkastande af Haraldsby Tegelbruks
Aktiebolags genstämningstalan såsom
obefogad.
Rådstufvurätten, hvarest parterne
å ömse sidor anhållit om ersättning
för sin rättegångskostnad, har uti ut¬
slag den 18 maj 1916 funnit Finska
Angfartys Aktiebolaget hafva styrkt,
att pråmen Lydia, då densamma af
bolaget förbjets, icke varit i sjödug¬
ligt skick, men Haraldsby Tegelbruks
Aktiebolag däremot icke hafva gittat
| 463306808_0169 | 463306808 |
visa, att vid stenholens inlästning i
prämen skulle förfarits felaktigt, hvar¬
för och då prämens sjunkande så¬
lunda måste anses hafva förorsakats
af dess icke sjövärdiga skick samt
Haraldsby Tegelbruks Aktiebolag förty
allena vållat, att Finska Angfartygs
Aktiebolaget åsamkats omordade utgif¬
ter för stenkalslastens bärgning, Råd¬
stufvurätten funnit Häradetsby Tegel¬
bruks Aktiebolag vara skyldigt att er¬
sätta Finska Angfartygs Aktiebolaget
ofvannämnda af detsamma erlagda
bärgningskostnader jämte ränta samt
sistsagda bolag böra frikallas från
att godtgöra Haralaksby Sagu bruks ta¬
tiebolag såväl för präms begag¬
nande som och för sistnämnda bo¬
lags utgifter i bärgningslön och för
pränvins iståndsättande. I anseende
härtill har Rådstufvurätten, med för¬
kastande af Haraldsby Tegelbruks Ak¬
tiebolags mot Finska Angfartygs Äk¬
tiebolaget väckta ersättningskraf, i
stöd af 1. mom. 17 SS: i Sjölagen af
den 9 Juni 1873, sådant detta lagrum
lyder i Förordningen den 11 november
1889, ålagt Häräldsby Tegelbroks Aktie¬
bolag att emot kvitto till Finska Ing¬
förtygs Aktiebolaget utbetala det fordra¬
de beloppet ettusen niohundrasexton mark
trettio penni med fem procents årlig
ränta därå från den 5 November 1814
tills full betalning följde samt att där¬
jämte med trehundra tjugufem mark
ersätta Finska Angfartygs Aktiebolaget
dess kostnader i detta mål äfvensom
att såsom tappande part, jämlikt
235 SS: i Sjölagen, godtgöra Sjukapte¬
nerne Gustaf Erik Tengström och
Karl Johan Robert Holmström för
det de såsom sakkunnige män till¬
handagått Rätten med nödiga upp¬
lysningar i målet hvardera med
nittiofem mark.
Höfätten, under hvars pröfning
såväl Finska Angfartygs Aktiebolaget
som Haraldsby Tegelbruks Aktiebolag
i vadeväg dragit målet, har genom
dom den 2 Januari 1917 låtit vid Råd¬
stufvurättens utslag bero
Uti Hofrättens dem har Haralas¬
155
| 463306808_0170 | 463306808 |
by Tegelbruks Aktiebolag anhållit om
ändring medels deduktion, den Finska
Angfartygs Aktiebolaget bemött.
Senaten har tagit målet i öfver¬
vägande; och jämte det Haraldsby Te¬
gelbruks Aktiebolags anhållan om såd¬
rum för framställande af ytterligare
bevisning i målet i anseende till
dess utredda skick afslås, finner Se¬
naten Haraldsby Tegelbruks Aktiebolag,
som allaredan i ofvan omförmälda af
Aktiebolaget Tulan mot Haraldsby
Tigelituks Aktiebolag utförda rättegång
uppgifvit att ifrågavarande befrakt¬
ningsaftal ingåtts å Haraldsby Tegel¬
bruks Aktiebolags vägnar och sålunda
måste anses hafva medgifvit, att af
talet vår för Häradetsby Tegelbruks Ak¬
tiebolag bindande, icke hafva anfört
skäl till ändring i Hofrättens dom,
vid hvilken alltså kommer att bero¬
och skyldigkännes Häraddsby Tegel¬
bruks Aktiebolag att till Finska Ang¬
förtygs Aktiebolaget i ersättning för
dess härstädes i målet hafda kostna¬
der utgifva etthundra mark. Det alle,
Elim Strömsten
som vederbör till efterrättelse länder.
Finlands Senat:
Arren Nybergk
Joh. Nordyrens
F A Pehronel
Ohannes Peltoinen
A. W. Heikkilä.
156
| 463306808_0171 | 463306808 |
Joulukuun 4 päivänä 1917.
Suomen Senaatin
tuomio nostorahoin Viipurin Hovi¬
oikeudesta tulleessa, etuoikeus vaati¬
muksen totuittamista koskevassa
jutussa, jossa ovat Iisalmen kau¬
pungissa asuneen Senaattori Ju¬
lius Bernhard Sarasti - vainajan
konkurssipesän toimitsijamies Kun¬
nallisneuvosmies Fredrik Olivier
Koivula, sanotusta kaupungista,
hakijana sekä Wiipurin kaupun¬
gissa asuva Kauppias Emil Scho¬
tovaara vastaajana: Annettu Oi¬
keusosastossa 4 päivänä joulukuu¬
ta 1917
Senaatti on itsellensä esittelyttänyt
jutun kirjat ja niistä mikäli nyt
on kysymyksessä, saanut tietää seu¬
raavaa:
Sittenkun Kauppias Lehtovaara
paikalletulopäivänä Senaattori Saras¬
tu vainajan kuolinpesän Iisalmen
kaupungin Raastuvanoikeudessa vi¬
reilla olleessa konkurssissa 14 päi¬
vänä kesäkuuta 1915 oli valvonut
222 markkaa 36 penniä pääomaa
Sasuu: J. G. - V. V. 9.B. 10.2.
1537
No 2157.
Pag. 297. R. D. 1917.
| 463306808_0172 | 463306808 |
ja 311 markkaa 80 penniä korkoa
eli yhteensä 10558 markkaa 16 pen¬
niä korkoineen Senaattori Sarastan
ja Kansallis-Osake-Pankin kesken
6 päivänä toukokuuta 1914 tehdyn
1000 markan kassakreditiisikontrah¬
din nojalla, jonka sisältö Kauppias
Lehtovaaran ynnä Kauppias K. Kor¬
hosen lainan takausmiehinä, oli täy¬
tynyt pankille maksaa ja johon
tämän johdosta perustuvan saata¬
vansa Kauppias Korhonen sittemmin
oli siirtänyt Kauppias Sehtovaaralle,
sekä vaatinut sanottua määrää mak¬
settavaksi etuoikeudella Brand och Lif¬
försäkrings-Aktiebolaget Sva nimi¬
sen osakeyhtiön Senaattori Sarasteen
hengille antaman kahden henkiva¬
kuutuskirjan Nrot 4535/ ja 4558, si¬
sällöltään kumpikin 5000 markkaa
arvosta sen nojalla että Senaatto¬
ri Sarusti oli panttauskirjalla 5 päi¬
vältä lokakuuta 1912 pantannut va¬
kuutuskirjat kassakreditiivilainan ta¬
kauksen vakuudeksi, niin oli Raas
tuvanoikeus, kun panttauskirjan pä¬
tetyyttä oli vastustettu, 27 päivänä syys¬
kuuta 1915 julistamassaan konkurssituo¬
miossa, vahvistaen konkurssipesän va¬
roista maksettavaksi Kauppias Sehto
vaaralle mainitut 10558 markkaa 10
penniä korkoineen, jättänyt Lehto¬
vaaran mainittuun panttaukseen pe¬
sustavan etuoikeusvaatimukseen riip¬
puvaksi eri oikeudenkäynnistä, ja
oli Hovioikeus, jossa Kauppias Sehto¬
vaara oli konkurssituomioon kerro¬
tussa kahden anonut muutosta 10
päivänä helmikuuta 1916 annetulla
tuomiolla vahvistanut Raastuvan¬
oikeuden tuomion
Tämän johdosta on Kauppias
Lehtovaara Kunnallisuuosmies Toi¬
erilalle, sanotun konkussipesan toi¬
mitsijamiehenä toimituttamansa haas¬
teen nojalla samassa Raastuvanoi¬
keudessa uudistanut etuoikeus vaati¬
muksensa
Kannetta on Kunnallismuvesi
mies Koivula vastustanut muun mies¬
sa sillä perusteella, ettei puheenalai¬
nen panttauskirja tarkoittanut sitä
138
| 463306808_0173 | 463306808 |
takausta, johon Kauppiaat Sehtovaara
ja Korhonen olivat 6 päivänä touko¬
kuuta 1914 sitoutuneet, ja ottavat hen¬
kivakuutuskirjat ollut Kauppias Lehto¬
vaaran hallussa vaan mainitulla
vakuutusyhtiöllä, minkä vuoksi tällai¬
nen panttaus, joskin Kauppias Leh¬
tovaara oli Senaattori Sarastun kuo¬
leman jälkeen tammikuussa vuon¬
na 1915 pyytänyt sanottua yhtiötä
säilyttämään vakuutuskirjoja Kaup¬
pioiden Sehtovaaran ja Korhosen
lukuun ja yhtiö oli tähän pyyn¬
töön suostunut, ei ollut laillinen;
ja kun sitä paitsi se valtuutus,
minkä Kauppias Lehtovaara, käydes¬
saan omasta ja Kauppias Korhosen
puolesta pyytämässä useinmainittua
yhtiötä säilyttämään vakuutuskirjoja
heidän lukuunsa, oli yhtiölle esittä
nyt, ei ollut käsittänyt selloista toi¬
meksiantoa, ei ainakaan Kauppias
Korhosen maksama osa kassaksedi¬
tiivilainasta ollut voinut saada
panttioikeutta osakseen; ja on Kun¬
nallisuuvasmies Koivula myös pyy¬
tänyt korvausta oikeudenkäyntikuluis¬
taan.
