text
stringlengths 9
5.85k
| document_id
stringlengths 14
14
| archival_id
stringclasses 28
values |
---|---|---|
riloff lausunut, että hän ja hänen
veljensä, Terentij Maksivi. Isak ja I¬
van Gaviloff olivat maaliskuun 23 päi¬
vänä 1870 yhdessä ostaneet perinnöksi
3/8 osaa talosta No 7 mainitun pitäjän
Uukajärven kylässä; että Isak Carri¬
loffin osuus talosta oli sitten oston
kautta joutunut Talolliselle Omitri
Davidoff Taroselle, joka, Ivan Gabri¬
loffin kuoltua vuonna 1833 ja hänelle
vaimaosana kuuluneitten 5/80 osan ta¬
losta langettua perinnöksi hänen tyttä¬
rilleen Anna ja Evodokia Ivanovalle,
jotka kumpikin piten saivat 3/1600
saa talosta, sekä Anna Svariovain kuol¬
tua helmikuun 1 päivänä 1836 ja 3/320
osan talosta jouduttua tämän johdos¬
ta perinnöksi Ivan Gauriloflin leskelle
Maria Vasikievalle, oli kauppakirjalla
syyskuun 23 päivältä 1825. ostanut myös
Maria Vasiljevalta hänen naimaosana
omistamansa sekä tyttäreltään Anna
Wonovalta perimänsä yhteensä 15/320
osaa talosta; että Puitri Taronen oli
luovuttanut Isak Gavilofien entisen
osuuden talosta Kauppias Aleksander
Ignatukselle ja muun hänelle kuulu¬
ran osan talon syyskuun 28 päivä¬
nä 1903. Ivan Kriissaselle, joka sitten
lokakuun 10 päivänä 1906 tehdyllä kaup¬
pakirjalla oli Aleksander Ignatiuksel¬
ta ostanut myös Ignatuksen Taro
selta saaman osuuden mainitus¬
ta talosta; sekä että Ivan Triissa
nen näiden luovutusten nojalla oli
saanut ensimäiset lainhuudot maa¬
liskuun 27 päivänä 1904 Priitri Ta¬
roselta ostamaansa, 3/32 osaksi koko
talosta laskettuun osaan puheena
olevaa taloa sekä maaliskuun 7 päi¬
vänä 1907 Aleksander Ignatiuselta
ostettua talonosaa tarkoittaviin 3/32 o¬
saan samaa taloa. Mutta kun Kak¬
Gaviloffin osuus talosta oli ollut vain
13/40 osaa koko numerosta ja Maria Kasit¬
jena syyskuun 23 päivänä 1896 oli ta¬
losta omistanut vaim mainitut 15/320 o¬
saa, on Grigori Saviloff, huomauttaen
kerrottujen lainhuutojen antamisen tilan
suuriin osiin johtuneen toisaalta siitä¬
että Maksion Gaviloff, joka tosin oli
ollut vuosikymmeniä tietymättömissä
187
| 463306808_0202 | 463306808 |
Venäjällä oli lainhuutoja myönnettäes¬
sä katsottu kuolleeksi jo vuonna 1862
ja hänelle kuuluneitten 3/48 osan ta¬
losta laskettu langenneen perinnök¬
si muitten muassa Isak ja Ivan
Gaviloffille, toinaalta siitä, että. Ivan
Gamiloffin osuuden talosta oli ilmoi¬
tettu jo ennen syyskuun 23 päivää
1896 kokonaisuudessaan joutuneen Ma¬
ria Kesiljovalle, vaikka Maria Wasilje¬
van tyttärelle Eodokia Ivanovalle itse
asiassa silloin vielä oli kuulunut 2/320
osaa ja Maria Vasiljeva vasta Erdokia
Svanovan kuoltua vuonna 1827 oli saa¬
nut viimeksimainitun osan talosta, se¬
kä ilmoittaen itse omistavansa paitsi
perinnöksi ostamaansa 3/40 osaa myös
kin Terentij Gävriksfille aikoimaan kuu¬
luneen yhtä suuren osan puheena¬
olevasta talosta, vaatinut, että puheena
olevat lainhuudot julistettaisiin mität
tömeksi, mikäli niissä oli Ivan Kris¬
saselle huudatettu Maksion Gaviloffil¬
ta perityiksi lasketut, mutta Mäksin
Gaviloffille vieläkin kuuluvat 3/30 se
kä Maria Vasiljwan Evolokis Ivano
valta perimät, Maria Vasiljevän kuoltua
vuonna 1911 hänen oikeudenomistajilleen
joutuneet 3/320 osaa mainittua taloa
Kanteesta kuultuna on Ivan Kriis¬
sanen väittänyt laillisten saantojen
kautta tulleensa omistamaan hänelle
huudatetut 7/32 osaa puheena olevasta
talosta sekä sen vuoksi vastustanut
kannetta ja anonut konvulsta oikeu¬
denkäyntikuluistaan.
Kihlakunnanoikeus on marraskuun
24 päivänä 1911 julistamallaan päätök¬
sellä siinä mainituilla perusteilla ju¬
listanut Ivan Ericsson saamat
lainhuudot mitättömiksi, mikäli ne kos¬
kivat niitä 2/360 osaa kysymyksessä
olevasta talosta, jotka Kihlakunnanoi¬
keus oli havainut Aron Friisoselle
liikaa huudatetuksi ja velvoittanut
Svan Briissosen kahdellasadalla
viidelläkymmenellä markalla korvaa
maan Grigen Gabrielsson oikeuden
käyntikulut.
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi
Ivan Kriissanen oli vetoamalla saat¬
tanut jutun, on kesäkuun 22 päivänä
188
| 463306808_0203 | 463306808 |
1916 antamallaan tuomiolla, koskei Gri¬
gori Gamiloff ollut edes väittänyt, et¬
tä kysymyksessäolevissa Ivan Briissa¬
selle annetuissa lainhuudoissa olisi
Kriissaselle huudatettu Grigoi Gärvi
loffille laillisesti kuuluvia osia puhee¬
narlerasta talosta, eikä Grigori Gavi
loff ollut oikeutettu sillä perusteella
että Kriissaselle huudatettuihin talon
osiin pikättyisi Maksim Gavillolille
ja Maria Wasiljera vainajan oikeuden omis¬
tajille lain mukaan kuuluvia osia sa¬
masta talosta, moittimaan sanottuja
lainhuutoja, kumoton Kihlakunnanoikeu¬
den päätöksen, kyljännyt kanteen se¬
kä velvoittanut Grigori Gavichoffin
sadalla kahdellakymmenellä markal¬
la korvaamaan Aron Kriissasella ju¬
tusta Kihlakunnanoikeudessa olleet
kulut.
Hovioikeuden tuomioon ovat, Gri¬
gori Gaviloffin huoltua oikeuden
käynnin aikana, hänen oikeudena
mistajansa Jekena Gaviloff, Ivan
Maria ja Eeva Gamiloff sekä Nikail
Hartikainen hakeneet muutosta.
Pennatti on tutkinut tämän ja
teen ja katsoo, etteivät Helena Gärri¬
loff ja hänen myöläpuolensa ole e¬
sittäneet syytä muuttaa Hovioikeuden
tuomiota, joka siis jää pysyväksi
Tätä kaikki asianomaiset noudatta
koot.
Suomen Senaatti:
August Ybergh. i Manne Kellonen.
August Ybergh. i Manne Kellonen.
August Ybergh. i Manne Kellonen.
August Ybergh. i Manne Kellonen.
John Nordgren. A. W. Heikkilä.
John Nordgren. A. W. Heikkilä.
John Nordgren. A. W. Heikkilä.
John Nordgren. A. W. Heikkilä.
F. A Pekkonen.
Allan Dahlbeck
189
| 463306808_0204 | 463306808 |
Den 14 december 1917.
Finlands Senats
dom uti ett på nedsatt bevisi
onsskilling från Åbo Hofrätt
inkommit mål, angående utbe¬
kommande af i sparbank in¬
jalla medel, emellan sysslo¬
mannen i aflidne Handlan¬
den John Löfdahts till kon¬
kurs upplåtna bo Vicehärads¬
höfdingen Kuno Alfthan
från Åbo stad, sökande, samt
Studeranden Amanda Löf¬
dahl, från Lovisa stad, till
städeskommen, och Styrelsen
för Helsingfors Sparbank.
uteblifven varande: Gifven
i Justitiedepartementet den
14 december 1917.
Senaten har låtit handlingar
na i målet sig föredragas och af
dem inhämtat följande:
Vid Rådstufvurätten i Helsing
lors stad har Vicehäradshöfdingen
Afthan anfört, att Handlanden
Löfdahl vid sin den 8 Januari 1913
inträffade död efterlämnat, utom
Ofde: A. N. J. G. B. - Å 6. SS: N. H. B: B. K. R.S. RGS.
No 223.
Pag. 34. R. D.
mtty
| 463306808_0205 | 463306808 |
annat, en å sin systerolotter, förbe¬
mälda Amanda Löfdahls namn
talsfulld, med No090473 försedd mot¬
bok med Helsingfors Sparbank, hvar
å Handlanden Löfdahl i lifsti¬
den under åren 1910, 1911 och 1912 in¬
satt penningar, som jämte å de
samma upplupna räntor den 7.
juli 1913 uppgått till 8165 mark 7
penni och upptagits såsom tillgång
i hans till konkurs upplåtna bo, men
emedan Styrelsen för Helsingfors
Sparbank; hos hvilken Hanellan
den Löfdahls konkursförvaltning
uppsagt de å nämnda motlok inne¬
stående medlen till betalning den
17 Augusti 1913, vägrat att till kon¬
kursförvaltningen utbetala medlen
af orsak att Amanda Löfdahl, hvil¬
ben först efter Handlanden Löf¬
dahls död erhållit vetskap om ifrå¬
gavarande i hennes namn gjorda
insättningar, gjort anspråk på de
innetta medlen och förbjudet spar¬
banken att till konkursförvaltnin¬
gen utgifva desamma, har Vicehä¬
radshöfdingen Alfthan, i sin ofvan
nämnda egenskap, yrkat uparbankens
förpliktande att till konkursförvalt
ningen såsom innehafvare af mot¬
boken utbetala förenämnda SS 165 mark
7 penni jämte ränta efter fem procent
från den 1 Juli till den 17 Augusti 1913
samt efter sex procent från sistsag
de dag äfvensom ersättning för rät¬
tegångskostnaden.
Sedan Amanda Löfdahl och Stor
relsen för Helsingfors Sparbank, öfver
käromålet hörda, motsagt detsamma,
har Rådstufvurätten medels den 5.
December 1913 afkunnadt utslag på
upptagna skäl förkastat konkurs¬
masnens i målet utförda talan
Hofrätten, under hvars pröfning
Vicehäradshöfdingen. Afthan i vade
väg dragit målet, har medels dom den
20 december 1915 afgjort målet; och
emedan de i Helsingfors Spurbank
mot förenämnda motbok å Åman
da Löfderhls namn insätta medlen,
vid det förhållande att mot Amanda
Lofdahls bestridande i målet ostyrkt
191
| 463306808_0206 | 463306808 |
blifvit, att inrättningarna verkställts af
Handlanden Löfdahl, icke kunde anses
tillkomma Handlanden Löfdahls kon¬
kursmassa endast på den grund, att
konkursförvaltningen omhänderhade
molboken; ty har Hofreitten låtit bero¬
vid det slut, hvari Rådstufvurätten
i saken stannat, hvarjämte Vicehärads¬
höfdingen. Afthan ålagts alt af kon
bursmassans tillgångar utgifva till
Amanda Löfdahl, i ersättning för hen¬
ner kostnader i målet uti Hofrätten,
femtio mark.
Uti Hofrättens dom har Vicehärads¬
höfdingen. Alfthan anhållit om än¬
dring medels deduktion, den Amanda
Löfderhl bemött, hvarefter i målet
verkställts, i Senaten mundligt förhör
samt vid ofvanbemälde Rådstufvirett,
i stöd af Senatens den 2 April 1917 den
till meddelade tillstånd och på föran¬
taltande af Vicehäradshöfdingen
Afthan, vittnesförhör, allt på rätt och
i den ordning de vid nämnda
förhör tillkomna protokollen nur¬
mare vidhandengifva.
Senaten har tagit målet i öfver¬
vägande; och alldenstund uttredt år,
ett ifrågavarande insättningar i Hel¬
singfors Sparlant gjorts af Handlanden
Löfderhl med medel, som icke ens på
Rätts hafva tillhört Amanda Löf¬
dahl, samt den omständigheten att
nämnda insättningar skett å Åman¬
da Löfdahls namn icke ensamt för¬
sig utgör bevis derom att Handlan¬
den Löfdahl afsett att å Amanda
Löfdahl öfverföra rätten att förfoga
öfver de innåtta medlen, fördenskull
och emedan Handlanden Löfdahl
ej heller efteråt medels öfverläm¬
nande af förenämnda måttok
eller annorlunda tillkännagifvit
sin vilja vara att omordade me
del skulle tillhöra Amanda Löf¬
dahl, ty och som Amanda Löf¬
dahtsrätt till berörda medel så¬
lunda icke behörigen styrkts samt
vid sådant förhållande rätten till
dessa medel måste anses hafva af
ter Handlanden Lofdahls död öf¬
vergått till hans konkursbo, pröfvar
92
| 463306808_0207 | 463306808 |
Senaten rättvist, med upphäfvande
af Hofrättens dom och Rådstufvu¬
rättens utslag, ålägga Styrelsen, för
Helsingfors Sparbank att till Vice¬
häradshöfdingen Alfthan, i hans
egenskap af sysslomän i konkurs
boet, utbetala änsagda medel åtta
tusen etthundra sextiofem mark
sju penni jemte ränta från den
1 Juli 1913, beräknad enligt den i
sparbanken under tiden efter sag¬
de dag för ingättningar af enahan
da slag tillämpade räntesats; men
på grund af sakens beskaffenhet får
konkursbodt vidkännes sina i må¬
let hafda kostnader. Det alle, som ve¬
derbör, till efterrättelse länder
Finlands Senat:
August Blensf
Ohanut Peltonen.
Johan Nordgren.
Vilhelm Blåfield.
5.6. liius.
Julius, Grotensjelt
Axel Charputin
Väinö Hirvinen.
F Weheonen.
V. S. Järmetlet
Joulukuun 14 päivänä 1917.
Suomen Senaatin
luomio nostorahoin Wiipurin
Hovioikeudesta tulleessa velko¬
munjutussa, jossa ovat Rääk¬
kylän pitäjän Venturinniemen
kylässä asuva Talollinen
Tahvo Hirvonen hakijana
sekä Talollisenleski Maija
Stiina Hirvonen, mainitun
pitäjän Kiesvaaran kylästä.
ynnä Enon pitäjästä olevat
Talollinen Matti Tykkyläi¬
nen ja hänen vaimonsa Aina
Maria Tykkyläinen, yhteises
ti, vastaajina: Annettu Oi¬
keusosastoina joulukuun 14
päivänä 1917.