Raastuvanoikeus on 28 päivänä elo¬
kuuta 1916 julistamassaan päätöksessä
lausunut selvitetyksi, että Senaattori
Sarasti-vainaja oli edellämainitulla
panttauskirjalla Kauppiaille Sehtovan¬
ralle ja Korhoselle pantannut pu¬
heenalaiset kaksi henkivakuutuskir¬
jaa Senaattori Sarasteen 9 päivänä
lokakuuta 1912 Kansallis- Osake-Pan¬
kitta saaman 1000 markan kassa¬
meditiivilainan takauksen vakuudek¬
si, minkä lainan suoranaisena jat¬
kona oli puheenalainen 6 päivänä
toukokuuta 1914 annettu kassakudi¬
tiivilaina; että henkivakuutuskirjat
olivat olleet kerrotun panttauksen
aikana vakuutuksenantajalla pant¬
tina ja edelleenkin olivat tämän
hallussa sekä että Kauppias Lehto¬
vaara oli niinhyvin omasta kuin
takaustoverinsakin puolesta ilmoitta¬
nut mainitusta panttauksesta va¬
kuutuskirjain haltijalle, joka oli si¬
toutunut säilyttämään ne Kauppiai¬
139
| 463306808_0174 | 463306808 |
den Lehtovaaran ja Korhosen varalle,
minkä vuoksi ja kun Kauppiaat
Lehtovaara ja Korhonen olivat ta¬
kauksensa nojalla maksanut sano¬
tun lainan konkurssissa valvotulla
määrällä sekä Korhonen oli annen
konkurssin valvontapäivää siirtänyt
saatavansa ynnä panttioikeuden
Lehtovaaralle Raastuvanoikeus on kat¬
sonut henkivakuutuskirjain panttauk¬
sen tapahtuneen laillisesti sekä mää¬
rännyt kysymyksenalaisen saatavan
maksettavaksi Kauppias Lehtovaaralle
etuoikeudella niiden arvosta
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi
Kunnallismuvasmies Koivula oli ve¬
taamalla saattanut jutun on 19 päi¬
vänä päinäkuuta 1917 antamallaan
tuomiolla jättänyt asian Raastu¬
vanoikeuden päätöksen varaan.
Hovioikeuden tuomioon on Kun¬
nallisuuvasmies Koivula anonut
muutosta perustelmalla, johon Kaup¬
pias Lehtovaara on vastannut.
Senaatti on tutkinut tämän ju¬
tun ja katsoo, ettei Kunnallisneuvos¬
mies Koivula ole esittänyt syytä muut¬
taa Hovioikeuden tuomiota, joka siis
jää pysyväksi; ja velvoitetaan Koiva¬
la, edustamansa konkurssipirän va¬
roista, suorittamaan Kauppias Peh¬
tovaaralle, hänellä jutun vuoksi Se¬
naatissa olloiden kulujen korvaukseksi,
sata markkaa. Tätä kaikki asian¬
omaiset noudattakoot
Suomen Senaatti
JuliusGrotenfelt.
Väinö Hirvinen
SS. 6. lilius
Axel Charpentier
Vilhelm Blified
100
| 463306808_0175 | 463306808 |
Den 5 december 1917.
Finlands Senats
dom uti ett på nedsatt revisions
skilling från Åbo Hofrätt in¬
kommit fordringsmål emellan
handelsbolaget Finska Klä¬
deshandeln Aktiebolag, med hem¬
ort i Helsingfors stad, sökan¬
de, samt Aktiebolaget Pojoviks
Klädesfabrik, från Ekenäs stad,
svarande: Gifven i Justitie.
departementet den 5 december
1917.
Senaten har låtit handlingarna i
målet sig föredragas och af dem in¬
hämtat följande:
Efter stämning å Finska Klädes¬
handeln Aktiebolag har bolaget Osa¬
keyhtiö bredit Aktiebolag med hem¬
ort i Tammerfors stad, vid Rådstuf¬
vurätten i Helsingfors yrkat Finska
Klädeshandeln Aktiebolags åläggande
att på grund af en utaf Aktiebolaget
Pojoviks Klädesfabrik uppgjord, till Osa¬
keyhtiö Credit Aktiebolag öfverlåten
kontokurant öfver Aktiebolaget Sojoviks
"Klädesfabriks och Finska Klädeshan.
Öfde A. N. J. P. - J. B.
No 2160.
Pag. 103. R. D. 1917.
| 463306808_0176 | 463306808 |
deln Aktiebolags mellanhafvanden un¬
der år 1913, utvisande ett saldo af 177
mark 55 penni Aktiebolaget Pojoviks Kä¬
desfabrik till godo, till Osakeyhtiö Credit
Aktiebolag erlägga nämnda belopp jäm¬
te ränta.
I målet hördt har Finska Klädes¬
handeln Aktiebolag genmält, att Ak¬
tiebolaget Pojeriks Klädessabrik, som
under flera år åt Finska Klädeshan¬
deln Aktiebolag levererat tyger, därvid
städse enligt aftal och gällande affärs¬
sed från priset för hvarje särskild tyg¬
sort afräknat värdet å 1 meter 15centi¬
meter tyg, hvilka tygstycken ansetts åtgå
till pröf på de af Finska Klädeshandeln
Aktiebolag till salu hållna tygerna; men
emedan Aktiebolaget Pojoviks Klädes¬
fabrik, af hvilket Finska Klädeshun¬
eln Aktiebolag på hösten 1912 under¬
enahanda villkor som tidigare beställt
tyger att levereras under våren 1913, icke i
förenämnda kontokurant, hvari prisen för
nästnämnda tyger ingingo, tillgodo¬
räknat Finska Klädeshändeln Aktie¬
bolag några afdrag för de tyyrröf, i
värde uppgående till 194 mark 68 pen¬
ni, hvilka jämlikt nyssberörda levarans¬
aftal bort Finska Klädeshandeln Aktie¬
bolag tillställas, har sistsagda bolag,
som sålunda rätteligen hos Aktieela¬
get Pojouks Klädesfabrik egde ett till¬
godohafvande af 17 mark 13 penni, emot¬
sett förkastande af käromålet.
Rådstufvurätten, hvarest parterna
å ömse sidor gjort anspråk på ersätt¬
ning för rättegångskostnaderna, har me
delst den 10 Oktober 1914 afkunnadt ut¬
slag funnit utredt vara, att Finska Klä¬
deshandeln Aktiebolag, då bolaget af Ak¬
tiebolaget Pojovike Klädesfabrik beställt
ifrågakomna varor, tillförsäkrats, såsom
pröf, kostnadsfritt en meter femton un¬
timeter tyg af hvarje i beställningen
ingående tygsort, hvarför och då anmärk¬
ning emot storleken af det belopp, ett¬
hundra nittiofyra mark sextioåtta penni
Finska Klädeshandeln Aktiebolag på
grund häraf fordrat icke blifvit af Osa¬
keyhtiö Credit Aktiebolag framställd,
men denna summa öfversteg beloppet
af Osakeyhtiö Credit Aktiebolags i må¬
62
| 463306808_0177 | 463306808 |
let utsökta fordran, Rådstufverätten för¬
kastat käromålet samt ålagt Osakeyh¬
tio Credit Aktiebolag att med fyra¬
hundra mark godtgöra Finska Klädes¬
handeln Aktiebolag dess kostnader i rätte¬
gangen.
Sedan Osakeyhtiö Credit Aktiebolag,
hvilket emot Rådstufvurättens utslag er¬
lagt vad, den 28 november 1914 till Aktie¬
bolaget Pojoviks Klädesfabrik öfverlåtit
ej mindre den i målet utsökta fordran
än äfven all sin af förenämnda rätte¬
gång härflytande rätt, har sistnämnda
bolag i Hofrätten fullföljt vadet; därå
Hofrätten medelst den 23 Januari 1917.
gifven dem funnit utredt vara, att Åk¬
tiebolaget Pojovike Klädessabrik på be¬
ställning af Finska. Klädeshandeln
Aktiebolag till nästbemälda bolag be¬
rerat de väfnader, fakturorna i ofvan¬
nämnda kontokurant upptage, enligt
samma villkor, som Aktiebolaget Pojo¬
riks Klädesfabrik å tidigare levaran¬
ser utlofvat, innefattande dessa villkor,
bland annat, kostnadfria pröf till de
sålda väfnaderna, utan att berörda
villkor emellertid af Aktiebolaget Pojo¬
viks Klädesfabrik uppfyllts eller Finska
Klädeshandeln Aktiebolag blifvit för de
uteblifna pröfven i kontokuranten godt¬
skrifven; men då Finska Klädeshandeln
Aktiebolag icke ens påstått, att bolaget
skulle varit i behof af ifrågavarande pröf
eller vid anfordran förvägrats sådana;
samt någon godtgörelse för pröfven åt
Finska Klädeshandeln Aktiebolag vid
antydt förhållande, hälst pröfven ej vore
afsedda till försäljning, icke kunde ifrå¬
gakomma, har Hofrätten, med upphäf¬
vande af Rådstufvurättens utslag, ålagt
Finska Klädeshandeln Aktiebolag att
till Aktiebolaget Pojovids Klädesfabrik,
åt hvilket Osakeyhtiö Credit Aktiebolag
återtransporterat ifrågavarande fordran,
utgifva kontokurantens saldo, etthundra
sjuttiosju mark femtiosem penni, med
fem procents ränta därå från stämnings
dagen den 30 mars 1914 tills full betalning
följde äfvensom att till Aktiebolaget Po¬
joviks Klädesfabrik erlägga fyrahundra
mark för Osakeyhtiö Credit Aktiebolags
kostnader vid Rådstufvurätten
163
| 463306808_0178 | 463306808 |
Uti Hofrättens dom har Finska Klä¬
deshandeln Aktiebolag anhållit om
ändring medelst deduktion, den Aktiebo¬
laget Pojoviks Klädessabrik bemött.
Senaten har tagit målet i öfvervä¬
gande; och jämte det Finska Klädeshem¬
deln Aktiebolags i Hofrätten framställ¬
da och härstädes upprepade invändning
därom, att Aktiebolaget Pojoviks Klä¬
desfabrik ej varit befogadt att på grund
af ofvan omförmälda öfverlåtelse i Hof¬
rätten utföra och härstädes fullfölja
talan i målet, af Senaten underkännes,
såvidt berörda talan afser sjelfva fordrings¬
rätten i fråga, finner Senaten Aktiebo¬
laget Pojoviks Klädesfabrik däremot
icke hafva varit behörigt att söka ändring
i Rådstufvurättens utslag, såvidt Osa¬
keyhtiö Credit Aktiebolag därigenom
förpliktats att till Finska Klädeshän¬
deln Aktiebolag utgifva fyrahundra mark
i ersättning för dess vid Rådstufvurätten
hafda rättegångskostnader, enär denna
skyldighet icke utan sistnämnda bolags
begifvande kunnat med laga verkan mot
detsamma på Aktiebolaget Pojoviks. Klä¬
desfabrik öfverföras; i anseende hvar
till och jämte det Hofrättens dom i
nästnämnda del af Senaten upphäf¬
ves och undanröjes, Rädstufvurättens
utslag i denna del, såsom laga kraft
varnet, skall lända till efterrättelse.
Tidkommande saken i öfrigt pröfvar
Senaten rättvist, med upphäfvande af
Hofrättens dem, låta bero vid Rådstuf
verättens utslag. Det alle som vederbör¬
till efterrättelse länder
Finlands Senat:
August ybris Männer Peltonen
August ybris Männer Peltonen
P A Pehvonen
P. A. W. Heikkilä
1. Närty Bergröh.
61
| 463306808_0179 | 463306808 |
1917, joulukuun 6 päivänä.
Suomen, Senaatin
tuomio nostorahoin Wiipurin
Hovioikeudesta tulleessa raken¬
nusten ja tontin vuokra-oikai¬
den luovuttamista koskevassa
jutussa, jossa ovat Wiipurin
pitäjän Kelkkalan kylästä.
olevan Kauppiaan Maria
Toivosen konkurssipesän toimit¬
sijamies, Wiipurin kaupungissa,
asuva Kauppias Kasili Kalu¬
gin hakijana sekä Kauppias
Julius Leopold Grönroos, sano¬
tusta kaupungista, vastaajana.
Annettu Oikeusosastossa 6 päi¬
vänä joulukuuta 1917.
tonaatti on itselleen esittelyttänyt
jutun kirjat ja niistä, mikäli nyt on
kysymyksessä, saanut tietää seuraa
vaa:
Haastateltuaan Kauppias Kalu
ginin mainitun konkurssipesän puoles¬
ta Wiipurin pitäjän käräjakunnan
Kihlakunnanoikeuteen on Kauppias
Grönroos siellä lausunut, että Maria
Toivonen oli kauppakirjalla elokuun
Liispä: J. E. A. C. B. - K. B.,S.G.
65
No 2169.
Pag. 78 R.
1917.
| 463306808_0180 | 463306808 |
1 päivänä 1908 ostanut Grönroosilta ton¬
tilla No 19 Tiihruukin kadun varrella
sanotussa Kelkkalan kylässä sijaitse¬
vat rakennukset ja saman tontin vuok¬
ra - oikeuden 12025 markan hinnasta,
josta 1525 markkaa oli maksettu kaup¬
patilaisuudessa ja tähde korkoineen
suoritettava 250 markan lyhennysmak¬
suin kuukausittain, ja semmoisella
ehdolla, muiden ohella, että rakennus
ten omistusoikeus samoin kuin vuokra¬
oikeus oli siirtyvä Maria Toivaselle
vasta sitten kun koko kauppahinta.
oli tullut suoritetuksi sekä että, jos
Maria Toivonen laiminlöisi tämän
maksuvelvollisuutensa, rakennukset ja
tontin vuokra-oikeus samoin kuin se
kin osa kauppahinnasta, mikä oli jo
tullut maksetuksi, olivat jäävät Grön¬
roosille; että tuo kauppa oli lyhennys
maksujen laiminlyönnin vuoksi sit¬
temmin purkautunut ja että Maria
Toivonen välikirjalla elokuun 31 päi¬
vältä 1911 oli ottanut sanotut raken¬
nukset vuokralle vuodeksi, lukien
syyskuun 1 päivästä 1911. Mutta kun¬
Maria Toivonen, jouduttuaan konkurs¬
sitilaan, oli ominaan merkinnyt sa¬
notut rakennukset ja tontin vuokra¬
oikeuden pesäluetteloonsa sekä hänen
konkussipesänsä kieltäytynyt luovut
tamasta niitä Kauppias Grönroosille,
vaikka äskenmainittu vuokravälikirja¬
kin oli vuokramaksujen laiminlyön¬
nin vuoksi käynyt mitättömäksi, on
Kauppias Protroos vaatinut konkurs
sipesän velvoittamista heti luovutta
maan puheenaolevat rakennukset ja
vuokratontin Grönroosin vapaaseen
hallintaan.
Kanteeseen vastatessaan on Kaup¬
pias Kalugin väittänyt edellämäine
tun kauppahinnan /2025 markkaa
tulleen täysin suoritetuksi erinäisillä
Maria Toivosen Grönroosille tekemil¬
lä maksuilla sekä riidanalaisten ra¬
kennusten ja tontin niin muodoin
joutuneen Maria Toivosen omiksi.
minkä tähden Kauppias Kalugin,
joka on kieltänyt mitään kartanon
vuokrausta Kauppias Grönroosin ja
Maria Toivosen kesken tapahtuneen
106
| 463306808_0181 | 463306808 |
ja selittänyt Maria Toivosen tulleen
Grönroosin tarkoittaman vuokraväli¬
kirjan erehdyksestä allekirjoittaneek¬
si luullen sitä panttauskirjaksi, jota
vastaan Maria Toivonen oli luvannut
tavara - ja apuvekselivelkainsa vakuu¬
deksi myöntää Grönroosille panttioi¬
keuden nyt riidanalaiseen taloon,
on anonut kanteen kylkäämistä ja
oikeudenkäyntikulujensa korvaamista
Sittenkun Maria Toivostakin oli
asiassa kuultu, on Kihlakunnanoikeus
ratkaissut jutun lokakuun 21 päivä¬
nä 1912 julistamallaan päätöksellä;
ja koska puheenaoleva talo oli myyty
Maria Toivoselle ehdolla, että sen o¬
mistusoikeus siirtyisi hänelle vasta¬
sen jälkeen kuin talon kauppahinta.
oli suoritettu, mutta Maria Toivosen
konkurssipesän puolesta ei oltu voitu
näyttää sanottua kauppahintaa lo¬
pullisesti maksetuksi eikä edes sitä,
että Maria Toivosen, jolla oli ollut u¬
seammanlaatuista velkaa Kauppias
Grönroosille, tälle tekemät rahalliset
suoritukset olisivat nimenomaan ta¬
pahtuneet mainittua kauppahintaa
vastaan; sentähden ja kun Maria
Toivosella ja hänen konkussipesäl¬
lään ei voitu katsoa olevan oikeutta
enaa vuosien perästä määrätä, min¬
kä velkojen lyhennykseksi nuo raha¬
suoritukset olivat luettavat, Kihlakun¬
nanoikeus on velvoittanut Maria Toi¬
vosen konkurssipesän heti luovutta¬
maan kysymyksessäolevan talon
Kauppias Grönroosin vapaaseen omis¬
tukseen ja hallintaan.
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi
Kauppias. Kalugin oli vetvamalla
saattanut jutun, on joulukuun 30 päi¬
vänä 1916 antamallaan tuomiolla jat¬
tänyt Kihlakunnanoikeuden päätök¬
sen pysyväksi.