Senaatti on itullensä esittelyttä
nyt jutun kirjat ja niistä, mikäli
nyt on kysymyksessä, saanut tietää
seuraavaa
Rääkkylän pitäjän käräjakun¬
nan Kihlakunnanoikeudessa ovat
Maija Stiina Hirvonen ja hänen
myötäpuolensa lausuneet, että kun
tammikuun 7-16 päivinä 1907 oli
Läsnä. J. G. - A. b. V. H. - V. R. F. L.
A. D. K.
307
No 2 219.
Pag. 23 SS. R.
1916.
| 463306808_0208 | 463306808 |
toimitettu jako Maija Stiina Hirvosen
mienainajan Talollinen Matti. Matin
poika Hirvasen ja tämän veljen, Tuh¬
vo Hirvosen isän, Talollisen Juho
Matinpoika Hirvosen yhteispesässä, o¬
li siinä käynyt ilmi, että Tahvo Hirvo¬
nen oli syyskuun 13 päivänä 1903 ero¬
tessaan puheenaolevasta pesästä vienyt¬
mukanaan pesän varmoja saatavia
yhteensä 3631 markan 63 pennin arvon,
minkä vuoksi ja kun Maija Stiina
Hirvaselle ja Aina Maria Tykkyläi¬
jelle oli mainitusta määriistä jaettu
yhteensä puolet eli 1815 markkaa 81 pen.
niä, Maija Stiina Hirvonen ja hä¬
nen myötäpuolensa ovat vaatineet
Tahvo Hirvastu velvoitettavaksi heil¬
le maksettuun 1815 markkaa 81 pen.
niä korkoineen sekä korvaamaan
heidän oikeudenkäyntikulunsa
Tahvo Hirvonen vastustettua kan
nettu on se Kihlakunnanoikeuden
päätöksessä helmikuun 13 päivänä 1912
siinä mainituilla perusteilla hyljätty¬
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi Mai¬
ja Stiina Hirvonen ja hänen myötä¬
puolensa olivat vetoamalla saattaneet ju¬
teen, on toukokuun 18 päivänä 1916 antamas¬
saan tuomiossa lausunut selvitetyksi, et¬
tä Tahvo Hirvonen oli kerrotussa jakotilen
muudessa myöntänyt hänen hallussaan
olevan mainitun pesäin varoja kolmetu¬
hatta kuusisataa kolmekymmentäyksi
markkaa kuusikymmentäkolme penniä,
minkä vuoksi ja kun sanotuista varois¬
ta oli jaossa Maija Stiina Hirvoselle
ja Aina Maria Tykkyläiselle jaettu
yhteensä tuhat kahdeksansataa viisi¬
toista markkaa kahdeksankymmentäyk¬
si penniä, Hovioikeus on, kumaten Kih¬
lakunnanoikeuden päätöksen, velvoitta
nut Tahvo Hirvosen, maksulodistuksen
raadessaan. Maija Stiina Hirvoselle
ja hänen myötäpuolilleen suorittamaan
tuhat kahdeksansataa viisitoista mark
kaa kahdeksankymmentäyksi penniä
viiden prosentin vuotuisine korkoineen
huastopäivästä elokuun 31 päivastä 1911
sekä sadallaviidelläkymmenellä mar¬
kalla korvaamaan Maija Stiina Hir¬
voselle ja tämän myötäpuolille heil¬
lä Kihlakunnanoikeudessa jutusta olleet
191
| 463306808_0209 | 463306808 |
kulut.
Hovioikeuden tuomioon on Tahvo Hir¬
vonen hakenut muutosta perustelmalla
johon Maija Stiina Hirvonen ja hänen
myötäpuolensa ovat vastannet.
Senaatti on tutkinut tämän jutun
ja katsoo, ettei Tahvo Hirvonen ole esitta¬
nyt syytä muuttaa Hovioikeuden tuo¬
miota, joka siis jää pysyväksi; ja vel¬
voitetaan Tahvo Hirvonen maksamaan
Maija Stiina Hirvoselle ja hänen myö¬
täpuolilleen heillä täällä jutusta ollei
den kulujen korraukseksi kahdeksankym¬
mentä markkaa. Tiitä kaikki asiano
mäiset noudattakool.
Suomen Senaatti.
Julius Grötenfelt.
Väinö Hirvinen
F. 6. luus.
An Charpintin
Vilhelm Blåfield
Allan Dahlbeck
Den 17 december 1917.
Finlands Senats
dom uti ett på nedsatt revisions¬
skilling från Åbo Hofrätt inkom¬
met fordringsmål emellan Hand¬
landen Kaarlo Lindberg, från Hel¬
singfors stad, sökande, samt Osa¬
keyhtiö Credit Aktiebolag, jäm¬
väl med hemort i Helsingfors,
svarande: Gifven uti Justitie¬
departementet den 17 december
1917.
Senaten har låtit handlingarna
i målet sig föredragas och af dem
inhämtat följande:
Vid Rådstufvurättens i Helsingfors
sammanträde den 17 September 1913 har
Osakeyhtiö Credit Aktiebolag, efter stäm¬
ning å Handlanden Lindberg, yrkat
dennes förpliktande att på grund af
en å bemälda bolag utaf Aktiebola
get National. Birellit Co Osakeyh¬
tio öfverlåten kontekurant öfer näst¬
nämnda bolags mellanhafvanden med
Handlanden Lindberg under tiden
från den 4 februari till den 31 jule
1913, hufvudsakligen uppkomna i an¬
Ofde A. N. J. W. B. - F. F.
A. S.
No 222.
Pag. 355. R. D.
1916.
| 463306808_0210 | 463306808 |
ledning af särskilda af sagda bolag
till Handlanden Lindberg levererade
partier bifvit, till Osakeyhtiö Credit
Aktiebolag utgifva kontokurantens säl¬
do 1692 mark 91 penni jämte ränta.
Isaken hörd har Handlanden Lind¬
berg emot berörda kontokurant an¬
märkt, att han icke erkände det å
kontokurantens debetsida för den 4 Mars
upptagna beloppet om 294 mark 90
penni, enär motsvarande parti bifvit
icke tillhandakommit Lindberg, att
emedan den öfriga i kontokuranten
angifna, af honom emottagna bisaluten
varit af så underhältig beskaffenhet,
att högst hälften däraf kunnat an¬
vändas och föryttras, endast halfva
priset för den emottagna varan bor¬
de till betalning godkännas, samt
att Handlanden Lindberg tillkomne
af Aktiebolaget National Boucht Co
Osakeyhtiö, förutom de å kredit sidan,
i kontokuranten upptagna tillgodo¬
hafvandena, ej mindre i aflöning för
den tid af två veckor Lindberg un¬
der april månad 1913 handhaft direk¬
törsåliggandena i bolaget 150 mark
än äfven i ersättning för de kostnader¬
Lindberg af egna medel utgifvit för
tvenne af honom i egenskap af bola¬
gets direktor under sommaren 1913.
i bemälda bolags angelägenheter fö¬
retagna resor, den ena till särskilda
orter inom landet och den andra
till staden Petrograd i Ryssland,
150 mark för den förra resan och 450.
mark för resan till Petrograd, äfven
som af Lindberg jämväl utaf egna
medel erlagd försäljningsprovision åt
en af bolagets återförsäljare 72 mark
50 penni samt för särskilda till bola¬
get återställda bleckonkar och läder
12 mark, hvaremot Handlanden Lind¬
berg i öfrigt medgifvit riktigheten af
ännämnda kontokurant; och som
Handlanden Lindbergs fordran hos
Aktiebolaget Natera. Bisurit Co¬
Osakeyhtiö således öfverstige den fordran
bolaget kunnat å Osakeyhtiö Credit
Aktiebolag öfverlåta, har Handlanden
Lindberg emotsett käromålets för¬
kastande.
190
| 463306808_0211 | 463306808 |
Efter det Osakeyhtiö Credit Aktie¬
bolag till afdrag från bolagets ifråga¬
komna fordran medgifvit förenämnda
12 mark samt i ersättning för Hand¬
landen Lindbergs kostnader i anled¬
ning af resan till Petrograd 150 mark,
har. Rådstufvurätten, hvarest parter¬
ne ömsesides gjort anspråk på ersätt¬
ning för rättegångskostnaden, medels
den 14 Januari 1914 afkunnadt utslag
i saken utlåtit sig och väl funnit ut¬
redt vara att de af Aktiebolaget Nä¬
tional Biscellit Co Osakeyhtiö till
Handlanden Lindberg under februari
mars och maj månader 1913 leverera
de partier bisvit varit af felaktig
beskaffenhet, men Handlanden Lind¬
berg likväl, enär han emottagit och
förfogat öfver varan utan att tidiga
re än under denna rättegång göra
anmärkning mot dess beskaffenhet,
vara pliktig att erlägga priset för
densamma; och som Aktiebolaget
National. Bifvit Co Osakeyhtiös till¬
godohafvande hos Handlanden Lind¬
berg enligt den af sagda bolag upp¬
gjorda och till riktigheten styrkta kon¬
tokuranten öfver bolagets och Handlan¬
den Lindbergs tillgodohafvanden utgjor¬
de ettusen sexhundra nittiotvå mark
nittioen penni, från hvilket belopp
till afdrag medgifvits etthundra sextio
två mark, alltså har Rådstufvurätten
ålagt Handlanden Lindberg, som i
öfrigt icke gittat styrka sina metfördin¬
gar, att emot kvitto till Osakeyhtiö
tredit Aktiebolag, å hvilket Aktiebo¬
laget Naterne Bisenit Co Osakeyh¬
tiö öfverlåtit sin berörda fordran, ut¬
gifva ettusen femhundra trettio mark
nittioen penni med fem procents rän¬
ta därå, räknadt från stämningsda¬
gen den 4 September 1913, hvarjämte
Handlanden Lindberg ålagts att med
etthundra fyratiofem mark godtgöra
Osakeyhtiö Credit Aktiebolag dess
i rättegången hafda kostnader.
Hofrätten, under hvars pröfning
Handlanden Lindberg i väderäg
dragit målet, har medels den 25 Sep¬
tember 1916 gifven dem låtit bevis. Råd¬
stufvurättens utslag samt ålagt Hand¬
197
| 463306808_0212 | 463306808 |
landen Lindberg att ersätta Osake¬
yhtiö Credit Aktiebolag dess kostna¬
der i Hofrätten med sextio mark
Uti Hofrättens dom har Handlan¬
den Lindberg sökt ändring medels
deduktion, hvars duglett Osakeyhtiö
Credit Aktiebolag uttagit utan att
sedermera afgifva bemötande i saken.
Senaten har tagit målet i öfver¬
vägande och finner Handlanden Lind¬
berg icke hafva anfört skäl till annan
ändring i Hofrättens dom än att, enär
emot Lindbergs bestridande icke tillför¬
litligen styrkts att han af Aktiebola
get National Biscellit Co Osakeyhtiö
vare sig rekvirerat eller emottagit
omförmälda i bolagets kontokuranträk
ning med Lindberg till ett pris af 294
mark 90 penni upptagna parti bisvit,
käromålet såvidt angår Handlanden
Lindbergs skyldigkännande att gälda
nästnämnda belopp förkastas, hvaremot
vid Hofrättens dom i öfrigt kommer
att bero och Handlanden Lindberg så¬
ledes ålägges att emot kvitto till Osa¬
keyhtiö Credit Aktiebolag utgifva
/Alfred Sarva
ettusen tvåhundra trettiosex mark en
penni jämte den ränta å detta belopp
och den rättegångskostnadsersättning, som
domstolarna utsagt. Pet alle, som veder¬
bör, till efterrättelse länder.
Finlands Senat:
August Vedergh. Johan Nordgren.
August Vedergh. Johan Nordgren.
Vilhelm Blåfield. P. Pehkonen
Vilhelm Olofvud. P. Pehkonen
198
| 463306808_0213 | 463306808 |
Den 17 december 1917.
Finlands Senats
dom uti ett, på nedsatt revisionskat¬
ling, från Åbo Hofrätt inkommit
mål emellan förre Gårdsägarna
Anders Richard Sjögren och Karl
Feodor Siljeberg, bägge från Hel¬
singfors stad, gemensamt sökande
samt i samma stad bosatte År
kilckten Axel Gustaf Estlander
svarande, angående fordran: Gif¬
ven uti Justitiedqvartementet den
17. december 1917
Sonaten har låtit handlingarna
i målet sig föredragas och af dem,
såvidt nu är i fråga, inhämtat fol¬
jande:
Vid Rådstufvurätten i Helsingfors
hafva Anders Richard Sjögren och
Karl Theodor Siljeberg anfört att, be¬
dan de genom köpekontrakt af den
3 Oktober 1913 till Arkitekten Estlander
för en köpeskilling af 20000 mark
försålt dem för tiden tillhöriga går¬
den och tomten N° 9 vid Georgsgatan
i sagda stad med skyldighet för dem
att direkte åt ett af Estlander till¬
Sarv: A. P. J.S. 1. W. H. F.
(O. S.)