Hovioikeuden tuomioon on Kaup¬
pias. Kalugin, sanotun konkurssipe¬
sän toimitsijumiehenä, anonut muu¬
tosta perustelmalla, johon Kauppias
Grönroos on vastannut.
senaatti on tutkinut tämän ju¬
tiin; ja koska edellämainitussa kauppa¬
kirjassa 1 päivältä elokuuta 1908 on sovit¬
167
| 463306808_0182 | 463306808 |
tu, että omistusoikeus puheenalaisiin
rakennuksiin ja vuokra - oikeus sanot¬
tuun tonttiin siirtyisi Maria Toivosel¬
le vasta kun kauppahinta oli täysin
suoritettu, mutta selvitystä puuttuusia
tä, että mainittu kauppaihto olisi tul¬
lut täytetyksi, katsoo Senaatti, ettei
Kauppias Kalugin ole esittänyt syytä
muuttaa sitä lopputulosta, johon tuo¬
mioistuimet ovat jutussa johtuneet
ja jonka varaan asia siis jää; ja vel¬
voitetaan Kauppias Kalugin puheen¬
alaisen konkussipesän puolesta suo¬
rittamaan Kauppias Grönroosille, hä¬
nellä jutun vuoksi täällä olluden ku¬
lujen korvaukseksi, yhdeksänkymmen
tä markkaa. Tätä kaikki asianomai¬
set noudattakoot.
Suomen Senaatti:
Julius, svetenhelt. blef Charter
Julius, svetenhelt. blef Charter
Julius, svetenhelt. blef Charter
Väinö Hirvinen Vilhelm Blåfield
F. 6. lisius.
N. Palluaen
Joulukuun 7 päivänä 1917.
Suomen Senaatin
tuomio nostorahoin Turun Hovioi¬
keudesta tullussa kiinnitysvaati¬
muksen oikeaksi todistamista kos¬
kevassa jutussa, jossa ovat Talol¬
linen Juho Mäkilä, Marttilan pi¬
täjän Ollilan kylästä, hakijana
sekä Seppä Anselm Honkanen ja
hänen vaimonsa Hilma Sofia
Honkanen Soimaan pitäjän Kei¬
kosken kylästä, vastaajina: An¬
nettu Oikeusosastossa joulukuun 7.
senaatti on itselleen esittelyttänyt
jutun kirjat ja niistä saanut tie¬
tää seuraavaa:
Sittenkun Juho Mäkilä oli Martti¬
lan, Kosken, Karinaisten ja Tarvas¬
joen pitäjien käräjäkunnan Kihla¬
kunnanoikeudessa maaliskuun 8 päi¬
vänä 1912 anonut kiinnityksen vah¬
vistamista Anselm ja Hilma Sofia
Honkasen omistamaan Suojalan pe¬
rintötilaan No 2, joka on lohkaistu
Eli-Eskola nimisestä puoliskosta Es¬
kolan taloa mainitussa Ollilan ky¬
Lusna: J. G - 1. bh - V. H - K. R. J.D.
(M. Sonen
1
päivänä 1917.
168
No 2172.
Pag. 376. R. S. 1916.
| 463306808_0183 | 463306808 |
lässä, Juho Mäkilälle vakuudeksi mii¬
den marraskuun 1 päivänä 1903, hel¬
mikuun 18 päivänä 1907 ja saman
kuun 21 päivänä paivättyjen velka¬
kirjain sisällysten 535 markan, 200
markan ja 225 markan suorittami¬
sesta korkoineen, mitkä Mäkilä oli
Talollisen Henrik Ali - Eskolan takaus¬
miehenä joutunut maksamaan ve¬
lanantajille Seppä Kustaa Lindströ¬
mille lokakuun 1 päivänä 1911 ensiksi¬
sanottua velkakirjaa vastaan ja Mart¬
tilan kunnan viljelyslainarahastolle
maaliskuun 3 päivänä 1912 yllämai¬
nittuja helmikuussa 1907 annettuja
kahta velkakirjaa vastaan, sekä. Kih¬
lakunnanoikeus päätöksessä syyskuun
24 päivänä 1912 oli Honkasen avio¬
puolisoiden sanottua kiinnityshake¬
musta vastaan tekemän väitteen
johdosta katsonut asian riitaisek¬
si ja senvuoksi, 11 SS:n mukaan
marraskuun 9 päivänä 1868 anne¬
tussa asetuksessa kiinnityksestä kiin¬
teään omaisuuteen, neuvonut Juho
Häkilää eri oikeudenkäynnillä to¬
distamaan vaatimuksensa oikeaksi, on
Juho Mäkilä mainitussa Kihlakun¬
nanoikeudessa, Honkasen aviopuolisoil¬
le toimituttamansa haasteen nojalla
vaatinut että, koska Talollinen Akseli
Suojala kauppakirjalla helmikuun 28
päivänä 1906 ostaessaan isältään yl¬
länimitetyltä Henrik Ali - Eskolalta
ja tämän vaimolta Olga Amalia
Gabrielintyttäreltä Suojalan tilan loh¬
kaistavaksi Ali - Eskolan aviopuoli
soiden omistamasta Ali-Eskolan talon
puolikkaasta oli tilasta määrättyä
kauppahintaa ottanut suorittaakseen
muun muassa vastaamalla Henrik
Ali-Eskolan edelläkerrottujen velkain
maksamisesta Kustaa Lindströmille
600 markalla ja Marttilan kunnan
viljelyslainarahastolle 500 markalla ja
Akseli Suojala taas, ennenkuin hän
oli Suojalan lohkotilalle saanut kiin¬
nekirjan, oli kauppakirjalla marras¬
kuun 12 päivänä 1910 myynyt saman
tilan Anselm ja Hilma Sofia Hon¬
kaselle, jotka niinikään eivät olleet
tilalle saaneet kiinnekirjaa silloin
169
| 463306808_0184 | 463306808 |
kun puheeksitullut kiinnityshakemus
pantiin Kihlakunnanoikeudessa vireille,
sekä kysymyksessä olevat velat kerro¬
tuin tavoin siis olivat Suojalan loh¬
kotilan maksamatonta kauppahintaa,
sanottu hakemus julistettaisiin oikeu¬
tetuksi ja Juho Mäkilän puheenalai¬
set saatavat Honhusen aviopuolisoja
sitovina kiinnityskelpoisiksi
Honkasen aviopuotten vastustet¬
tua kannetta on Kihlakunnanoikeus,
jossa asianosaiset ovat molemmin
puolin anoneet oikeudenkäyntikulu¬
jensa korvaamista helmikuun 9 päi¬
vänä 1914 julistamassaan päätöksessä,
siinä mainituilla perusteilla, selittä¬
nyt Suojalan tilan olevan pantti¬
nä kysymyksessä olevien Juho Mäki¬
län lunastamien velkakirjojen hä¬
nen maksettavakseen joutuneesta si¬
sällyksestä pääomaan ja korkoon
nähden, kuitenkin sillä rajoituksella,
etteivät korot velkakirjojen antopäi¬
vista helmikuun 28 päivään 1901 ja
puodmat yhteen luettuina saaneet
nousta Kustaa Lindströmin antamas¬
ta lainasta yli kuudensadan mar¬
kan eikä Marttilan viljelyslainarahas¬
tosta saaduista lainoista yli viiden¬
sadan markan, mutta asian laatuun
nähden saivat asianosaiset kuiten¬
kin itse kärsiä oikeudenkäyntiku¬
lunsa
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi Hon¬
kasen aviopuolisot vetoamalla olivat
saattanut jutun, on marraskuun 2
päivänä 1916 antanut tuomion a¬
siaan; ja koskeivät puheenalaiset Kan¬
rik Ali- Eskolan antamat ja Juho
Mäkilän takausmiehenä lunastamat
saamistodistut perustuneet mihin
kään Suojalan lohkotilasta tehdyssä
kaupassa syntymiseen velkasuhtuneen
sekä se seikka, että Akseli Suojala
astaessaan Henrik Ali- Eskolalta ja
Olga Amalia Gabrielintyttäreltä sano¬
tun lohkotilan oli sitoutunut näille
vastaamaan mainittujen velkakir¬
jojen sisällysten osittaisesta suoritta¬
misesta sitä vähemmin voi Juho
Mäkilälle, jolle nuo saamistodistut
olivat siirtyneet Henrik Ali - Esko
170
| 463306808_0185 | 463306808 |
lan velkojilta, Suojalan tilaan näh¬
den tuottaa laissa säädettyä pantti¬
oikeutta myytyyn kiinteimistöön mak¬
samatta olevan kauppahinnan suorit¬
tamisen vakuudeksi, kun Akseli Suo¬
jalan ei oltu näytetty Henrik Ali¬
Eskolan saamamiehille sitoutuneen
täyttämään Ali - Eskolan sanottui
hin velkakirjoihin perustuvaa mak¬
suvelvollisuutta, sentähden ja koskei
Juho Mäkilä ollut edes väittänyt
että Honkasen aviopuolisot olisivät
ottaneet vastataksensa Mäkilän kysy¬
myksessä olevista saatavista tahi
että ne muulla perusteella olisivat
mainittuja aviopuolisoita sitovia on
Hovioikeus, kumoten Kihlakunnan¬
oikeuden päätöksen, hyljännyt Juho
Mäkilän kanteen sekä velvoittanut
Mäkilän sadalla markalla korvaa¬
maan Honkasen aviopuolisville heil¬
lä jutusta Kihlakunnanoikeudessa
olleet kulut.
Hovioikeuden tuomioon on Juho
Häkilä anonut muutosta perustel¬
malla, johon Honkasen aviopuolisot
ovat vastannut.
Senaatti on tutkinut tämän jutun
ja katsoo, ettei Juho Mäkilä ole esit¬
tänyt syytä muuttaa Hovioikeuden
tuomiota, joka siis jää pysyväksi; ja
velvoitetaan Juho Mäkilä suorittamaan
Honkasen aviopuolisoille, korvaukseksi
heillä jutun vuoksi täällä olliista
kuluista, kahdeksankymmentä mark¬
kaa. Tätä kaikki asianomaiset nou¬
dattakoot
Suomen Senaatti:
Juliusbrotenselt
Väinö Hirvinen
SS. 6. lilius.
son Charlmenten
Vilhelm Blåfield
171
1. Matti Syyänen
| 463306808_0186 | 463306808 |
Joulukuun 12 päivänä 1917
Suomen Senaatin
tuomio nostorahoin Turun
Hovioikeudesta tulleessa tor¬
pantilusten erottamisoikeutta.
koskovassa jutussa, jossa ovat
Talollinen Juho Artturi Mä¬
kivaara, ennen Holmström, ja
hänen vaimonsa Hilda Wilhel¬
miina i Iisakintytär, Merikarvi
an pitäjän Ylikarvian kylästä,
hakijoina, sekä samassa kyläs¬
sä asuneen, oikeudenkäynnin
ajalla kuolleen Torpparin Ii¬
sak Antinpoika Mellinin oi¬
keudenomistajat poisjääneinä
vastaajina Annettu Oikeus¬
osaston ja joulukuun 12 päivä¬
nä 1917.
Senaatti on itsellensä esittelyttä¬
nyt jutun kirjat ja niistä, mikäli nyt
on kysymyksessä, saanut tietaa seu¬
raavaa
Välikirjalla toukokuun 10 päiväl¬
tä 1853 oli Iisak Mellinen isä, sit¬
temmin kuollut Talollinen Antti
Antinpoika Mellin, myytyänsä omis¬
Läsnä: A. N. 7. P. J. N. A. K. H. F.
No 2208.
Pag. 304. R. D.
1916.
| 463306808_0187 | 463306808 |
tamansa puolen Kasan eli Ylikasan
perintötaloa Ylikarvian kylässä, pi¬
dättänyt itselleen, niinkutsutun Kes¬
terviikin torpan kaikkine siihen kuu¬
luvine peltoineen eli sanalla sanoen
kaiken sen maan sanotun torpan
tykönä, joka kuului Kasan taloon, "se
kä " niityksi Julkärrin, Jatkostin la¬
donalan, Kivilan lähellä Jatkosta,
Mummun ladonalan, Klitsin ladona¬
lan ja Arennevan alisen ladonalan,
kuten nämät niityt silloin olivat aidat¬
tuina, minkä ohessa Antti Mellin oli
sanotussa välikirjassa määrännyt, että
se " kasti ei ainoastaan hänen elinai¬
kansa vaan ulottui sen kestävyys myös¬
kin polvesta polveen hänen laillisiin
perillisiinsä. " Kauppakirjalla helmi¬
kuun 27 päivältä 1855 Antti Mellin
sitten oli myynyt Vesterviikin torpan
kaikkine mitä siihen kerrotun, välikir¬
jan mukaan kuului Iisak Mellinille;
minkä jälkeen ja sittenkuin edellä
mainittu perintötalo marraskuun 5 päi¬
vänä 1904 päättyneessä halkomisessa
oli ositettu Ylikasa ja Anpivaara - ni¬
misiksi puoliskoiksi sekä edellinen näis¬
tä toisessa samana päivänä päätty¬
neessä jakotoimituksessa halottu Yli¬
kasa, Mäkivaara ja Elovaara nimi¬
siksi, maarekisteriin numeroin 45, 46
ja 4 7 merkityiksi talonosiksi, Iisak Mel¬
lin oli Turun ja Porin läänin Kuver¬
nöörille kesäkuun 30 päivänä 1905 anta¬
massaan kirjelmässä anonut maanmit¬
tarille määräystä erottamaan näistä
kolmesta viimeksi mainitusta, Juho Art¬
turi Mäkivaaran ja Hilda Wilhelmiina
Iisakintyttären omistamasta tilanosas¬
ta sanotun torpan maat itsenäisiksi
tilaksi ja palstatiloiksi.
Kuvernööri, jolle antamassaan
selityksessä Juho Artturi Mäkivaara
oli vastustanut tuota hakemusta, oli
päätöksessään helmikuun 6 päivältä
1906 katsonut asian selityksessä esitet¬
tyjen väitteiden johdosta käyneen
riituiseksi ja senvuoksi sillä kertaa
hyljännyt hakemuksen, mutta oikeut
tanut Iisak Mellinin oikeudenkäynti¬
tiitä vahvistuttamaan omistusoikeu¬
tensa riidanalaisiin maihin ja nii¬
73
| 463306808_0188 | 463306808 |
den rajat sekä sitten, saatuansa täs¬
tä lainvoimaisen päätöksen, Kuver¬
nöörin luona toistamaan kerrotun
laillisessa ajassa tehdyn hakemuk¬
sensa.
Iisak Mellin on tämän jälkeen
Merikarvian ja Siikaisten pitäjien
käräjäkunnan Kihlakunnanoikeudes¬
sä, jättäen Oikeuteen muun muassa
Kärämaanmittari K. G. Lindströmin vuon¬
na 1899 halkomista varten tekemän kar¬
tan koko Ylikasan talon tiluksista
vaatinut itselleen tuomittaviksi: Yli
kasan talonosasta Suomen palstan,
joka käsitti tiluskuviot 275 - 319 ja
318, Myllärin palstan, käsittävä ku¬
viot 363a ja 364-376, ylisen Julkarin
niityn eli kuvion802 sekä Kletsin la¬
donalan, johon kuului kuviot 757, 759 -
761 ja 763; Mäkivaaran ja Elovaaran
talonosista Summunalan niityn eli
tiluskuvion 906; sekä Elovaaran talon
osasta Jatkostin ja Kivilan niityt e¬
li tiluskuviot 919 ja 210 ynnä Arven¬
nevan palstan, käsittävä kuviot 605¬
606 ja 608 - 612, kaikki sanotun kartan
mukaan.
Kanteeseen ovat Juho Artturi Mäki¬
vaara ja Hilda Wilhelmiina. Iisakin
tytär vastanneet: ettei Vesterviikin torp¬
paa oltu ainaiseksi luovutettu Ylika
san talosta; että torpan maat olivat
rajoiltaan epämääräiset; ettei Suomen
palstasta karttakuvioita 275-282 vas¬
taava alue ollut koskaan kuulunut
Vesterviikin torppaan, vaan erääseen
Isak Abraham Vestervik-nimisen hen¬
kilön aikanansa hallitsemaan, mutta
häneltä ennen tätä oikeudenkäyntiä
Mäkivaaran aviopuollen omistamal¬
le Ylikasan talonpuoliskolle palan
tettuun vuokravitjelmään, josta vuoh¬
ramaksukin oli mennyt sanotulle ta¬
lonpuoliskolle; että Turun ja Porin
lakikunnan Laamanninoikeus loka¬
kuun 15 päivänä 1863 antamallaan,
lainvoiman saaneella tuomiolla oli
hyljännyt Iisak Mellinin mainitun
talonpuoliskon silloista omistajaa
vastaan ajaman kanteen että muun
muassa eräs silloin syöttöhaaksi kut¬
suttu tilus, joka oli sama kuin Iisak¬
174
| 463306808_0189 | 463306808 |
Mellinin tässä jutussa Myllärin pals¬
tan nimisenä itselleen ositettavaksi vaa¬
tima alue, ja kysymyksessä oleva yli¬
sen Julkärrin niitty tuomittaisiin,
Vesterviikin torppaan välikirjan mu¬
kaan toukokuun 10 päivältä 1853 kuu¬
luvina, luovutettavaksi Mellinin hal¬
lintaan, minkävuoksi ja kun Iisak¬
Mellin jo Kuvernöörin luona oli luo¬
punut sanottua syöttöhakaa vaati
masta, Alliniltä ei enää saattanut
olla puhevaltaa Myllärin palstaan
ja ylisen Julkärrin niittyyn nähden,
sekä että. Iisak Mellinin Oikeuteen
antamaan, hänelle ositettavien niit¬
tyjen rajoja osoittavaan karttapiir¬
rokseen oli merkitty sellaisiakin a¬
lueita, jotka eivät olleet niittyä ja
joita Vesterviikin torppa ei koskaan
ollut hallinnut; ja ovat Mäkivaa¬
ran aviopuolet senvuoksi vastusta¬
neet kannetta sekä sen ohessa ano¬
neet korvausta oikeudenkäyntikulius
taan.