99
No 2230
Pag 60. R. P. 1917.
| 463306808_0214 | 463306808 |
äfventyrs före den 1 därpåföljande de¬
cember bildadt aktiebolag utfärda sär¬
skildt köpebref å nämnda fastighet
samt under villkor, bland annat, att
en del af fastighetens pris skulle vid
köpebrefvets undertecknande gäldas me¬
delst en af Fastighetsaktiebolaget Spor¬
bankskajen No 4 den 13 mars 1908 till
innehafvaren utfärdad, i gården och
tomten No 4 vid Sparbankskajen i til¬
singfors intecknad skuldsedel å 85,000
mark, så hade skatikten Estlander,
som enligt berörda köpekontrakt borde
anses hafva tillträdt den försålda fastig¬
heten den 1 Oktober 1913 och den där
såsom innehafvare af nämnda skul¬
ebref den 3. i nästsagda månad öf¬
verlåtit detsamma å Sjögren och Sil¬
jeberg, icke allenast för bestämd tid
och under vissa i kontraktet närma¬
re angifna förutsättningar iklädt sig
borgen för gäldandet af skuldebrefvets
kapitalbelopp, utan och åtagit sig att
personligen under alla förhållanden
i två och ett halft års tid, räknadt
från berörde den 3 oktober 1913 samt
därefter under vissa villkor tillsvidare
ansvara för erläggandet af den i skuld¬
sedeln utfästa, den 31 december hvarje
år till betalning förfallande räntan
med sex för hundra om året. Och
emedan Anders Richard Sjögren och
Karl Theodor Siljeberg, hvilka å sin
sida förbundit sig att icke uppsaga
ifrågakomna skuldsedel till betalning
under två och ett halft års tid, lin¬
kaledes räknadt från den 3 oktober
1913, härå jämlikt deras ofvanomer¬
dade åtagande den 2. derpåföljande
December till ett af tekitektin Estlan¬
der emellertid bildadt, Fastighetsaxtio
bolaget Georgsgatan No 29 benämndt
aktiebolag utfärdat köpebref å först¬
nämnda gård och tomt, å hvilket
köpebref Estlander ytterligare tecknat
sin i änsagda köpekontrakt intag¬
na förbindelse att ansvara, utom an¬
nat, för den i förberörda skuldsedel
utfästa räntans erläggande under
ofvanantydda, från den 3 oktober
1913 räknade tid, hafva Anders Ri¬
ehard Sjegren och Karl Theodor Lilje¬
200
| 463306808_0215 | 463306808 |
berg yrkat, att Arkitekten Estlander, som
emellertid före den 31 devember 1915 och
tadt sitt omordade åtagande lyst rän¬
tan å ifrågakomna skuldebref för tiden
från den 3 oktober till den 1 daam¬
ber sistnämnda år måtte åläggas att
till Sjögren och Siljeberg utgifva hvad
Ettander sålunda orättmätigt uppbu¬
rit, eller SS 55 mark 81 penni jämte
ränta därå, hvarhos Anders Richard
sjegren och Karl Theodor Siljeberg
gjort anspråk på ersättning för rätte¬
gångskostnaden.
Öfver käromålet hörd har Arkitek¬
ten Estlander genmält, att han, som
den 30 September 1913 af Fastighetsantie
bolaget Sparbankskajen No 4 uppburit
den uti ofvanomförmälda skuldsedel
förskrifna räntan för tiden från den
1 december 1911 till samma dag är
1913 och således då erhållit förskotts¬
vis skedd räntelik vid för två må¬
nader, jämväl berörde den 30 Sep¬
tember å skuldebrefvet, som påföljan¬
de dag af Estlander öfverlämnats
till Anders Richard Sjögrens och Karl
Theodor Siljebergs för ifrågavarande köp¬
slut anlitade ombud, antecknat, att rän¬
tan var erlagd till den 1 december 1913,
samt att Sjögren och Siljberg vid un¬
dertecknandet af köpekontraktet för den
3 oktober 1913, ehuru desse då uppmärk¬
sangjorts på den förskottsvis verkställ¬
da räntebalningen, utan något i an¬
ledning däraf framställdt anspråk e¬
mottagit omordade skuldebref äfvensom
ytterligare vid det slutliga köpebrefvets
undertecknande den 2 december sam¬
ma år erhållit ett till Sjögren rik¬
tadt meddelande därom att någon
godtgörelse för uppburen ränta icke
ifrågakomme; i anseende härtill och
då Estlanders förbindelse att ansvara
för räntebetalningen under två och
ett halft år, räknadt från den 30 ok¬
tober 1913, själffallet afsäge endast att
bereda hans motparter säkerhet för er¬
läggandet af de under antydda tid
förfallande räntebelopp, hvilka gälde¬
nären eventudt underlåte att gälda,
men icke att tillförsäkra dem rätt
till omtvistade räntepört, har trekitek¬
101
| 463306808_0216 | 463306808 |
ten Estlander emotsett förkastande af
käromålet.
Rådstufvurätten har medelst den 10.
Februari 1914 afkunnadt utslag utlåtit
sig i saken; och emedan Arkitehten
Ettander såväl vid upprättandet af
köpekontraktet angående gården No 29
vid Georgsgatan som vid själfva kö¬
pets afslutande, hvarvid ifrågavaran¬
de skuldsedel öfverlämnats till Anders
Richard Sjögren och Karl Theodor Silje¬
berg såsom likvid för en del af köpe¬
skillingen för den af dem försålda
fastigheten, uttryckligen åtagit sig att
under alla förhållanden personligen an¬
svara för den i berörda skuldsedel för¬
skrifna räntans erläggande under två
och ett halft år, räknadt från den
3 Oktober 1913, samt Estlander medgif¬
vit sig emellertid hafva uppburit rän¬
tan å skuldsedelns innehåll ända till
den 1 december samma år, har Råd¬
stufvurätten ålagt Arkitekten Esttan¬
der att till Anders Richard Sjögren
och Karl Theodor Siljeberg i upplupen
ränta å skuldsedelns hufvudstol för
tiden emellan den 3 oktober och den 1.
December 1913 utgifva fordrade åttahundra
trettiofem mark åltioen penni jämte sex
procents årlig ränta därå, räknadt från
den 31 december samma år, tills full be¬
talning följde, samt att med fyratio
mark godtgöra Sjögren och Siljberg um¬
gälderna i målet
Hofrätten, under hvars pröfning tr¬
kitekten Estlander i väderag dragit
målet, har genom den 11 december 1846
däri gifven dom afgjort detsamma;
och alldenstund den uti ifrågakomna
skuldebref förskrifna räntan vid skul¬
debrefvets öfverlämnande till Anders Ke¬
ehard Sjögren och Karl Theodor Lilju¬
berg enligt därå gjord anteckning var
gulden för tiden från den 5 oktober
1913 till den 1 därpåföljande December,
samt Sjögren och Siljeberg i Hofrätten
jämväl medgifvit sig hafva ägt län¬
nedom om detta förhållande vid emot
tagandet af skuldebrefvet, fördenskull
och emedan den omständigheten, att
rekilisten Estlander ingångna borgen
för erläggandet af räntan under en
202
| 463306808_0217 | 463306808 |
tid af två och ett halft år, räknadt
från berörde den 3 oktober, enligt för¬
bindelsens ordalydelse skulle gälla under
alla förhållanden, så mycket mindre
kunde allena för sig anses för Ettan¬
der medföra skyldighet att till Sjögren
och Siljeberg utgifva det af honom
den 30 September 1913 uppburna räntele¬
loppet, till den del detsamma belöpte
sig å förstnämnda tidsperiod, som in¬
nebörden af nyssagda uttryck måste
bekömas med hänsyn till dess före¬
komst uti Arkitekten Estlanders ifrå¬
gavarande borgensförbindelse i sam¬
manhang med dennes åtagande att
endast under vissa förutsättningar och
villkor ansvara för gäldandet af skul¬
debrefvets kapitalbelopp samt för erläg¬
gandet af räntan jemväl efter ut¬
gången af ofvannämnda tid om
två och ett halft år, ty och som
Anders Richard Sjögren och Karl Ruo¬
dor Siljeberg icke gittat visa, att Est¬
lander annorledes förbundit sig att
till dem erlägga nästantydda belopp,
har Hofrätten, med upphäfvande af
Rådstufvurättens utslag, förkastat Anders
Richard Sjögrens och Karl Theodor Lilje¬
bergs i målet utförda talan.
Uti Hofrättens dom hafva Anders Ri¬
ehard Sjögren och Karl Theodor Silje¬
berg anhållit om ändring medelst de¬
duktion, den trekitekten Estlander bemätt¬
Senaten har tagit målet i öfvervä¬
gande och pröfvar rättvist, med upp¬
häfvande af Hofrättens dom, låta vid
Rådstufvurättens i målet afkunnade
utslag bero. det alle, som vederbör
till efterrättelse länder.
Finlands Senat:
Augusts lybergkiosennes Peltonen
Johan Nordgren. A. W. Heikkilä
P. I. Pehkonen
Asian ochannan
,000
200
| 463306808_0218 | 463306808 |
Joulukuun 17 päivänä 1917.
Suomen Senaatin
tuomio nostorahoin Viipurin Ho¬
vioikeudesta tulleessa velkomisju¬
tussa, jossa ovat Talolliset Simo
ja Tuomas Saukko, Anton Kemp¬
pi ynnä Erik Saukko, kaikki
"Kynin pitäjän Saksalan kyläs¬
tä viimeksi mainittu sanotussa
kylässä asuneen Talollisen Mat¬
ti Saukko - vainajan perikunnan
puolesta, hakijoina sekä Pohjois¬
maiden Osakepankki Kauppaa ja
Teollisuutta varten niminen pank¬
kiyhtiö, Helsingin kaupungista,
vastaajana: Annettu Oikeus.
osastossa Joulukuun 17 päivänä
1917.
Senaatti on itselleen esittelyttänyt
pitun kirjat ja niistä saanut tietää
seuraavaa:
Simo ja Tuomas Saukolle sekä
silloin vielä elossa olleelle Matti Sau¬
kolle 25 päivänä elokuuta 1912 sekä
28 päivänä samaa kuuta Anton Kem¬
pille ja Juurikorven tehtaalla Kymin
pitäjässä asuvalle. Itselliselle Ville Mat¬
Säsnä: J. P. - J. B. - A. H. - F.P.
M. S.
No 2232.
Pag. 380. R. D.
1916.
| 463306808_0219 | 463306808 |
tilalle toimitetun haasteen nojalla on
mainitun pankin puolesta sanotun ja
Pyhtään pitäjien käräjäkunnan Kihla¬
kunnanoikeudessa lausuttu, että Simo¬
Tuomas ja Matti Saukko sekä Anton
Kemppi ja Ville Mattila olivat 13 päi¬
vänä elokuuta 1907. sitoutuneet yhteis¬
vastuulliseen omavelkaiseen takaukseen
edellämainitussa Saksalan kylässä asu¬
van Talollisen Anton Saukon ja hä¬
nen vaimonsa Maria Saukon samal¬
le päivälle pkivättyä velkakirjaa vas¬
taan pankilta saaman 66700 markan
suuruisen lainan korkoineen maksami¬
sesta ynnä mahdollisten lainhaku¬
kustannusten, korkeintaan 200 markan,
palkitsemisesta, mikäli Anton Sau¬
kolle kuulunut, tuon lainan vakuudek¬
si kiinnitettävä talo ja tontti No 25
Aleksanderin ja No 16 Kapteeninkadun
varrella kolmannen kaupunginosan
50 korttelissa. Kotkan kaupungissa yn¬
nä saman lainan vakuudeksi panta¬
tut kaksi 5000 markan suuruista,
neljännekseen taloa No 7 sanotussa Sak¬
salan kylässä kiinnitettyä haltija¬
velkakirjaa, toinen joulukuun 11 päiväl¬
tä 1901 ja toinen 14 päivältä huhtikuu¬
ta 1905, arvoltaan eivät riittäisi lai¬
nan takaisin suorittamiseksi; mutta
kun vuonna 1911 pakkohuutokaupalla
myydystä edellämainitusta kaupun¬
kikiinteistöstä ja vuonna 1912 samoin
pakkohuutokaupalla myydystä sano¬
tusta talonneljänneksestä lainan lyhen¬
nykseksi oli kertynyt siksi vähän että
siitä 20 päivänä kesäkuuta 1912 päiä¬
tyn yleistilen mukaan vielä oli suo¬
rittamatta 764 markkaa 33 penniä,
on pankki, ilmoittaen että lainan
maksuaikaa Simo Saukon ja hänen
asiakumppaniensa tieten 13 päivänä
helmikuuta 1908, 13 päivänä seuran¬
nutta elokuuta, 13 päivänä helmikuu¬
ta 1909 ja 13 päivänä elokuuta samaa
vuotta, kullakin kerralla oli pitennet:
ty kuusi kuukautta sekä että, An¬
ton ja Maria Saukon jouduttua kon
kurssitilaan, pankki näiden 14 päivä¬
nä elokuuta 1911 julistetulla tuomioi¬
la päättyneessä konkurssipitussa oli
valvonut puheeksitulleen saamisen;
205
| 463306808_0220 | 463306808 |
vaatinut Simo, Tuomas ja Matti Sauk¬
koa sekä Anton Kemppiä ja Ville Mat¬
tilaa velvoitettaviksi yhteisvastuullisesti
pankille suorittamaan sanotun jäännös¬
velan kuuden prosentin vuotuisine kor¬
koineen 10 päivästä kesäkuuta 1912 kuin
myöskin korvaamaan pankin oikeuden
käyntikulut.
Simo Saukon ja hänen Kihlakun¬
nanoikeudessa olleitten asiakumppanien¬
sa vastustettua kannetta, on Kihlakun¬
nanoikeus 1 päivänä lokakuuta 1912
julistanut asiasta päätöksen; ja koska
kysymyksessä oleva velkakirja oli asetettu
erääntymään viimeistäan kuusi kuu¬
kautta velkakirjan antamisen jälkeen
eikä Pohjoismaiden Osakepankki Kaup¬
paa ja Teollisuutta varten ollut kah¬
dentoista kuukauden kuluessa erään¬
tynespäivästä hakenut velkaa takaus¬
miehiltä, on Kihlakunnanoikeus Ulos¬
ottolain voimaanpanemisesta 3 päivänä
joulukuuta 1895 annetun Asetuksen 24 SS:n
nojalla julistanut Simo Saukon asia¬
kumpaneineen puheenalaisesta takaus¬
sitoumuksesta vapaiksi ja sen vuoksi
hyljännyt kanteen.
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi Poh¬
joismaiden Osakepankki Kauppaa ja
Tsoollisuutta varten vetoamalla oli saat¬
tanut jutun, on lokakuun 26 päivänä
1916 antanut tuomion asiaan; ja koska
Simo Saukko ja hänen kanssatakarjansa
kysymyksessä olevan takaussitoumuksen
sanamuodon mukaan eivät olleet taan¬
neet puheenalaisen velan maksusta mää¬
rättynä aikana eikä heidän sitoumuk¬
sensa niinmuodoin ollut Kihlakunnan¬
oikeuden mainitsemässä lainpaikassa
tarkoitetun takauksen laatuinen, sentäh¬
den ja kun Pohjoismaiden Osakepankki
Kauppaa ja. Tollisuutta varten kym¬
menen vuoden kuluessa sitoumuksen
syntymisestä lukien oli pannut vireil¬
le kanteen eivätkä Simo Saukko ja
hänen asiakumppaninsa olleet tahtoneet
edes väittääkään, ettei puheenalaisen
velan vakuudeksi pantattu edelläxnet.
tu omaisuus ollut käytetty tuon velan
maksuun, on Hovioikeus, kumoten Kih¬
lakunnanoikeuden päätöksen, velvoitta¬
nut Simo, Tuomas ja Matti Saubon
200
| 463306808_0221 | 463306808 |
ynnä Anton Kempin ja Ville Mattilan,
jotka olivat myöntäneet useinmainitun
takaussitoumuksen oikeaksi, saman sitou¬
muksen tarkoittamaa alkuperäistä velka¬
kirjaa ja siihen merkittävää maksutodis¬
tusta vastaan Pohjoismaiden Osakepan¬
kille Kauppaa ja Teollisuutta varten
yhteis vastuullisesti suorittamaan velka¬
kirjan sisällyksen kuusikymmentäkuusi¬
tuhatta seitsemänsataa markkaa 13 päi¬
västä elokuuta 1909 helmikuun 13 päi¬
vään 1910 viiden ja puolen sekä siitä al¬
kain 2 päivään helmikuuta 1911 ja sa¬
man vuoden maaliskuun 7 päivästä täy¬
den maksuin tapahtumiseen asti kuuden
prosentin mukaan vuodessa laskettavine
korkoineen, kuitenkin lyhentämällä lai¬
nan maksuksi kertyneet 22 päivänä
joulukuuta 1910 tuhat neljäsataakolme
markkaa, 3 päivänä maaliskuuta 1911
yhdeksänsataa kaksitoista markkaa viisi¬
kymmentäneljä penniä, 7 päivänä sa¬
maa maaliskuuta viisikymmentätuhat¬
ta markkaa, 15 päivänä huhtikuuta
1912 kaksituhatta markkaa ja 10 päivä¬
nä seurannutta kesäkuuta kahdeksan¬
tuhattakuusi markkaa sekä vähennettä¬
väksi myönnetyt viisituhatta markkaa,
mikä lyhennys oli luettava tapahtuneeksi
31 päivänä joulukuuta 1911, kuin myöskin
sadalla markalla palkitsemaan pankilla
Kihlakunnanoikeudessa olleet kustannuk¬
set.
Hovioikeuden tuomioon ovat Simo ja
Tuomas Saukko, Anton Kemppi sekä, Mat¬
ti Saukon myöhemmin kuoltua, Erik
saukko, hänen perikuntansa puolesta, ano¬
neet muutosta perustelmalla, johon Toh¬
joismaiden Osakepankki Kauppaa
ja Teollisuutta varten on vastannut
Senaatti on tutkinut tämän jutun;
ja koska Simo, Tuomas ja Matti Sauk¬
ko ynnä Anton Kemppi ja Ville Mat¬
tila eivät ole menneet takaukseen kysy¬
myksessä olevan velkasitoumuksen maksa¬
misesta siinä määrättynä erääntymis
aikana, vaan siitä pääoman ja koron
jäännöksesta, joka jäisi jäljelle senjäl¬
keen kuin lainan vakuudeksi pantattu
omaisuus oli muutettu rahaksi ja käy¬
tetty velkasitoumuksen maksuksi, katsoo
Senaatti, kuten Hovioikeuskin, ettei
207
| 463306808_0222 | 463306808 |
Kihlakunnanoikeuden mainitsema lain¬
kohta ole esillä olevaan tapaukseen sovel¬
lettavissa, sekä harkitsee sentähden ja
Hovioikeuden mainitsemien muiden perus¬
teiden nojalla oikeaksi jättää asian sen
lopputuksen varaan, mihin Hovioikeus
tuomiossaan on johtunut; ja velvoitetaan
Simo Saukko myötäpuolinan suoritta¬
maan Pohjoismaiden Osakepankille Kaup¬
paa ja Tuollisuutta varten, korvaukseksi
sillä jutun vuoksi täällä olleista kuluis¬
ta, sata markkaa. Tätä kaikki asianomai¬
set noudattakoot.
Suomen Senaatti:
Wannes Pellonen
T. W. Heikkilä
Johan Nordgren.
F. A. Pehkonen.
Joulukuun 17 päivänä 1917.
Suomen Senaalin
tuomio nostorahoin Vaasan He¬
vioikeudesta tullussa, elatus¬
apua koskevassa jutussa, jos
ja ovat ulkomailla oleskele¬
van entisen Talollinen Matti
Hermanninpoika Latva - Jo¬
kimäen alaikäisten lasten
Olga Aliina, Aleksaneha ja
Eino Matias Latva - Jäkimä¬
en holhooja, Kauhajoen pitä¬
jän Kauhajoen kylästä.
leva Talollinen Herman
Hermanninpoika Palo-Kah¬
ko hakijana sekä samasta
kyliistä oleva Talollinen Her¬
manni Malinpoika Ala¬
Pantti vastaajana: Annettu
Oikeusorastossa joulukuun
7 päivänä 1917.
Senaatti on itsellensä enttelyttä
nyt jutun kirjat ja niistä, mikäli
nyt on kysymyksessä, saanut tie¬
tää seuraavaa:
Sittenkuin Vaasan Hovioikeus
oli marraskuun 23 päivänä 1908
Liimä: A. N. 7. P. J.N. Å: H. H. B.
A. Dok.
No 223.
Påg. 333 R. D.
1916.
| 463306808_0223 | 463306808 |
antamassaan päätöksessä julistanut
Matti Latra - Jokimäen ja hänen vai¬
monsa Maria Kustaava Latva - Jo¬
kimäen välinen avioliiton piisituk¬
si ja Matti Latva - Jokimäen lähim¬
mäksi pitämään huolta aviopuollen
yllämainituista alaikäisistä lapsista
sekä Matti Latva - Jokimäki oli jou¬
lukuun 27 päivänä 1909 tehdyllä
kauppakirjalla myynyt omistaman
ja Latva - Jokimäen vuotalon No 7.
Kuuhajoen pitäjän Hyypän kyläs¬
sä pojalleen Hermanni Ala-Päntille
ja tämän vaimolle Vilhelmiina Her¬
mannintyttärelle, muun muassa eh¬
doin, että ostajain tuli hoitaa ja eliit¬
tää sanotut lapset heidän seitsemän¬
teentoista ikävuoleensa paikka, on
lasten utä Herman Palo-Kokko, asi
anomaiselta holhouslautakunnalta
saamansa toimen mukaisesti ja
Matti Latra-Jokemäen täällä koti
maassa olevien asiain hoitajana,
Kauhajoen pitäjän käräjjäkunnan
Kihlakunnanoikeudessa vaatinut että,
koska Hermanni Ala- Pantti, myy¬
tyänsä mainitun talonosan, oli loka
kuun 24 päivänä 1911 laaditulla sopi¬
muskirjalla luovuttanut puheenaa
levien lasten hoidon Maria Kustaa
va Latra - Jokimäelle 25 markan
palkkiosta kultakin lapselta vuodes¬
ra, mutta tuo palkkio oli niin pie¬
ni ettei Maria Kustaava Latva
Jokimäki sillä ollut voinut lapsia
kunnolla hoitaa ja vaatettaa, Her¬
manni Ala- Pantti velvoitettaisiin
maksamaan alaikäisten hoidosta
yhteensä 175 markkaa ja vaatetuk¬
sesta 150 markkaa vuodessa sekä
korvaamaan Herman Palo Kokon oi¬
keudenkiintekulut johon kanteesen
puheena-olevien lasten silloinen hol¬
hooja, Lautamies Aleksanteri Tuva¬
kainen on yhtynyt
Kanteesta kuultuna on Herman¬
ni Ala - Pantti väittänyt täyttä¬
neensä mainetussa kauppakirjas¬
sa kysymyksessä olevien lasten
hoitamisesta ja elättämisestä sovi
tut ehdot ja huomauttanut ettei
sopivampaa hoitajaa kuin lasten
P11.
| 463306808_0224 | 463306808 |
äiti voitu heille saada, minkä vuok¬
si ja kun Hermanni Ala-Pantti, jos
hänen ja Maria Kustaava Latva
Jokimäen välinen sopimus katsot¬
taisiin mitättömäksi, oli halukas ot¬
tamaan lapset huostaansa, Herman
ni Ala- Pantti on vastustanut kan
netta.
Kihlakunnanoikeus on joulukuun
8 päivänä 1914 julistamassaan päätök¬
nenä siinä mainituilla perusteilla
katronut, että Hermanni Ala
Pantin tuli ottaa osaa lasten hoito¬
kustannuksiin ainaikin sadalla
markalla kutakin lasta kohelen
vuodessa sekä siinä tarkoituksessa
velvoittanut Hermanni Ala-Pän
tin, niin kauvan kuin lapset ei¬
vit olleet hänen hoidossaan, mark
samaan lasten holhoojalle saatu
markkaa kultakin lapsettu vuodes¬
ja marraskuun 1 päivästä 1911 luki¬
en kunnes lupet täyttivät seitsemän
toista vuotta, siten että marraskuun
1 päivästä 1911 samaan päevään 1913
maksettavat kuusisataa markkaa,
niistä kuitenkin vähentämällä jo mak¬
ulut sataviisikymmentä markkaa, oli
vat moitettavat heti sekä että mak¬
me viimeksi mainitusta päivästä eteen¬
päin oli tapahtuva puolivuosit¬
tain touko - ja marraskuun 1 päivänä
minkä ohessa Hermanni Ala-Pantin
tuli viidelläkymmenellä markalla kor¬
vata Herman Palo-Kokon oikeuden
käyntikulut.
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi
Hermanni Ala-Pantti oli vetoamal¬
la saattanut jutun, on elokuun 24
päivänä 1916 antamassaan tuomias
ja katsonut tosin Hermanni Ala¬
Pantin sitoutuneen elättämään
vaatettamaan ja kouluttamaan Oi¬
ga Aliina, Aleksandra ja Eino Ma¬
tias Latva - Jokimäkeä heidän seit¬
semiinteentoista ikävuoteensa saak¬
ka; mutta koska Maria Kustaava
Latva - Jokimäki Hermanni Ala
Pantin kanssa tekemällään edellä¬
mainitulla sopimuskirjalla oli otta¬
nut vastakseen lasten hoidosta
kahdenkymmenenviiden markan
| 463306808_0225 | 463306808 |
palkkiosta lasta kahden vuodessa, eikä
Herman Palo-Kokko ollut näyttänyt
Maria Kustaava Latva - Jokimäen, jon¬
ka huostassa lapset olivat siitä asti
olleet holhoojansa suostumuksella,
olleen kykenemättömän sanotulla
palkkiolla ja omilla varoillaan kus¬
tantamaan mainittua hoitoa, on
Hovioikeus, kumdeten Kihlakun¬
nanoikeuden päätöksen, hyljännyt
jutussa ajetun kanteen.
Hovioikeuden tuomioon on Her¬
man Palo-Kokko, jonka Kihlakun¬
nanoikeus, vapuuttaen Aleksanteri
Teevakaisen hänen edellämainitus¬
ta holhoojatoimestaan, oli joulukuun
8 päivänä 1914 määrännyt puheena
olevien lasten holhoojaksi, anonut
muutosta perustelmalla, johon Her¬
manni Ala- Pantti on rustannut.
senaatti on tutkinut tiimiin
jutun ja katsoo, ettei Herman
Palo- Kokko ole esittänyt syytä
muuttaa Hovioikeuden tuomiota
jonka veraan asia siis jää, kui¬
tenkin siten että, koska Herman¬
ni Ala- Pantti, luovuttausmaan puo
heenalaiset lapset Maria Kustaa¬
va Latva-Jokimäen hoitoon, ei ole
vapautunut itsekin vastaamasta
neiden elättämisestä, kasvattamises¬
ta ja vaatettamisesta Herman Pa¬
lo Kokko, joka on ilmoittanut ol¬
leensa Maria Kustaava Latva - Joki
mäen varattomuuden vuoksi pakoi¬
tettu suorittamaan avistusta lasten
raatetukseen ja hoitoon, oikeutetaan
siitä, mitä hän ehkä siten on sanot
tuun tarkoituksien suorittanut, erit¬
tuin hakemaan Hermanni. Ila-Päntil¬
ta hyvitystä. Asian laatuun nähden
sää Hermanni Ala-Pantti kuiten
kin itse kärsiä hänellä vastuupuhe¬
valtansa valvomisesta laillä olleet
kustannukset. Tiitä kaikki asianomai¬
set noudattakoot.
Suomen Senaatti:
August yberg
Jern Nordgrén
F. Alehkonen.
Mannes Seltonen
A M. Heikkilä.
man Dahlbeck
| 463306808_0226 | 463306808 |
Den 17 december 1917.
Finlands Senats
dom uti ett på nedsatt revisions
skilling från Åbo Hofrätt in¬
kommet fordringsmål emellan
Sandudd. Papetfobriks Aktiebolag,
från Helsingfors stad, sökande
samt Ingeniörkaptenen Wasili
Vasiljevits och Ivanoff, jämväl från
sagde stad, uteblifven svarande.
Silfven i Justitiedepartementet den 17.
December 1917.
Senaten har låtit handlingarna i må¬
let sig föredragas och af dem inhämtat
följande:
Sandudd Föpetfobriks Aktiebolax har
efter Ingeniörkaptenen Ivanoff ågången
stämning, vid Rådstufvurätten i Hel¬
singfors stad anfört, att Ingeniörkaste
nen Ivanoff någon dag under våren
1907 förbundit sig att till sagda bolag
erlägga priset för de varor, hvilka bo¬
laget komme att på bredit utlämna
åt en Målaremästare A. Elifantjell
för att användas till särskilda målsin¬
arbeten, hvilka Elifantjeff på entrecknad
åtagit sig ett å Tveåborgs fästnings
Osa: A. N. P. - J. A. K. H. - F. F.
No 2240.
Tag. 252. R. D. M.
| 463306808_0227 | 463306808 |
område utföra för ryska kronans räk¬
ning; men emedan Ingeniörkaptenen Sva¬
red af icke kunnat i godo förmås att till
bolaget erlägga priset för de åt blifvit¬
jeff i omförmäldt afseende leverera
de varoima, utgörande enligt ingifven
kontokurant sammanlagdt 2356 mark
16 penni, har bolaget yrkat Ingeniörkap
tonen Ivanoffs förpliktande att till det¬
samma utgifva nämnda belopp jämte
päreta, hvarhos bolaget gjort anspråk
på ersättning för sina umgälder i må¬
let.
Rådstufvurätten, från hvars sam¬
manträden Ingeniörkaptenen Ivanoff utan
anomäldt eller veterligt förfall uteblifvit,
har medelst den 13 februari 1909 alkun¬
nadt utslag utlåtit sig i saken samt
funnit det väl vara utredt, att Ingeniot¬
kaptenen Ivanoff, på anhållan af Sand¬
udd Fapellobriks Aktiebolax och innan
sagda belag åt Målaremästaren Eli¬
tarstjeff på kredit utgifvit ifrågakom¬
na varoi, förklarat sig villig att al
den Elifantjef tillbörande ersättning
för de arbeten, till hvilka varorna varit
afsedda att användas, för bolagets räk¬
ning innehålla belopp, som motsvarade
bolagets hos blifantjeff uppkommande ford¬
ran för varorna, samt att Ivanoff se¬
dermera icke uppfyllt sitt berörda löfte;
men alldenstund Sandudd Talettakaks
Aktiebolag icke ens kunnat påstå, att
Ingeniockaptenen Ivanoff vid afgifvan
det af omordade löfte åtagit sig att,
dårest Svarioff uraktläte att uppfylla
löftet, ansvara för betalningen af Eli¬
fäntjeffs ifrågakomna skuld, för den skull
och då sådan answarsskyldighet för
Ivanoff ej heller kunde af annat som
i målet inlupit, härledas, har Rådstuf¬
verätten förkastat belagets talan.