Kihlakunnanoikeus on huhtikuun
25 päivänä 1913 julistamassaan pää¬
töksessä lausunut selvitetyksi, että Ant¬
ti Mellin, kauppakirjalla toukokuun
10 päivältä 1853 myydessään omistaman
sa osan Ylikasan perintötaloa, oli
siitä pidättänyt itsellensä ainaiseksi
niin kutsutun Vesterviikin torpan yn¬
nä kaiken samaan talonosaan kuu¬
luvan torpan tykönä olevan maan
sekä niityksi Julkarin, Jatkosten la¬
donalan, sen läheisyydessä sijaitsevan
Kivilan, Nummin ladonalan, Klit¬
sin ladonalan ja Arvennevan alisen
talonalan, sellaisina kuin ne silloin
olivat aidattuina, kuin myös että
Antti Mellin sittemmin välikirjalla
helmikuun 27 päivältä 1855 oli Iisak¬
Hellinille luovuttanut sanotut edut,
minkävuoksi, Kihlakunnanoikeus, kat¬
seen että Iisak Mellin, Antti Mel¬
linin oikeudenomistajana oli oikeu¬
tettu maatilojen osittamisesta kesä
kuun 12 päivänä 1895 annetun ase¬
tuksen 41 SS:n nojalla saamaan edel¬
lämainitut maat lohkomisella tai pals¬
tatilaksi erottamisella saman asetuk¬
sen mukaan erilleen otetuiksi, on vel¬
175
| 463306808_0190 | 463306808 |
voittanut Juho Artturi Mäkivaaran
ja Hilda Wilhelmiina Iisakintyttären,
jotka omistivat ne ovat Ylikasan ta¬
losta, joihin puheenalainet maat kan
teen mukaan kuuluivat, eli Ylikasa,
Mäkivaara ja Elovaara nimiset osuu¬
det, jättämään Iisak Mellinille vaa¬
dittuun tarkoitukseen erilleen otettavik¬
si: Ylikasan talonosuudesta Suomen
palstan ja sen yhteydessä ennen ol¬
leen Myllärin palstan, sellaisina kuin
nuo palstat olivat merkityt Kihlakun¬
nanoikeuteen jätetylle kartalle sanotun
talonosuuden tiluksista, ynnä ylisen Jul¬
kärrin niityn eli tiluskuvion 802 perä¬
metsäpalstassa ja Klitsin niityn eli
tiluskuriot 757, 759 - 761 ja 763, Mäkivaa
ran talon osuudesta sille jaetun osan
Alummunalan niitystä eli tiluskuvi
on 1906 perämetsäpalstalla sekä Elo¬
vaaran talonosuudesta siihen kuuluvan
jälkon Hummunalan niitystä eli tilus¬
kuvion 1906, Kivilan niityn eli kuvion
1910 ja Jatkostinalan niityn eli tilusku¬
vion 1919, kaikki samassa perämetsäpals
lässä, sekä Arvennevan palstan eli
tiluskuviol 603, 606 ja 608 - 612.
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi
Juho Artturi Mäkivaara ja Hilda
Wilhelmiina Iisakintytär olivat vetoa
malla saattanut jutun, on heinäkuun
31 päivänä 1916 antamallaan tuomiol¬
la jättänyt asian Kihlakunnanoikeu¬
den päätöksen varaan sekä velvoittanut
Juho Artturi Mäkivaaran ja Hilda
Wilhelmiina Iisakintyttären suoritta¬
maan Iisak Mellinille maksut hänen
kappaleestaan Hovioikeuden tuomiota,
kaksikymmentäkaksi markkaa kolme
kymmentä penniä.
Hovioikeuden tuomioon ovat Juho
Artturi Mäkivaara ja Hilda Wilhelmi
na Iisakintytär anoneet muutosta.
Sonaatti on tutkinut tämän ju¬
tiin; ja koska Antti Mellin, jonka
oikeus sitten on siirtynyt. Iisak Mel¬
linille, edellämainitussa toukokuun
10 päivänä 1853 tehdyssä välikirjassa
on silloin myymästään Ylikavan
maakirjatalon puoliskosta itselleen
ja perillisilleen ainaiseksi pidättänyt
välikirjassa selitetyn määräälän tuon
170
| 463306808_0191 | 463306808 |
talonpuoliskon tiluksista, katsoo Se¬
naatti, jakalaitoksesta lokakuun 26
päivänä 1916 annetun asetuksen 2135:n
nojalla, Iisak Mellinin, joka siitä on
tehnyt hakemuksen ennen tammikuun
1 päivää 1906, ja nyttemmin hänen oi¬
kaudenomistajansa, oikeutetuiksi saa¬
maan mainitun määräalan sellaise¬
na, kuin miksi se jäljempänä vah¬
vistetaan, lohkomisella tai palstati
lain erottamisella erilleen otetuksi.
Mitä sitten tulee tuohon määrä
alaan luettaviin tiluspalstoihin sekä
ensinnäkin Myllärin palstaan ynnä
ylisen Julkärrin ja Klitsin niittyihin,
niin koska Turun ja Porin lakikunnan
Laamannanoikeus edellä kosketellulla
tuomiolla on kylännyt. Iisak Mellinin
äsken sanotun tilanpuoliskon silloista
omistajaa vastaan ajaman kanteen, et¬
tä eräs syöttöhaaksi silloin kutsuttu
tilus, joka on näytetty samaksi, kuin
mitä Mellin esillä olevassa jutussa
on vaatinut itselleen ositettavaksi Myl¬
tärin palstan nimisenä, samoin kuin
myöskin ylisen Julkarin niitty tuomit¬
taisiin toukokuun 10 päivänä 1853 teh¬
dyn välikirjan mukaan Vesterviikin
torppaan kuuluvaksi ja Mellinin hal¬
lintaan siis luovutettaviksi; ja kun taas
se maa alue, minkä tuomioistuimet
ovat. Klitsin ladonalaan kuuluvana
vahvistanet ositettavaksi Iisak Mellinil¬
le Mäkivaaran aviopuollen omista¬
masta Ylikasan talonosasta No 45, asia¬
kirjoista näkyvän selvityksen mukaan
on oikeudenkäynnin aljettua, syyskuun
15 päivänä 1906 maarekisteriin merki¬
tyssä osetustoimituksessa lohkaistu
tuosta talonosasta Kalastaja Herman¬
Nygårdille Nygård nimiseen tilano
saan. R. A. 4ä, eikä sitä näin ollen
enää voida vahvistaa erilleen otettavak¬
si Mäkivaaran aviopuollen omista¬
masta, Ylikasan talonosan jäljellä o¬
levasta osasta, harkitsee Senaatti lail¬
liseksi, poistaen ja kumoten tuomio
istuinten asian näissä osin anta¬
mat lausunnot, jättää kanteen, mi¬
käli se Myllärin palstaa ja ylisen
Julkarin niittyä koskee, lain voiman
saaneella tuomiolla ratkaistuna tut¬
177
| 463306808_0192 | 463306808 |
kintoon ottamatta ja, mikäli se "Klit¬
sin ladonalaa koskee, hylätä sen, mut¬
ta on Iisak Mellinin oikeudenomistajil¬
la avoimena Nygårdin talonosan omis¬
tajaa vastaan nostaa viimeksi puhee¬
nolleesta tiluksesta eri kanne, jos luu¬
levat syytä siihen olevan.
Mitä sitävastoin tulee muihin
erotettaviksi vaadittuihin palstoihin
eli Suomen palstaan ynnä Muon¬
munladondata - Kiviaala, Jatkostin
ladonala - ja Arvennevan alinen la¬
donala - nimisiin niittyihin, niin kat¬
soo Senaatti, etteivät Mäkivaaran a¬
viopuolet ole esittäneet syytä asian
näissä kohdin muuten muuttaa Ho¬
vioikeuden tuomiota, kuin että, koska
karttukuvioita 275-282 vastaavan alu¬
een Suomen palstasta on näytetty
kuuluneen edellämainittuun Isak
Abraham Westerviikin aikanansa hal¬
litsemaan, mutta hänen hallustaan
Mäkivaaran aviopuollen omistaman
talonpuoliskon yhtyteen palautettuun
vuokraviljelmään, eikä Iisak Mellin
ole sauttanut toteen väitettäin, että
tämä vuokraviljelmä, josta vuoka¬
maksukin riidattomasti on mennyt
sanotun talonpuoliskon omistajille,
olisi Vesterviikin torppaan välikirjan
mukaan kuuluvista tiluksista vuok¬
rattu, Isak Abraham Westerviikille, kan
ne, mikäli se sanottua aluetta koskee,
hyljätään, minkä ohessa Hovioikeuden
tuomiota oikaistaan myöskin sikäti
että niinhyvin Suomen palstasta
kuin myöskin Alummun ladonalan
ja i Kivilan niityistä Iisak Mellinin
oikeudenomistajille on erilleen otetta
va ainoastaan ne alueet, jotka en¬
nen Ylikasan talon kahtia halkomis¬
ta ovat olleet Aläkivaaran aviopuol¬
ten omistaman puoliskon nautin
nossa, ja että nämä kaksi niittyä o¬
vat erilleen otettavat ainoastaan Wes¬
terviikin torpan entisiä nautintaaja
ja myöten; jotavastoin Hovioikeuden
tuomio nyt puheena olleissa kohdin
muun puolesta jää pysyväksi.
Asian näin päättyessä Mäkivaa
ran aviopuotet vapautetaan suoritta¬
masta Iisak Mellinille maksuja, kah¬
178
| 463306808_0193 | 463306808 |
takymmentäkahta markkaa kolmea
kymmentä penniä, hänen kappalees¬
taan Hovioikeuden tuomiota. Tätä
kaikki asianomaiset noudattakoot.
Suomen Senaatti.