Hofrätten, under hvars pröfning Sand¬
udd Fapetfabriks Aktiebolax i vaderad
dragit målet, har medelst dom den 30.
Juni 24 hötit vid Rådstufvurättens utslag
bero.
Uti Hofrättens dom har Sondedel
Tapetfabriks Aktiebolag anhållit om änd
ring.
Senaten har tagit målet i öfvervä¬
gande; och jämte det Sandricka Fapet
209
| 463306808_0228 | 463306808 |
Jebrikss Aktiebolags härstädes gjorda om¬
hållan att så i Senaten eller och vid Råd¬
stufvurätten ånyo höra förut såsom vittne
afhörde Kontoristen August Gabriel Vilén,
red afseende å beskaffenheten af den vid
Rådstufvurätten framställda utredningen
afslås finner Senaten, det icke vara styrkt
att Ingeninkaptenen Ivanoff egenternot Sand¬
udd Pupetfabriks Aktiebolag iklädt sig
någon sådan förpligtelse, på grund hvar
af han kunde åläggas att personligen
ansvara för ifrågakomna varois pris,
hvarför Senaten pröfvar rättvist låta bero
vid det slut, hvari domstolarna i på
ken stannet. Det alle, som vederbör¬
till efterrättelse länder.
Finlands Senat:
Arudt yborgh Adams Peltonen
Arudt yborgh Adams Peltonen
Johan Nordgren i
F A Pehkonen
T. W. Heikkilä
Omantsellman
Joulukuun 17 päivänä 1917.
Suomen Senaatin
tuomio nostorahoin Waasan Hovioi¬
kaudesta tullussa velkomisjutussa, jossa
Torvion kaupungista kotoisin oleva
Näkkäri Juho Nykänen on hakijana
sekä kauppahuone Man Schiiter & Co¬
Kampurin kaupungista Saksan val¬
takuntaa, vastaajana: Annettu Oi¬
keusosastossa joulukuun 17 päivänä 1917.
Omaatti on itselleen esittelyttänyt ju¬
tun kirjat ja niistä, mikäli nyt on ky¬
symyksessä, saanut tietää seuraavaa
Juho Nykaselle toimitetun haasteen
nojalla on kauppahuone Alan Schiiles
6:o Tornion kaupungin Raastuvan
oikeudessa vaatinut, että Juho Nykä¬
nen, joka heinäkuun 23 päivänä 1908
oli kauppahuoneelta tilannat ja seu¬
ränneen syyskuun aikana saanut sa¬
ta ensiluokkaista kuivaa Calumbia¬
vuotaa, velvoitettaisiin kauppahuoneel¬
le suorittamaan vuotien hinta 222.
markkaa 12 penniä kuuden prosen¬
tin vuotuisine korkoineen heinäkuun
5 päivästä 1909, jolloin sanottu hinta
sopimuksen mukaan olisi ollut mak¬
Säsnä: A. N. J. P. A. W. R. B.
210
No 2234
Pag. 243. R. 3. 1911.
| 463306808_0229 | 463306808 |
settava.
Kanteesta kuultuna on Juho Nykä¬
nen, myöntäen kauppahuoneelta tilan¬
mensa mainitut vuodat ilmoitetusta
pinnasta sekä ne vastaanottaneensa
huomauttanut, että vuotia nähoiksi val¬
mistettaessa suurimman osan niistä
oli havaittu olevan viallisia, minkä
vuoksi Nykänen on anonut, että vuo¬
dista tehty kauppa julistettaisiin pure¬
tuksi ja kauppahuoneen kanne siis
hyljattaisiin, ja on Nykänen sen o¬
hessa vaatinut kauppahuonetta vel¬
voitettavaksi maksamaan hänelle kor¬
vaukseksi vuotien valmistamiseen käy¬
tetystä työstä 10 markkaa vuodalta
eli yhteensä 1000 markkaa.
Vastauksen johdosta on kauppahuo¬
neen puolesta väitetty, että yleisen
kauppatavan mukaan myyjä ei ol¬
lut velvollinen vastaamaan kuivissa
vuodissa mahdollisesti olevista sisäi¬
sistä viallisuuksista sekä ettei Juho
Nyhäsen tekemää korvausvaatimusta
voitu kauppahuoneen kanteen yhtey¬
dessa ottaa tutkittavaksi; minkä jäl¬
keen Raastuvanoikeus, jossa asianosaiset
myös ovat anoneet korvausta oikeuden
käyntikuluistaan, on huhtikuun 18 päi¬
vänä 1910 julistamassaan päätöksessä
lausunut selvitetyksi, että Juho Nykä¬
nen ilmoitettuna aikana oli sanotulta
kauppahuoneelta ostanut sata ensiluok¬
kaista Columria - vuotaa, jotka Nykä¬
nen sittemmin oli valmistanut mark¬
kinahaksi; että useimmissä niistä
oli valmistettaessa huomattu olevan
sisäisiä vikoja; sekä ettei Nykänen
sen jälkeen ollut käyttänyt vuotia
joitten valmistamista, kun siihen ker¬
ran oli ryhdytty, työn laatuun näh¬
den ei oltu voitu keskyttää, vaan että
hän heti, havaittuaan ne vialliseksi,
oli siitä kauppahuoneelle ilmoittanut,
minkä tähden ja kun molemmin
puolin oli myönnetty, ettei vuodista,
niiden ollessa kuivina, voitu saada
selkoa niiden sisaisista vioista, ei¬
ka oltu näytetty, että kauppahuone
kaupanteossa olisi vapauttanut itsen¬
sä vastaamasta sellaisista vioista,
eikä myöskään selvitetty kuinka suu¬
211
| 463306808_0230 | 463306808 |
si osa vuodista todellakin oli ollut so¬
pimuksen mukaisia, Raastuvanoikeus
on K. R.n 1 luvun 4 SS:n nojalla ju¬
listanut vuodista tehdyn kaupan ko¬
konaisuudessaan mitättömäksi sekä oi¬
kuittanut kauppahuoneen ottamaan
kysymyksenalaiset vuodat niiden sil¬
toisessa kunnossa takaisin ja velvoit¬
tanut kauppahuoneen maksamaan Ju¬
ho Syhäselle korvaukseksi niiden val¬
mistamisesta arvion mukaan kahdek¬
san markkaa kappalulta eli yhteen¬
sä kahdeksansataa markkaa kuin
myös kahdellasadalla markalla kor¬
vaamaan Nykäsen oikeudenkäyntiku¬
lut.
Hyivikeus, jonka tutkittavaksi jut¬
tu oli kauppahuoneen puolesta vetoa¬
malla saatettu, on toukokuun 31 päi¬
vänä 1911 antanut siihen tuomion;
ja sen ohessa että Raastuvanoikeu¬
den lausunto Juho Nykäsen vaatimuk¬
sesta saada korvausta puheenaoleviin
vuotien valmistamiseen käytetystä työs¬
ta kumottiin ja poistettiin, koskei
kauppahuonetta oltu tuosta vaatimuk¬
sesta haastettu, on Hovioikeus katsonut
tosen selvitetyksi että, sittenkun kaup¬
pahuone Män Schiiter i 6.o oli Juho
Nykäsen tilauksesta hänelle lähettänyt
mainitut vuodat ja Nykänen oli ne
ottanut vastaan tekemättä muistutus¬
ta niiden laadusta, vuotia nähäksi
valmistettaessa useissa oli havaittu ole¬
van sisäisiä vikoja; mutta koska oli
näytetty, että yleisen kauppatavan mu¬
kaan myyjä ei ollut velvollinen vas¬
taamaan valmistamattomissa vuo¬
lissa olevista sisaisista viallisuuksista
ja kauppahuoneen Juho Nyhäselle lä¬
hettämässä laskussa myöskin oli täs¬
tä huomautettu, eikä Juho Syhänen
ollut näyttänyt, että kauppa kysymyk¬
senalaisista vuodista olisi tehty sano¬
tusta kauppatavasta poikkeävin eh¬
doin, on Hovioikeus, kumoten Kuus¬
tuvanoikeuden päätöksen velvoitta¬
nut Juho Nykäsen maksamaan kaup¬
pahuoneelle Alan Schister Helle vuo¬
tien hinnan kaksituhatta kaksisataa
kolmekymmentäkaksi markkaa kak¬
sitoista penniä kuuden prosentin vuo¬
212
| 463306808_0231 | 463306808 |
tuisine korkoineen erääntymispäivästä
heinäkuun 5 päivästä 1909 lukien kun¬
nes täysi maksu tapahtui sekä kor¬
vaamaan kauppahuoneella jutusta ol¬
lut kulut Raastuvanoikeudessa kolmel¬
lasadalla ja Hovioikeudessa kuudella¬
kymmenellä markalla.
Hovioikeuden tuomioen on Juho Ky¬
känen anonut muutosta perustelmalla,
johon kauppahuoneen puolesta on vas¬
tattu
Sonaatti on tutkinut tämän jutun
ja katsoo, ettei ole oihetta muulla ta¬
voin muuttaa Hovioikeuden tuomiota,
kuin että Juho Nykänen vapautetaan
suorittamasta hänen kauppahuoneelle
maksettavakseen määrättyä korvausta
kauppahuoneen kuluista Hovioikeudes¬
sa kuuttakymmentä markkaa. Tätä
kaikki asianomaiset noudattakoot¬
Suomen Senaatti:
August Lybergh Johannes Peltonen
John Nordgren.
A. W. Heikkilä.
J. A Pehllonen.
Omantsellman
Joulukuun 18 päivänä 1917
Suomen Senaatin
tuomio nostorahoin Waasan
Hovioikeudesta tulleessa tes¬
tamentin moitetta koskevas
sa jutussa, jossa ovat Petä¬
jäveden pitäjän Rukoilan
kylästä oleva Talollinen
August Salomoninpoika
Järvis, hakijana, sekä Talol
liset Nestor Pulkimäki, Mul¬
tian pitäjiin Isojärven ky¬
lästä, omasta puolestaan ja
vaimonsa Ida Salomonin
tytär Pulkimäen edumie¬
henä, ja Johan Tikka, Pe¬
lajäveden pitäjän Kuivas¬
mäen kylästä, samoin o¬
masta puolestaan ja vai¬
monsa Emilia Salomonin
tytär Tikan edusmiehenä
ynnä Talollisenpojat Otto
Salomoninpoika Jäinis, mai¬
jutusta Rukoilan kylästä.
ja Kalle Salomoninpoika
Järvis eli Hirinkangas, sa¬
notusta Kuivasmäen kyläs¬
Lämä: A. - J. P. J. N. A. W. H. Bl. — F: P.
213
No 2241.
Pag. 205. R.
| 463306808_0232 | 463306808 |
tä, saapuville tulleina, mut¬
la Talollisenpoika Markus
Nikolai Salomoninpoika Jä¬
nis, Rukoitan kylästä ja
Anoitsijanvaimo Hilma
Salomoniitytär Wuorio, Jy¬
viiskylän kaupungista, tu¬
lematta jääneiniä, vastaa
jina: Annettu Oikeusomis¬
tussa joulukuun 18 päivä¬
nä 1917.
Senaatti on itullensä esittelyt
tänyt julun kirjat ja niistä, mi¬
kale nyt on kysymyksessä, saanut
tietää seuraavaa
Sittenkuin. Nestor Puthimäki
ja hänen myötäpuolenne olivat
Jyväskylän, Pitäjäveden ja Toika
kan pitäjäin käräjjäkunnan Kih¬
lakunnanoikeudessa maaliskuun
19 päivänä 1912 valvoneet Ida Put¬
kimäen, Merhun Nikolai, Otto ja
Kalle Jainiksen, Emilia Tikun ja
Hilma Kuorion 8 päivänä lokakuu¬
ta 1911 huolleen esiin Eläkemiehen
Salomon Juhonpoika Jainikun tou¬
kokuussa vuonna 1907 tekemän mul¬
lisen testamentin, jossa hän oli mää¬
rännyt, ellei hänen poikansa Au¬
gust Jänis, joka halvasta hinnasta
oli ostanut Salomon Jäniksellä tu¬
lon, saanut periä mitään hänen
jäljelle jäävästä omaisuudestaan,
vaan että se oli jaettava hänen
muiden lastensa kesken, on Au¬
gust Junis nostanut. Nestor Pulki
mäksä ja hänen myötäpuoleansa
vastaan mainitussa Kihlakunnan¬
oikeudessa julkisen kanteen että,
koskee Salomon Jänis testamentti¬
na valvotuilla sanoillaan ollut tar¬
koittaneet tehdä testamenttia, ja
hän sitäpaitsi jälkeenpäin ole mää¬
rännyt omaisuudestaan toisella ta¬
valla, sekä koska Salomon Jänik¬
sen jäämistöstä oli ennen kysy
myksessäolevan testamentin val¬
vamista asianosaisten läsnäollessa
helmikuun 3 päivänä 1912 toimitet¬
tu lainvoiman saanut perinnönja
ko, jossa August Jainiksellekin oli
jaettu lainmukainen perintöosuus
214
| 463306808_0233 | 463306808 |
edelläkerrotut testamenttina valvo¬
tut puheet julistettaisiin voimatto¬
meksi ja Nestor Pulkimäki myötä¬
puolinteen velvoitettaisiin korvaamaan
August Jäniksen oikeudenkäyntikulut.
Nestor Putkimäen ja hänen
myötäpuoltensa vastustettua kannet¬
ta, on Kihlakunnanoikeus syyskuun
17 päivänä 1914 julistamallaan pää¬
töksellä siinä mainituilla perusteil¬
la hyljännyt August Jäniksen ju¬
tussa ajaman kanteen.
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi. Au¬
gust Jänis oli vetoimalla suattanut
jutun, on toukokuun 12 päivänä 1916
antanut siinä tuomion; ja koska
Salomon Joiniksen jälkeen pidetty.
perinnönjako oli toimitettu edellytyk¬
rin että kaikilla perillisillä oli pe¬
rintöön yhteiläinen oikeus, eikä Kes¬
tor Putkimäen ja hänen myötä
puollensa siis, allekirjoittaosavan sa¬
notussa toimituksessa laaditun asia¬
kirjan, voitu katsoa luopuneen heil¬
le myöhemmin liedoksi saamansa
testamentin perusteella tulevasta pa¬
remmasta oikeudesta Salomon Jäniksen
omaisuuteen, sentähden ja kun ulvitetty
oli, että Salomon Jänis oli kahden to¬
listajan läsnäollossa ja muolenkin
laillisessa järjestyksessä tehnyt silloi
jen testamentin kuin minkä Nestor
Putkimäki ja hänen myötäpuolensa
olivat valvoneet Hovioikeus on jättä¬
nyt asian Kihlakunnanoikeuden
päätöksen lopputukseen varaan sekä
velvoittanut August Jäniksen viidel
läkymmenellä markalla korvaa¬
maan Nestor Pulkimäellä ja hä¬
nen myötäpuolillaan jutusta Hovi¬
oikeudessa ollut kulut.
Hovioikeuden tuomioon on An¬
gust Jänis anoneet muutosta perus
tilmatta, johon Nestor Putkimäki.
Johan Tikka, Otto Jänis ja Kalle
Jänes eli Hirskangas ovat vastan
neet.
Senaatti on tutkinut tämän ju¬
tun ja katsoo, ettei August Jänis o¬
le esittänyt syytä muuttaa Hovioi¬
keuden tuomiota, joka siis jää py¬
syväksi; ja velvoitetaan August Ja¬
215
| 463306808_0234 | 463306808 |
ris maksamaan Nestor Pitkimäelle
ja hänen täällä oleville myötä¬
puolilleen heillei Senaatissa jutun
vuoksi ollenden kulujen korvauksi
sata markkaa. Tätä kaikki asian¬
omaiset noudattakoot.
Suomen Senaatti:
August Nybergs Manne Peltonen
Johan Nordgren. A. W. Heikkilä.
F. A. Pehkonen.
Allan Dahlbeok¬
Joulukuun 18 päivänä 1917
Suomen Senaatin
tuomio nostorahoin Waasan Ho¬
vioikeudesta tulleessa kiinteistön
luovutusta koskevassa jutussa,
jossa ovat Talollisenpoika Joo¬
seppi Juhonpoika Lemponen, Ylis¬
taron pitäjän Torkkolan kylästä,
toisella ja Talollinen samasta
kylästä Juho Juhonpoika Lompo¬
nen, toisella puolella, vuoroin
hakijoina ja vastaajina: Annet¬
tu Oikeusosastossa joulukuun
18 päivänä 1917.
Senaatti on itsellensä esittelyttä¬
nyt jutun kirjat ja niistä saanut tie¬
tää seuraavaa:
Haastatettuaan Juho Lemposen
Isonkyrön ja Ylistaron pitäjien kärä¬
jäkunnan 1914 vuoden varsinaisiin syys¬
käräjiin on Jooseppi Lemponen. Kihla¬
kunnanoikeudessa lausunut, että asian
osaisten isvisä, elokuun 9 päivänä 1858
kuollut Matti Kustaanpoika Lempo¬
nen, joka aikanaan oli omistanut Lem¬
posen 7/32 manttaalin perintötalon No 1
edellämainitussa Torkkolan kylässä, oli
Liiskä: J. G. A. C. - V. H. - K. B.
B. F. M.
SS: 6
No 900
Pag. 231 R. D.
1916.
| 463306808_0235 | 463306808 |
saanut tämän tilan omakseen siten,
että hän oli perinyt isältään Kustaa
Juhonpojalta 1/24 manttaalia, veljeltään
Juho Kustaanpojalta 1/108 manttaalia
ja äidiltään Hedvig Iisakintyttäreltä
53/1728 manttaalia eli yhteensä 47/576
manttaalia sekä ostanut yhdessä vai¬
monsa Maria Esaiaksentytär Lempo¬
sen kanssa veljiltään ja sisariltaan
näiden vanhemmiltaan ja veljeltään
Juho Kustaanpojalla perimät osuudel,
yhteensä 79/576 manttaalia, jolla vii¬
meksimainitullakin osuudella siis su¬
kuun ostettuna oli Matti Lemposen
kädessa ollut perimysmaan luonne; et¬
tä vaikka näin ollen koko talo oli¬
si Matti Lemposen kuoltua ollut pe¬
rintönä tulevä hänen lapsilleen Esaias,
Juho Hedvig ja Sanna Liisa Lempo¬
selle, tapahtuneessa jaossa kuitenkin
oli kolmas osa avioliiton aikana sukuun
ostetusta osuudesta eli siis 79/1728 mant¬
taalia naimaosana jaettu Maria Lem¬
poselle sekä jäljellä oleva osuus 299/1728
manttaalia ositettu Matti ja Maria
Lemposen äskenmainittujen lasten kes¬
ken, joista Esaias ja Juho Lemponen
olivat kumpikin saaneet kaksi huudet¬
la osaa siitä eli 598/10368 manttaalia
sekä Hedvig ja tunna Liisa Lemponen
kumpikin kuudenneksen eli 299/10368
manttaalia; että Hedvig Lemponen sit¬
temmin oli kuollut ja hänen äskenmai¬
nitusta osuudestaan elivät perineet hä¬
nen äitinsä Maria Lemponen kolman¬
nen osan eli 229/3104 manttaalia sekä
hänen veljensä ja sisarensa yhteensä
kaksi kolmatta osaa siten, että Esaias
ja Juho Lemponen olivat kumpikin saa¬
neet siitä kaksi viidettä osaa eli 229/3 1880
manttaalia ja Tanna Liisa Lemponen
viidennen osan eli 229/7760 manttaalia,
että Juho Matinpoika Lemponen, joka
siis oli Lemposen talosta perinyt yhteen
sä 50/50 manttaalia, oli sittemmin
kolmella toukokuun 28 päivänä 1873 teh¬
dyllä kauppakirjalla ostanut äidiltään
Maria Lemposelta tämän edellämai¬
tut osuudet talosta, yhteensä 1721/3 1904
manttaalia, velivainajansa Esaias Lem¬
posen alaikäisten lasten Juho Esaiak
senpoika ja Maria Joosefiina Esaiaksen
217
| 463306808_0236 | 463306808 |
tytär Lemposen holhoojalta heidän i
sältään perimänsä osuuden 50 83/77700
manttaalia sekä sisareltaan Sanna
Liisa Lemposeltä ja tämän mieheltä
Iisakki Esanpoika Torkolta eli Hölsöl¬
tä Sanna Liisa Lemposen osuuden eli
yhteensä 508/155520 manttaalia, mitkä
kaikki osuudet siis olivat sukuun os¬
tettuja; sekä että Juho Matinpoika
Lemponen, joka oli asianosaisten isä¬
ja hänen vaimonsa Amalia Matin¬
tytär olivat sittemmin kesäkuun 4 päi¬
vänä 1913 laaditulla kauppakirjalla po¬
jalleen Juho Lemposelle myyneet koko
Lemposen 7/32 manttaalisen talon irtai¬
mistoineen myyjille tulevaa eläkettä
ja 7000 markan kauppahintaa vastaan,
joka oli maksettava luovuttajain toi¬
selle pojalle Jooseppi Lemposelle; ja
koski koko Lemposen 7/32 manttaali¬
nen talo edellämainituilla perusteilla
oli Juho Matinpoika Lemposen kädes¬
sä ollut perimysmaan luontoinen ja
siis sukulunastuksen alainen, on
Jooseppi Lemponen, tulletettuaan
Kihlakunnanoikeuteen edellämai¬
nittujen käräjien ensimmäisenä istun¬
topäivänä sukulunastusrahana 3500
markkaa, vaatinut, Juho Juhonpoika Som
posen velvoittamista hänelle luovutta
maan puolet useinmainitusta Lempo¬
sen 7/32 manttaalin talosta sen tödellis¬
ta kauppahintaa suhteellisesti vastaa¬
västä lunastuksesta, joksi Jooseppi Lem¬
ponen, kun kauppaan oli sisältynyt
myöskin viidentuhannen markan arvoi
nen irtaimisto, on katsonut 1000 mark¬
kaa riittävän.
Kanteesta kuultuna on Juho Juhon¬
poika Lemponen väittänyt, että kun
Maria Lemposella maaliskuun 23 päivä¬
nä 1807 annetun Kuninkaallisen selityk¬
sen 1 kohdan mukaan oli ollut naima
osa siihen 7,9576 manttaalia Lemposen
talosta, jonka hän ja hänen miehensä
Matti Lemponen avioliittonsa aikana
olivat ostaneet jälkimmäisen sukulai¬
silta, ja Matti Lemposen jälkeen pidet¬
ty pesänositus, jossa Maria Lemposelle
tämän mukaisesti oli jaettu kolmas osa
tuosta osuudesta, sitäpaitsi oli saanut
lainvoiman, Jooseppi Lemposen väite
| 463306808_0237 | 463306808 |
siitä, että tämä talonosuus Matti Lem¬
posen kuoleman jälkeen olisi ollut jaet
tava ainoastaan hänen lapsilleen, oli
aiheeton; että se osuus puheenalaisesta
talosta, jonka Juho Matinpoika Lempo¬
nen oli ostanut äidiltään Maria Lem¬
poselta, Kuninkaallisen selityksen mu¬
kaan 4 päivältä helmikuuta 1801, huoli¬
matta siitä että Juho Matinpoika Lem¬
posella siihen muuten olisi ollut perin¬
täoikeus, oli Juho Matinpoika Lemposen
kädessä ollut ansiomaata, joka ei ol
lut sukulunastuksen alainen; että
mitä tuli niihin osuuksiin, jotka
Juho Matinpoika Lemponen oli osta¬
nut Sännä Liisa Lemposelta ja tä¬
män mieheltä Iisakki Torkolta sekä
Esaias Lemposen alaikäisiltä lapsil¬
ta, nämät osuudet hyllä olisivat ol¬
leet sukulunastuksen alaisia sen lain¬
säädännön mukaan, joka oli voimas¬
sa silloin kuin nämät kaupat teh¬
tiin, mutta että, koska sukuun ostet¬
tu maa 27 päivänä kesäkuuta 1878
annetulla asetuksella oli merkityksel¬
tään muuttanut siten, että sillä nyt
temmin tarkoitettiin ainoastaan sel
laista perimysmaata, joka oli ostettu
vanhemmilta tai lapsilta, ja sanot
tu asetus oli sovellutettava kaikkiin
tammikuun 1 päivän 1879 jälkeen
nostettuihin sukulunastus riitoihin, Joo
seppi Lemposella ei ollut oikeutta näi¬
täkään osuuksia lunastaa sukuun,
sekä että mitä vihdoin tuli niihin
osuuksiin vielämainitusta talosta,
jotka Juho Matinpoika Lemponen oli
perinyt isältään Matti Lemposelta
ja sisareltaan Hedvig Lemposelta, Ju¬
ho Matinpoika ja Amalia Lemponen
olivat puheenalaisessa kauppakirjassa
määränneet, että siitä puoliskosta, jon
ka Jooseppi Lemponen oli oikeutettu
näistä osuuksista perimään, Juho Lem¬
posen tuli hänelle kauppahinnasta
maksaa lunastuksena 6000 markkaa,
mikä määrä kyllin vastaisi tämän
osuuden arvoa. Tähän nähden ja kun
Juho Matinpoika Eemposella Al. K.
8 luvun 1 SS:n mukaan oli lupa lahjoit¬
taa kenelle tahansa aikanaan osta¬
mansa talonosuudet sekä Juho Ma¬
219
| 463306808_0238 | 463306808 |
tinpoika ja Amalia Lemponen talon
luovutuksessa olivat edellä mainitulla.
tavoin ottaneet huomioon Jooseppi Lem¬
rosen oikeuden puoleen Juho Matinpoi¬
ka Lemposen perimysmaasta, on Ju¬
ho Juhonpoika Lemponen vastustanut
kannetta, kuitenkin samalla ilmoitta
en suostuvansa luovuttamaan Joosep¬
ri Lemposelle puolet Juho Matinpoi¬
ka Lemposen perimistä osuuksista Som¬
posen talosta sitä vastaan että Joo¬
seppi Lemponen luopuisi kauppakir¬
jassa hänelle määrätystä lunastenssum¬
masta sekä suhteellisesti vastaisi Lem¬
posen talosta maksettavasta eläkkees
tä ja muista talon rasituksista.
Kihlakunnanoikeus, jossa asiano¬
saiset molemmin puolin ovat vaati¬
neet korvausta oikeudenkäyntikuluis¬
taan, on lokakuun 5 päivänä 1914 ju¬
listetulla päätöksellä siinä mainitse¬
millaan perusteilla, samalla kuin kan
ne muissa osissa hyljättiin, tuomin¬
nut Juho Juhonpoika Lemposen Joo¬
seppi Lemrosen vapaaseen hallintaan
ja nautintaan heti luovuttamaan puo¬
let eli 5083 /15,550 manttaalia Juho
Matinpoika Lemposelle isävainajal¬
taan Matti Lemposelta ja sisarvaina
jaltaan Hedvig Lemposelta perintö¬
nä tulleista yhteensä 5083/7760 mant¬
taalista useinmainittua Lemposen
taloa sekä määrännyt, että Jooseppi
Lemposen tuli siitä lähtien vastata
kaikista sanottuun talonosuuteen
kuuluvista rasituksista ja maksuis¬
ta manttaalin mukaan ja että
Jooseppi Lemposen Kihlakunnanoikeu¬
teen tallettama sukulunastuoraha
3500 markkaa oli annettava hänelle
takaisin kuin myöskin velvoittanut
Juho Juhonpoika Lemposen sadalla
viidelläkymmenellä markalla korvaa
maan Jooseppi Lemposen oikeuden¬
käyntikulut.