August Nylängh Johanna Peltonen
Johan Nordgrén. A. W. Heikkilä
J. A Vehvonen.
P. Jäimfelt
Joulukuun 12 päivänä 1917.
Suomen Senaatin
tuomio nostorahoin Waasan Ho¬
vioikeudesta tulleessa tilin moi¬
tetta koskevassa jutussa, jossa
Talollinen Taavetti Tervola, Uu¬
raisten pitäjän Kuukkajärven
kylästä, on hakijana ja Torppa¬
ri Vihtori Kuitunen, Multian
pitäjän i Multian kylästä, tu¬
lemalla jääneenä vastaajana
Annettu Oikeusosastessä joulu¬
kuun 12 päivänä 1917
Sonaatti on itsellensä esittelyttä
nyt julun kirjat ja niistä, mikäle
nyt on kysymyksessä, saanut tietää
seuraavaa
Taavetti Tervalalle 3 päivänä hel¬
mikuuta 1913 toimitetun haasteen no¬
jalla on Vihtori Kuitunen Saarijärven
ja Uuraisten pitäjien käräjäkun¬
nan Kihlakunnanoikeudessa, ilmoit¬
taan, että Taavetti Tervala Kihlakun¬
nanoikeuden määräämänä Vihtori
Kuitusen ja hänen vaimonsa Edla
Gustaava Kuitusen konkurssipesäni
uskottuna miehenä ja toimitsijana oli
Läsnä: J. P. J. A. W. H. B. T. F.
N: 224.
SS: 224
Sivu 178. R. 219.
| 463306808_0194 | 463306808 |
marraskuun 29. päivänä 1912 antanut
lopputilin konkussipesän hallinnosta,
sanottua tiliä vastaan tehnyt, muun
muassa, seuraavat muistutukset: 1)
ettei Taavetti Tervala, vaikka konkurs
sipesän omaisuus oli muutettu rahak¬
si jo vuosien 1905 ja 1906 kuluessa,
ollut pannut siten karttuneita ra¬
hoja pankkilailaksen korkoa kasva¬
maan; 2:o) että Taavetti Tervala oli
jättänyt perimältä tai ainakin tilin
tulopuolelle merkitsemättä konkurssi,
pesän saatavat Filosofianmaisteri
laavi Saariselta, 353 markkaa, It¬
selliseltä Taavetti Paja-aholta, 17 mark¬
kaa, ynnä erään samisen Torppari
Kalle Rasinaholta; 3:o) että Taavetti
Tervala oli jättänyt kantamatta
Torppari Adam Lönkisen hallitsemas
tä, Vihtori Kuitusen omistamaan. Ko¬
tamäen taloon kuuluvasta torpasta
maksettavan 50. markan veron vuo¬
delta 1903; 4o) että Taavetti Tervalan
"Jämsän pitäjään tekemästän mat¬
kasta tiliin merkitsemät kustannuk
set, 30 markkaa, olivat tilistä poistet¬
tavat, koskei sanottu, mutka ollut ol¬
lut tarpeellinen konkussipesän sel¬
vittämistä varten; 5:o) ettei Taavetti
Tervalalla ollut ollet mitään oikeutta
tai syytä tiliin merkitä palkaksi it¬
selleen kirjanpidosta 120 markkaa; ja
6:o) ettei tiliin merkitty konkurssipesän
saaminen Pitäjäveden Työväenyhdis¬
tykseltä, 1010 markkaa 62 penniä, el¬
lut oikea, koska tätä saamista oli
lyhennetty niin paljon että siitä mar¬
raskuuta 29 päivänä 1912 oli ollut mak¬
samatta ainoastaan 650 markkaa kor¬
koineen; ja on Vihtori Kuitunen, il¬
moittaen, että konkurssipesän velkojat
kukin olivat saaneet saamisensa täy¬
delleen ja että Taavetti Tervala mar¬
raskuun 29 päivänä 1912 oli jättänyt
Kuituselle tilin jäännöksen 1/1254 mark¬
kaa 34 penniä siirtämällä Kuituselle
konkusesipesän saatavan Petäjäveden
Työväenyhdistykseltä 1010 markasta
62 pennistä ja maksaan kätisellä
243 markkaa 72 penniä, vaatinut
Taavetti Tervataa velvoitettavaksi oi¬
kaisemaan antamansa tili edellä
180
| 463306808_0195 | 463306808 |
kerrotuissa kohdissa, minkä ohessa
Vihtori Kuitunen on pyytänyt kor¬
vausta oikeudenkäyntikuluistaan
Taavetti Tervala on, kannetta vas¬
tustaen, siihen vastannut, paitsi muu¬
ta: ettei konkursipesässä koskaan ol¬
lut ollet suurempaa määrää rahaa
koska kertyneet varat aina oli jaettu
velkojille heti ne saatua, minkä täh¬
den ja kun ei Vihtori Kuitunen ol¬
lut voinut mainitakaan, niille tar¬
kemmin määrätyille erille hänen vaa¬
timansa korot olisivat olleet lasketta
vat, Taavetti Sievala on katsonut
muistutusta tässä kohden oikeettomak¬
si; ettei Taavi Saarinen maksetta
vaa oltu voitu häneltä saada syystä
että Tuarinen oli minasti vaihtanut
olinpaikkaa ja sitäpaitsi oli varaten
että konkurssipesän velkojat kesäkuun
8 päivänä 1906 pidetyssä kokouksessa
olivat päältäneit jättää hakematta
Taavetti Taja-ahon velan, koska Paja¬
aho todistettavasti oli varaton ja lain
haku siis olisi konkurssipuville tuotta¬
nut ainoastaan kuluja; sekä että Taa¬
vetti Tervala, joka tosin oli unehtunut
merkitä tiliin Kalle Rasinaholta kan¬
tamansa 31 markkaa 35 penniä, oli
myöhemmin suorittanut Vihtori
Kuituselle tämän määrän
Kihlakunnanoikeus on maalis¬
kuun 10 päivänä 1914 julistanut asias¬
ta päätöksen; ja lo) koskei Taavetti Ter¬
vala moitteenalaisessa tilissä, vastoin
Konkurssisäännön 59 SS:n määräystä,
ollut sukenut korkoa konkurssiperään
kertymille varoille on Taavetti Terva
la velvoitettu oikaisemaan tili siten
että siinä pesän hyväksi oli luetta¬
va kaikille taloville viiden pronn¬
tin vuotuinen korko, kuitenkin vas¬
ta neljännen päivän alusta sen
jälkeen kuin ne oli pesään mak¬
settu koska rahojen lähettämisessä pank¬
kilaitokseen on arvioitu kuluvan kol¬
me päivää, mutta on Tervala samalla
oikeutettu tilissä hyväkseen hakemaan
samanlaisen koron kaikille menevil¬
se niiden maksupäivistä, jota paitsi
tili oli kalenterivuosittain päätettävä,
9. d koskei Taavetti Tervala ollut näyttänyt,
181
| 463306808_0196 | 463306808 |
että konkurssipesän saatavia Taavi
Saariselta ja Taavetti Taja-aholta o¬
lisi laillisessa järjestyksessä peritty ulos¬
ottotoimin, tahi että nämä henkilöt o¬
lisivat olleet maksukyvyttömät, sentäk¬
den ja kun sitä vastoin oli selvi¬
tetty, että Taavi Saarinen, Taavetti
Tervolan puheenalaisena toimiaikana,
jona Taavi Saarisen nähden pesän
velkomisoikeus oli kiistämällä päässyt
vanhemtumaan, oli ollut vallion vi¬
rassa, on Kihlakunnanoikeus velvoit¬
tanut Taavetti Tervalan pesän hy¬
väksi tiliin ottamaan saatavat Taavi
Saariselta, konkurssipesän luettelon mu¬
kaan, kolmesataa kahdeksantoista, ja
Taavetti Paja-aholta seitsemäntoista
markkaa viiden prosentin korkoineen
marraskuun 29 päivästä 1912, minkä
ohessa, koska Vihtori Kuitunen oli myön¬
tänyt konkurssiperällä Kalle Rasin¬
uholta olleen saatavan kuittaukseksi
Taavetti Tervalalta myöhemmin saa¬
neensa pääoman yksineljättä mark¬
kaa kolmekymmentäviisi penniä, mut¬
ta Taavetti Tervala ei ollut voinut
väittääkään sanotulle erälle suoritta¬
neensa korkoja, Taavetti Nervala on
velvoitettu tiliin pesän hyväksi otta¬
maan tälle erälte viiden prosentin
korko, lukien marraskuun 29 päivästä
1912. 3:o) Taavetti Tervala velvoitettiin
tiliin ottamaan puheenalainen tor¬
panvero vuodelta 1903, viisikymmen¬
tä markkaa, sekä sille lukimaan kor¬
koa viiden prosentin mukaan vuo¬
dessa tammikuun 1 päivästä 1904,
4:o ja 5:o) Taavetti Tervala velvoitet
tiin tilistä poistamaan siinä hyväk¬
seen lukemänsa korvaus matkastaan
Jämsän pitäjään kolmekymmentä
markkaa ja palkkio konkusspe¬
sän kirjanpidosta sata kaksikymmen¬
tä markkaa: ja 6:o) koska Vihtori ja
Edla Gustaava Kuitusen kauppakir¬
jalla marraskuun 3 päivältä 1907 Petä¬
jäveden Työväenyhdistykselle myymän
asuinrakennuksen tuhannen neljänsa¬
dan markan kauppahinnasta, josta
viisikymmentä markkaa oli Vihtori
Kuituselle maksettuna kuitattu, pesän
saatavaksi oli jäänyt tuhat kolme¬
182
| 463306808_0197 | 463306808 |
sataa viisikymmentä markkaa, josta
tuhannelle markalle oli luettava viiden
prosentin korko, ja Taavetti Tervala
tästä summasta oli myöntänyt kon¬
kurssipesän puolesta kantaneensa hel¬
mikuun 19 päivänä 1908 sata viisikym¬
mentä markkaa, saman helmikuun
23 päivänä kaksisataa markkaa, hel¬
mikuun 15 päivänä 1910 sata markkaa
tammikuun 30 päivänä 1911 kolmesataa
markkaa ja seuranneen maaliskuun
5 päivänä kuusikymmentä markkaa
kuusikymmentäkaksi penniä, mutta
Taavetti Tervala oli moitteenalaisen
tilin saldon lyhennykseksi siirtänyt
tämän saatavan Vihtori Kuituselle
tuhannesta kymmenestä markasta kuu¬
destakymmenestäkahdesta pennistä, on
Taavetti Tervala velvoitettu Vihtori
Kuituselle tilitämään mainitut tu¬
hat kolmesataa viisikymmentä mark¬
kaa sekä sitä paitsi viiden prosen¬
tin korko tuhannelle markalle mar¬
raskuun 3 päivästä 1907 ynnä kanta¬
milleen äskenmainituille erille viiden
prosentin korko, huomioon ottaen
Kihlakunnanoikeuden päätöksen en¬
simmäisessä kohdassa mainitun koron
laskutavan, sadalle viidellekymmenelle
markalle helmikuun 22 päivästä 1908,
kahdollesadalle markalle saman kuun
26. päivästä lukien, sadalle markalle
helmikuun 18 päivästä 1910, kolmellesa
dalle markalle helmikuun 2 päivästä
1911 ja kuudellekymmenelle markalle
kuudellekymmenellekahdelle pennille
maaliskuun 5 päivästä 1911. Asian
näin päättyessä tuli Taavetti Terva¬
lan viidelläsadalla markalla korva¬
ta Vihtori Kuituselle oikeudenkäynnis¬
tä olleet kulut
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi
Taavetti Tervala vetoamalla oli saat
tanut jutun, on huuhtikuun 14 päi¬
vänä 1916 antamassaan tuomiossa
asiasta lausunut: 1:o) ettei Taavetti
Tervala tähän kohtaan nähden ol¬
lut esiintuonut syytä Kihlakunnan
oikeuden päätöksen muuhun muutta.