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi a¬
sianosaiset puolin ja toisin olivat ve¬
taamalla saattaneet jutun, on touko¬
kuun 26 päivänä 1916 antamassaan
tuomiossa lausunut, että mitä en¬
sin tuli Juho Matinpoika Lemposen
äidiltään Maria Lemposelta ostamaan
220
| 463306808_0239 | 463306808 |
tämän naimaosaan, eli 7/1728 mant¬
taalia, sekä Iisakki Torkolta ja hänen
vaimoltaan Sanna Liisa Lemposelta
ynnä Esaias Lemposon alaikäisten
lasten holhoojalta ostamiin osuuk¬
siin puheenalaisesta Lemposen talos¬
ta, niin koska Maria Lemposelta,
huolimatta siitä että hän ja Matti
Lemponen olivat ostaneet 79/576 mant¬
taalia Matti Lemposen sisaruksilla,
maaliskuun 23 päivänä 1807 annetun
Kuninkaallisen selityksen 1 kohdan
mukaan oli tähän osuuteen ollut nai
maosa, jommoinen hänelle Matti
Lemposen jälkeen toimitetussa pe¬
sanosituksessa oli jaettukin, ja mai¬
nittu 79/1728 manttaalinen osuus siis
Juho Matinpoika Lemposen kädes¬
sä helmikuun 4 päivänä 1801 anne¬
tun Kuninkaallisen selityksen mu¬
kaan oli ollut ensiomaata, sekä ne
osuudet, jotka Esaias ja Sanna
Liisa Lemponen olivat perineet isäl¬
tään Matti Lemposelta ja sisarel
taan Hedvig Limposelta ja jotka Ju¬
ho Matinpoika Lemponen sittemmin
oli heillä ostanut, huolimatta siitä et¬
tä ne näiden ostajen aikaan voimassa
olleen lain mukaan olivat Juho Ma¬
tinpoika Lemposen kädessä olleet su¬
kuun ostettua maata, kesäkuun 27 päi¬
vänä 1878 annetun asetuksen mukaan,
jolla sukuun ostetun maan merkitys¬
tä oli muutettu siten, että sillä tar¬
koitetaan ainoastaan sellaista perimys¬
maata, joka oli ostettu vanhemmilta
tai lapsilla, olivat menettäneet sano¬
tun ominaisuutensa, sentähden Hovioi¬
keus jätti asian tässä osassa Kihla¬
kunnanoikeuden päätöksen varaan Mi¬
käli kanne taas koski muita Juho
Matinpoika ja Juho Juhonpoika Lem¬
posin väliseen kauppaan sisältyviä
talonosuuksia, niin koska Maria Lem¬
ponen oli Juho Matinpoika Lemposelle
myymästään osuudesta perinyt 22/3 104
manttaalia tyttäreltään Hedvig Lempo¬
selta ja tämä osuus siis Juho Matin¬
poika Lemposen kädessä oli ollut sellais¬
ta sukuun ostettua maata, joka Maa¬
kaaren 5 luvun 3 SS:n ja edellämaini
tun, helmikuun 4 päivänä 1801 annetun
221
| 463306808_0240 | 463306808 |
Kuninkaallisen selityksen mukaan oli
sukulunastuksen alaista, ja Juho Ma¬
tinpoika Lemponen oli Juho Juhonpoi¬
ka Lemposille myymästään talosta
perinyt isältään Matti Lemposelta
598/10368 manttaalia ja sisariltaan
Hedvig Lemposelta 229/3880 manttaa¬
lia, sekä Jooseppi Lemponen siis Maa¬
kaaren 5 luvun 1 SS:n mukaan oli oi
keutettu sukuun lunastamaan puolen
näistä osuuksista, velvoitettiin Juho
Juhonpoika Lemponen luovuttamaan
Joosippi Lemposelle puolet äskenmai¬
nituista 299/3104, 598/10368 ja 299/388880
manttaalista, jotka yhteensä tekivät
4661/15250 manttaalia, eli siis 106/3 1840
manttaalia puheenalaisesta Lemposen
talosta ensimmäisenä lähtöpäivänä
sen jälkeen eli maaliskuun 14 päivä¬
nä 1917, sitä vastaan että Jooseppi Lem¬
honen lunastusoikeutensa menettämi
sen uhalla sitä ennen Juho Juhonpoi¬
ka Lemposelle säädetyssä järjestykses¬
sa jättäisi lunastussumman, joka, kun
Juho Juhonpoika Lemposen koko ta¬
losta ja sitä seuranneesta irtaimistos¬
ta maksamasta kauppahinnasta aina¬
kin Jooseppi Lemposelle kauppakirjassa
määrätty lunastus 6000 markkaa oli
katsottava kiinteistön kauppahinnaksi,
oli laskettava suhteellisesti 6000 markan
hinnan mukaan koko talosta, sekä pal¬
kitsisi kaikki Juho Juhonpoika Lempo¬
sen taloon ja sen tähden tekemät tar¬
peelliset kulut ja hyödylliset päran
nukset; minkä ohessa Jooseppi Lempo¬
sen tuli mainitusta päivästä lähtien
vastata kaikista hänelle tuomittuun
talonosuuteen kuuluvista rasituksista ja
maksuista manttaalin mukaan sekä Ju¬
ho Juhonpoika Temponen, koska kysymyk¬
sessa olevassa kauppakirjassa oli määrät¬
ty maksettavaksi Jooseppi Lemposelle
6000 markkaa lunastuksena siitä osuu¬
desta, joka hänelle olisi tuleva Juho
Matinpoika Lemposen Matti ja Hedvig
Senposelta perimistä edellämainituista
osuuksista, joista nyt oli hänelle puo¬
li tuomittu, vapautettiin Jooseppi Lem¬
poselle maksamasta tätä lunastuosum¬
maa; ja saivat asianosaiset jutun näin
päättyessä kumpikin itse kärsiä heillä
222
| 463306808_0241 | 463306808 |
asiasta sekä Kihlakunnanoikeudessa et¬
tä Hovioikeudessa olleet kustannukset.
Hovioikeuden tuomioon ovat asian
osaiset molemmin puolin anoneet muu¬
tosta, minkä jälkeen he ovat toistensa
muutoksen hakemuksiin vastanneet.
Senaatti on tutkinut tämän jutun;
ja koska se seitsemäntuhannen mar¬
kan kauppahinta, jota vastaan Juho
Matinpoika Lemponen ja Amalia Ma¬
tintytär ovat myyneet ja antaneet pojal¬
leen Juho Juhonpoika Lemposelle puheena¬
laisen talon irtaimistoineen, on luovu¬
tetun omaisuuden arvoon nähden, ir¬
tuimisto kun yksin on todistettu olevan
kuudentuhannen markan arvoinen, aivan
mitätön sekä kauppahinta sitä paitsi on
määrätty suoritettavaksi Jooseppi Lem¬
poselle, niin ja kun edellämainittua
Juho Juhonpoika Lemposen vanhem¬
milleen suoritettavaa elinkautesta
eläkettä ei voida pitää kauppahinta
na, Senaatti katsoo että sanottu
välikirja 4 päivältä kesäkuuta 1913 on
tehty lahjoitusta tarkoittamalla ja että
puheena oleva luovutus siis on lahjan
luontoinen, minkä vuoksi Jooseppi Lem¬
ponen ei ole oikeutettu voittamaan sa¬
nottua taloa tahi osaa siitä sukuun.
Mutta koska 5083/7770 manttaalia Lem¬
posen talosta on, kuten Hovioikeus on
lausunut, Juho Matinpoika Lemposen
kadessa ollut perimysmaata, jota koske
va lahjoitus hänen perillisillään on val¬
ta Maakaaren 8 luvun 1. SS:n mukaan pe¬
ruuttaa hänen kuoltuaan, ja Juho Ju¬
honpoika Lemponen tämän oikeuden-
käynnin kestäessä on selittänyt suos¬
tuvansa jättämään sanotun manttaali¬
osan Jooseppi Lemposelle, sentähden ja
ottaen myöskin huomioon että Juho Ma¬
tinpoika Lemponen on kuollut ennen
jutun käsittelyä Kihlakunnanoikeudessa,
Senaatti harkitsee oikeaksi sillä tavoin
hyväksyä Jooseppi Lemposen asiassa a¬
jamin kanteen Lemposen talon mää¬
rättyjen osien luovittamisesta hänelle,
että Juho Juhonpoika Lemponen velvoite¬
taan ennen 14 päivää maaliskuuta 1918
jättämään puolet yllämainituista 50 837/78
manttaalista Lemposen taloa, eli 5083 /1055/20
manttaalia siitä, Jooseppi Lemposelle, jonka
223
| 463306808_0242 | 463306808 |
tulee sitä ennen, hänelle tuomittujen ta¬
lonosuuksien manttaalin mukaan, korva
ta Juho Juhonpoika Lemposelle tämänti
laan panemat tarpeelliset ja hyödylli
set kustannukset sekä vastaanottopäi¬
västä alkaen ottaa osaa talosta mene¬
vään eläkkeeseen ja talon muihin rasi
tuksiin myöskin manttaalin mukaan.
Asian näin päättyessä oikeutetaan Joo¬
seppi Lemponen nostamaan tallettaman
sa sukulunastusrahat ja vapautetaan
Juho Juhonpoika Lemponen maksamas¬
ta Jooseppi Lemposelle edellämainitus¬
sa välikirjassa Juho Matinpoika Lem¬
posen isältään ja sisareltaan perimän
talonosan puoliskosta määrättyä kuu¬
dentuhannen markan lunastushintaa Tä¬
tä kaikki asianomaiset noudattakoot.
Suomen Senaatti.
Juliuskpotenhett Arll Charpintin
Juliusdotenhett Arll Charmentin
SS: 8
Väinö Hirvinen Vilhelm Blåfield.
Väinö Hirvinen Vilhelm Blåfield.
O. F. Möre
Joulukuun 19 päivänä 1917
Suomen Senantin
tuomio nostorahoin Turun Ho¬
vioikeudesta tulleessa velkomis¬
jutussa, jossa Talollinen Kalle
Lähteenmäki, Virtain pitäjän
Vaskiveden kylästä, on hakija¬
na sekä Osakeyhtiö. Septum¬
jonka kotipaikkana on Tam¬
perien kaupunki, vastaajana:
Annettu Oikeusorastossa 19 päi¬
vänä joulukuuta 1917
Sangatti on itsellensä esittelyttä,
nyt jutun kirjat ja niistä saanut
tietää seuraavaa.
sittenkuin Kalle Lähteenmäki
17 päivänä tammikuuta 1913 laaditul
la välikirjalla oli luovuttanut hak¬
kanoikeuden tarkiveden kylässä o¬
mistamaansa lähtemmäen taloon
kuuluvaan talukonmaaksi kutsuttuun
metsäpalstaan Virtain pitäjässä asu¬
valle Liikimiehelle Juho Emil Nojoselle
ehdolla, muun muassa, että kauppa
hinnan jäännös 3500 markkaa ole
maksettava senjälkeisen toukokuun
aikana, sekä Kojonen oli saman vuo¬
Läsnä: J. G. Alh¬ V. V. R. B. K.
No 2252.
Pag. 112. R. D. 1917.
| 463306808_0243 | 463306808 |
den huhtikuun 12. päivänä vuorostaan
luovuttanut Osakeyhtiö Antiinille mut¬
rägalslalta kerrotun välikirjan nojalla
hakkaamansa, viimeksi sanottuna päi¬
vänä tehdyssä luettelossa lähemmin
mainitut puumäärät, ehdolla että yh¬
tiön tuli merittaa Kalle Lähteenmäil¬
le edellä mainittu kauppahinnan jään¬
nös 3500 markkaa, niin on Kalle
Lähteenmäki. Waasan liänin Kuver¬
nööriltä pyytämänsä ja saamansa
määräyksen perusteella panetettuaan
kysymyksessä olevalta maalla hakatuis¬
ta puista takavarikkoon niin suurin
osan kuin arvossa vastasi lähtiin
mäen sanottua saatavaa korkoineen
ja kuluineen, Osakeyhtiö. Nyhtunille
toimitattamansa haastun nojalla Täm¬
perun kaupunoin Maastuvanoikeudessa
vaatinut yhtiötä velvoitettavaksi yllä¬
mainitun sitoumuksensa mukaan suo¬
rittamaan Lähtinmäelle 3500 mark
kaa korkoineen 1 päivästä kesäkuuta
1913 sekä korvaamaan hänellä ju¬
tusta Maastuvanoikeudessa ja takava
rikkohakemuksesta Kuvernöörin luona
ollut kulut
Asiassa kuultuna on Osakeyhtiö
Nystun kieltänyt sitoutumensa vastaa¬
naan puheenalaisen kauppahinnan¬
jäännöksen suorittamisesta Kalle Läh¬
tunnialle, sekittäen ettei yhtiö ollut
saanut vastaanottaa Lähtemmäen
maalta kuudettuja puita edes sitä mää¬
jiää, mikä edellä mainittuun luetteloon
oli merkitty; ja kun Juho Emil Aaja
nen, jolle yhtiä oli yksinomaan maksu
velvollinen, oli yhtiöltä saanut maksua
niin paljon että yhtiö, Vojoin joudut
tua konkursitilaan, eli häneltä saa
massa nein 1500 markkaa, on Osake¬
yhtiö. Nesteri anonut kannetta hyl¬
jättäväksi
Kuulustettuaan Juho Emil Vejes
lakin on Maastuvanoikeus 17 päivänä
oulukuuta 1913 julistamallaan päätöksel¬
lä mainitsemullaan perusteilla velvoitta
nut Osakeyhtiö Asiamies suorittamaan
Kalle Lähteenmäelle vaaditut kolmetu¬
hatta viisisataa markkaa kuuden
prosentin vuotuisine korkoineen hut
tuna 1. päivästä kesäkuuta 1913, kuu¬
223
| 463306808_0244 | 463306808 |
nes täysi maksu tapahtui, sekä beroaa
maan Kalle Lähtänmäen kulut. Rii¬
vernöörin hona ja Maastuvanoikeu¬
dessa viidelläendulla seitsemälläkym¬
menelläviidellä markalla
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi Osa¬
keyhtiö i toitun oli vetoamalla saat
tanut intun, on 23. päivänä tammi¬
kuuta 1917 antamassaan tuomiossa,
noistaen Raastuvanoikeuden, muntte
tyn ottaa tutkiaksen Kalle Lähtiin
mäen vaatimus saada korvaasta hä¬
nella Kuvernöörin luona ollista ku¬
luista, koskii Maastuvanoikeuden asia¬
na ollet ollut antaa siitä lausuntoa
katsonut, ettei Juho Emil Nojoren ja
Osakeyhtiö Sehtunin välinen soimus
Lähtemmäen talon maalla otettujen
puiden luovuttamisesta Osakeyhtiö Nop¬
tunille oikeuttanut Kalle Lähtemmäksiä
yhtiöltä saamaan vaatimaansa jään
nössantavaa kolmeatuhatta viittäsataa
markkaa, minkä vuoksi ja kun lähtiin
mäki ei ollut näyttänyt olevansa muul
lakoon perusteilla siihen oikeutettu,
Hovioikeus, kumaten Raastuvanoi¬
keuden päätöksen, on hyljännyt kanteen
Hvarkauden tuomioon on Kalle
lähteenmärki anonut muutesta perustet¬
malla, johon Osakeyhtiö Apturi
on vastannut
Bondatti on tutkinut tämän
jutun ja katsoo, ettei Kalle lähtiin
mäki ole esittänyt nytä muuttaa
Hovioikeuden tuomiota, joka siis
jää pysyväksi; ja ulvoitetaan Wal¬
1. Lahtunmäki merittamaan Osake¬
yhtiä Aaplemille, sittä Senaalessa
jutun vuoksi olkiden kulujen kor¬
vaukseksi, sata markkaa siitä kaik¬
ki asianomaiset neudattakoot
Suomen Sinvulli
JuliusGrotenfelt. Axel Margentin
JuliusGrotenpeld. Axel Margentin
5.o. liius.