miseen kuin että, koskei ennen tilinte
kopäivää, marraskuun 29 päivnää 1912,
ollut konkurssipesän hyväksi pesän
183
| 463306808_0198 | 463306808 |
varoille laskettava suurempaa kuin
tuoksevan tilin korko, joka siihen ai
kaan oli ollut kolme sadalta vuodes¬
sa, ja Taavetti Tervala Konkurssi¬
säännön 70 SS:n mukaan oli ollut vas¬
tuunalainen konkurssipesän hallinnas¬
ta ainoastaan yhdessä pesän toisen
uskotun miehen ja toimitsijan Torp¬
pari Gudson Wankan kanssa eli siis
puoleksi, Tervala velvoitettiin oikaise
maan moittenalainen tili siten että
sen eri erille sekä tulo että mino¬
puolella Kihlakunnanoikeuden pää¬
töksessä tarkemmin kerrotuin tavoin
oli luettava puolentoista prosentin
korko sanottuun tilintekopäivään; 2o)
ettei Taavetti Tervala ollut esiintuonut
syytä muuttaa mitä Kihlakunnan
oikeuden päätöksessä tässä kohden
oli määrätty muuten kuin että Ter¬
vala 1:o kohdassa esiintuoden perus¬
teen mukaan velvoitettiin tiliin ot¬
tamaan ainoastaan puolet pesän saa¬
tavista Taavi Suariselta ja Taavetti
Taja-aholta eli yhteensä sata kuu¬
sikymmentäseitsemän markkaa viisi¬
kymmentä penniä; 3.o) että Taavetti
Tervala edellä kerrottuun rajoitettuun
vastuunalainuutensa nähden velvoi¬
tettiin tiliittämään vain puolet Adam
Länkisen torpasta tulevasta 1903 vuo¬
den verosta oli siis kaksikymmentä
viisi markkaa puolentoista prosentin
korkoineen tammikuun 1 päivästä 1904
marraskuun 29 päivään 1912. 4:o) ja 5: e)
ettei Taavetti Tervala näissä kohdin
ollut esiintuonut syytä muuttaa Kih¬
lakunnanoikeuden päätöstä; ja 6:o)
että Taavetti Tervala, joka oli moit¬
teenalaisen tilin tulopuolelle ottanut
Pitäjäveden Työvämyhdistyksen yl¬
läsanotun velan määrästä tuhat
kolmesataa viisikymmentä markkaa
ynnä sen eteen maaliskuun 5. päi¬
vänä 1911 maksetut kuusikymmen¬
tä markkaa kuusikymmentäkaksi
penniä, mutta marraskuun 29 päi¬
vänä 1912 siirtäessään velkakirjan
Vihtori Kuituselle laskenut velka¬
kirjan jäljellä olleen sisällön liian
suureksi eli tuhanneksi kymmenek¬
si markaksi kundeksikymmeneksikah¬
184
| 463306808_0199 | 463306808 |
deksi penniksi, oli velvollinen tiliin
merkitsemään mitä oli velkaa vas¬
taan todella suoritettu eli Kihlakun¬
nanoikeuden päätöksessä mainitut
erät sata viisikymmentä markkaa
kaksisataa markkaa, sata markkaa,
kolmesataa markkaa ja kuusikym¬
mentä markkaa kuusikymmentäkak¬
si penniä puolentoista prosentin
korkoineen kullekin osalle samassa
päätöksessä sanotuista päivistä mar¬
raskuun 29 päivään 1912; minkä
ohessa Taavetti Arvala vielä vel¬
voitettiin sille määrälle, jonka hän
näin muodoin oli ollut konkurssi.
perälle marraskuun 29 päivänä 1912
velkaa, tilittämään pesälle viiden
prosentin korko viimesanotusta päi¬
västä, mutta toisella puolen oikeu¬
tettiin siitä vähentämään samana
päivänä Vihtori Kuituselle tilin
mukana jätetyt kaksisataa neljä¬
kymmentäkolme markkaa seitse¬
mänkymmentäkaksi penniä
Hovioikeuden tuomioen on
Taavetti Tervala anonut muutosta.
Ponaatti on tutkinut tämän ju¬
tiin ja katsoo, ettei Taavetti Tervala
ole osittänyt syytä muuten muuttaa
Hovioikeuden tuomiota kuin että, kos
ka Kuitusen aviopuolisoiden konkurs¬
sipesällä Taavi Saariselta ja Taavetti
Kaja-aholta olleiden saamisten peri¬
mättä jäämisen ei ole näytetty ole
van luettavan pesän hallinnon tuot¬
tamukseksi, Senaatti tutkii oikeaksi
hyliätä kanteen 2:o) kohdassa tehdyt
korvausvaatimukset ja että se mää¬
rä, jolla Tervalan on korvattava Vih¬
tori Kuitusen oikeudenkäyntikulut, ju¬
tun päättymiseen nähden, alennetaan
kahteensataan markkaan, joten muu¬
tettuna Hovioikeuden tuomio muissa
kohdin jää pysyväksi. Tätä kaikki
asianomaiset noudattakoot
Suomen Senaatti:
Mannes Peltonen. Johan Nordgren.
Mannes Peltonen. Johan Nordgren.
A. W. Heikkilä
T. Järmtut.
185
| 463306808_0200 | 463306808 |
Joulukuun 13 päivänä 1917.
Suomen Senaatin
tuomio nostorahoin Wiipurin
Hovioikeudesta tulleessa lain¬
huutojen mitättömäksi julista¬
mistä koskevassa jutussa
jossa ovat Suistamon pitä¬
jän Uuksujärven kylästä ole¬
vat Talollisen Grigori Gärri
loff vainajan oikeuden omis¬
tajat, hänen leskensä Helena
Gaviloff sekä lapset Ivan
Maria ja Anna Gaviloff yn¬
nä viimeksimainitun mies Ki¬
hail Hartikainen hakijoina se¬
kä sanotun pitäjän Pyörittä¬
jän kylästä oleva Talollinen
Ivan Penteljeff Kriissanen
tulematta jääneenä vastaaja.
na: Annettu Oikeusosastossa
joulukuun 13 päivänä 1917.
Senaatti on itsellensä esittelyttä
nyt juttuun kuuluvat kirjat ja niis¬
tä, mikäli nyt on kysymyksessä, saa¬
nut tietää seuraavaa:
Suistamon pitäjän käräjjäkunnan
ne Kihlakunnanoikeudessa oli Yrijori Gar¬
Läsnä: A. N. f. 7. 5. SS. H. B. F.F.
No 2210.
Tio. 263. R. D. 1916.
| 463306808_0201 | 463306808 |