Vilhelm Blåfield
1. Harry begrotter
220
| 463306808_0245 | 463306808 |
nes täysi maksu taraktui, sekä kasvaa
mään Kalle Lahtunmäen kulut Ku¬
vernöörin hona ja Maastuvanoikeu¬
dessa viidellänadalla pitemättäkym¬
nenelläviidellä markalla
forioikeus, jonka tutkittavaksi Osa¬
keyhtiö Anttiin oli vetoamalla ovat
tanut jutun, on 23 päivänä tammi
kuuta 1917 antamassaan tuomiossa
poistaen Raatuvanoikeuden, mualle
tyn ottaa tutkiakoon Kalle Lähtiin
näin vaatimus saada korvausta hä¬
mellä Kuvernöörin luona ollista ku¬
kista, koski Maastuvanoikeuden asia¬
na ollut ollat antaa mitä kumustaa
katsonut, ettei Juho Emil Aajoren ja
Osakeyhtiö Antumin välinen soimus
lähtemmäen talon maalla otettujen
meiden luovuttamista Osakeyhtiö Aip¬
henille oikeuttanut Kalle Lähkenniska
yhtiöltä mamaan vaatimaansa jään
nössantavan kolmentuhatta viittäsataa
markkaa, minkä vuoksi ja kun lähtien
mäki ei ollut näyttänyt olevansa muul
lakaan perusteilla siihen oikeutettu,
levioikeus, kumoten Raastuvanoi¬
keuden wäliken, on hyljännyt kanteen
Hovakauden tuomion on Kalle
Lähteenmäki anonut muolesta perustet¬
malla, johon Osakeyhtiö Aptun
on vastannut
Pougalle on tutkinut tämän
uteen ja katsoo, elle Kalle lähtiin
näki ole esittänyt nytä muuttaa
Hovioikeuden tuomiota, joka niis
jiää myväksi; ja ulvoitetaan Wal¬
le lähteenmäki suorittamaan Osake
yhtiä Aukulalle sillä ilmaalessa
utan vuoksi olkiden kuhjan kor¬
vauksiksi, mitu markkaa siitä kaik¬
ki asianomaiset neudattakoot
Suomen Tervalli
Julius Gretenpeld. All Margments
Julius sjetenpeld. Ahl Chaarentia
Välin Hirvinen Vilhelm Blåfield
220
| 463306808_0246 | 463306808 |
Joulukuun 19. päivänä 1917.
Suomen Senaatin
tuomio nostorahoin Waasan Ro¬
vioikeudesta tulleessa kaupan
purkamista ja korvausta koske¬
vassa jutussa, jossa ovat Kau¬
tavan pitäjän Ylikylästä oleva
ntinen Mylläri Yrjö Ylipelko
ta eli Perttula hakijana sekä
samasta kylästä oleva Mylläri
Elias Hakila vastaajana: An¬
nettu Oikeuserastissä joulukuun
19. päivänä 1917.
Ilmaatti on itsellensä esittelyt
tänyt jutun kirjat ja niistä, mi¬
relle nyt en kysymyksessa, saanut
seuraavat tiedet:
Kauhavan pitäjän käräjakun
nan Kihlakunnanoikeudessa on
eikän Rubela, haastattuaan Yr¬
jo Ylipelholan, lausunut, että tämä
toukokuun 16. päivänä 1913. tehdyllä
kauppakirjalla Elias Rubelalle myy¬
lassaan omistamansa Romppelin
koskissa tähden talon No 10. aluutta
mainitun pitäjän Ylikylässä ole¬
van viimellyn kahustoineen ynnä
läsnä: J.S - 1. R. 1. B. - R.G.S.
J A. P.
No 2254.
Pag. 328. Rdr
SS: 16.
| 463306808_0247 | 463306808 |
marraskuun 18. päivänä 1889. Tah¬
den talon omistajan Matti Lahden
ja Yrjö Ylipelkälän välillä tehtyyn va¬
likirjaan perustuvan 31. vuoden vuok¬
saoikeuden myllypaikkaan 3000. mai¬
kan kauppahinnasta, oli samalla suut¬
lisesti sitoutunut tursaamaan Elias
Häkelän oikeuden sanottuun mylly
paikkaan ja hänen oikeutensa ve¬
den täyttämisien kuin myöskin lail¬
tamaan myllyn tarpeelliseen kiin¬
toon; mutta niin Yrjö Ylipulkela ei
kuitenkaan ollut täyttänyt mainittu
ja sitoumuksiaan ja Elias Käkelä
rin vuoksi iti ollut pidettu kustan¬
tamaan muun muassa myllypädon
ja myllyyn yhdistetyn parekirjlän kor¬
jaukset, on Elias Mäkelä vaatinut
että sanottu kauppa julistettaisiin pu¬
etuksi ja Yrjö Ylipikola velvoitettai¬
tiin Elias Mäkelälle maksamaan
takaisen tämän Ylipelkolalle suorella¬
na myllyn kauppahinta 5000. mark¬
laa korkoineen sekä tervasmaan
mainitut korjauskustannukset ja E¬
lias Hakolan oikeudenkäyntikulut.
Kanteesta kuultuna on Yrjö
Ylipelkola kiellänyt kaupassa sitou¬
tuneensa muuhun kuin mitä a¬
janosaisten välisessä kauppakir¬
jassa eli mainittu, minkä vuoksi
ja kun ei tämä sisältänyt puheen¬
alaisia kaupanpurkamisen ja kor¬
vausvelvollisuuden perusteeksi kan¬
teessa esiintuotuja määräyksiä, Yli¬
puoda on anonut sen kylkäämis¬
Kihlakunnanoikeus on lokakuun
tä.
17. päivänä 1914. julistamassaan pää¬
teksessä siinä mainituilla perus
teilla velvoittanut Yrjö Ylipelkolan
Elias Aakolalle maksamaan puheik¬
situlleen parekylän kuntoon saatta
misesta neljäkymmentä ja puolin
korjauksesta kuusikymmentäviin
markkaa eli siis yhteensä satavii
si markkaa sekä neljälläkymme¬
heitamatta markalla tervaamaan
Elias Hakolan oikeudenkäyntiku¬
lut, mutta kylännyt Elias Hakolan
ment vaatimukset.
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi
228
| 463306808_0248 | 463306808 |
asianosaiset molemmin puolin oli
vat vetoamalla saattanut jutun,
on elokuun 24. päivänä 1916. anta¬
massaan tuomiossa katsonut selvi¬
tetyksi, että Yrjö Ylipelkola myydes
sään puheena olevalla kauppakirjal¬
la Elias Hakolalle omistamansa
lahden talon maalla olevan vesi¬
myllyn Kemppelin koskessa kaikki
ne halustoineen sekä myllyn alle
kuuluvan tilan arentikirjan mu¬
kaan marraskuun 18. päivältä 1889.
oli suullisesti sitoutunut Elias Mäki¬
lalle jättämään täydelliset kirjat nyt
tyyn sekä Huhelan kanssa kesällä
1913. laittamaan myllyn palon tun¬
teen ja yksin torjaamaan myllyn
yhteyteen rakennetun panhöytän,
vaikki näitä välipuheita asianosais¬
ten sopimuksen mukaisesti oltu kaup¬
pakirjaan merkitty, kuin myöskin,
ettei Yrjö Ylipelkola tästä huolimatta
ollut Elias Hakolalle jättänyt me
tään asiakirjoja myllyn vedenkäytti
oikeudesta ja ettei Ylipelkolalta edes et¬
lutkaan mitään oikeutta veden pitoa
miseen kysymyksessä olevassa kos¬
lissa, mistä syystä Elias Hakola
Waasan läänin Kuvernöörin syys¬
kuun 4. päivänä 1915. antamalla pää¬
töksellä, jonka Alavioikeus päätöksen
lään maaliskuun 21. päivällä 1916.
oli vahvistanut, eli velvoitettu poista
maan myllyn pato ja myllyä ei
sen tähden enää siitu laskutukseen
ja täyttää, minkä vuoksi ja kun
Yrjö Ylipelkola ei ollut sitoumuksivan
täyttänyt sekä määräys siitä, että yli
holkolan tuli esittää tarpeelliset kir¬
jat myllyn ndenkäyttäoikeudesta, eli
sellainen oleellinen ehto, että mylly
ilman sen täyttämistä eli tarkoituk¬
nensä arviten, Henriksi, kumden Kih¬
lakunnanoikeuden päätöksen ja hylä¬
ten Elias Hakolan panteen muina
oussa näyttämättömänä, on julin
tanut puheena olevan myllykaupan
mitättömäksi sekä oikeittanut Yrjö
Ylipelkolan Elias Mäkelälle suoritta
maan tämän myllystä maksaman
kunnan viisituhatta markkaa kuu¬
den prosentin korkoineen oikeuden
220
| 463306808_0249 | 463306808 |
käynnin alusta eli lokakuun 17.
päivästä 1914. lukien, jota paitsi
Yrjö Ylipelkolan tuli, kuten Kihla¬
nimanoikeus oli lausunut, Elias
Hakolalle maksaa korvaukseksi
padon ja pärehöytän korjaamisesta
sataviisi markkaa ja oikeuden¬
käyntikuluista neljäkymmentäviisi
markkaa.
Hovioikeuden tuomioon on Yrjö
Ylipelkola hakenut muutosta perus¬
tilmalla, johon Elias Hakola on
vastannut.
Tinaalle on tutkinut tämän
jutun; ja koska Elias Hakola hiel¬
tamalla on saanut haltuunsa hä¬
nelle asianosaisten välisellä kaup¬
pakirjalla toukokuun 16. päivältä
1900. luovutetun vesimyllyn ja vuok¬
ra-alueen, eikä ole näytetty Yrjö
Ylipelkolan sitoutuneen lääjemmin.
kuin mitä sama kauppakirja si¬
sältää, Elias Hakolalle turvaamaan
oikeutta mainittuun alueeseen ynnä
siihen kuuluvan veden käyttämi¬
len taikka odes että Elias Mähö
laa olisi hänen oikeudestaan siinä
kohden estetty joko Hovioikeuden tuo¬
mion perusteeksi mainitun Kuver¬
nöörin päätöksen kautta, joka myl¬
tyn käyttämisestä ainoastaan si¬
rättää luvattoman patoomisen eh¬
läiseniseksi annettuja määräyksiä
myllypidon lisätaittoiden poistami¬
jestä ja siinä olevien aukkojen
avaimisesta, taikka muulla tavoin
rentähden Tingatti harkitsee oi¬
kaksi kumata Stovioikeuden tuomion,
mikäli sen kautta kysymyksessä
oleva myllykauppa on julistettu mi¬
lättömäksi ja Yrjö Ylipelkola vel¬
voitettu Elias Hakolälle suoritta¬
maan takaisin kauppahinta kor¬
toineen, sekä jättää asian tällä
orätta sen lopputuksen varaan,
johon Kihlakunnanoikeus on pää¬
tiksessään johtunut, jota vastoin,
poika Yrjö Ylijelkola täällä nyt¬
hemmin on myöntänyt oikeiksi e¬
lias Mäkelän vaatimukset padon
ja pärekrylän kustannusten korvaa
misesta, Hovioikeuden tuomio jää
230
| 463306808_0250 | 463306808 |
pysyväksi mitä tulee Yrjö Ylipel¬
kolalle pantuun velvoitukseen suo¬
rittaa Elias Hakolalle korvaukset
si äskensänotuista kustannuksesta
jataviisi markkaa ja oikeuden¬
käyntikuluista neljäkymmentävii¬
si markkaa. Tätä kaikki asian
omaiset noudattakoot.
Tuomen Senaatti.
Julius Grötenfelt
Axel Charpintie
Aino Hemmans Vilhelm Blåfield
J. E. Erics
Ollan Dahlbeck
Joulukuun 19 päivänä 1917.
Suomen Senaatin
tuomio nostorahoin Turun
Hovioikeudesta tulleessa
velkonenjutussa, jossa ovat
Eikuri Kaarlo Oskari Met¬
joka ja hänen vaimonsa
Anna Impi Metsola, Kau¬
vataan kappelista, hakijai¬
na seksi Punkinkontto¬
renhoitaja Karl dotter Pou¬
rar, Tammelan pitäjästä
vastaajana. Annettu Oikeus
osastossa joulukuun 19.
päivänä 1917
Senaatti on Antlemä enttelyttä
nyt julun kirjat ja niistä, mikä
li nyt on kysymyksessä, saanut tie¬
tää seuraavaa
Pankinkonttorinhoitaja Pousu¬
rin oikeudenkynnen aikana kuol¬
leelle niille Tehtenliga Carl Jo¬
och Paisarille toimituttamansa
huasteen nojalla on Anna Im¬
pi Metsolan isävainaja Maan
viljelijä Kaarlo Albert Ferdinand
Witsola Tommelan pitäjän
Lämä: J. G. K. - V. H. - K. B. - Fl.
B F. M.
231
No 225.
Pag. 373 R. S.
1910
| 463306808_0251 | 463306808 |
käräjäkunnan Kihlakunnanoikeu¬
dessa kertanut elokuun 24 päivä¬
nä 1898 tehdyllä kauppakirjalla
ostaneensa Maanviljelijä Ernst
Ivar Roinilta ja tämän vaimol¬
ta Miina Roinilta Heporeltä
nimisen maatilan Palkjärven
pitäjässä 5000 markan kauppahin¬
nasta, jonka lyhennykseksi. Muun¬
viljelijä Metsola oli heti maksunut
8800 markkaa, että Maanviljelijä
Hetula sittemmin, suurluksensa
talon hinnan jäännöksen suorite
tuksi, ole Tehtaileja Pousinen ja
Reinin aviopuolisoiden kanssa
sopinut siten että sanottu kauppa pu¬
nettiin ja tammikuun 19 päivänä
1899 tehtiin viin kauppakirja, jolla
Roinin aviopuolisot myivät
Heponlän tilan Tehtoiliga Pou¬
sanelle 4600 markasta sekä omisti
vat kauppahinnan lyhennykseksi
saaneensa edellämainitut Maan¬
viljelijä Metsolan makuunut 1841.
markkaa; mutta piti tilan kui¬
tenken, tästä kaupasta huolimut¬
la, edelleen jäädä Metsolan omaksi
ja hänen maksaa Pousarille kerot¬
tämän talonkauppaan käyttämis¬
tä rahoista, sekä että Maanviljelijä
Wetrola sitten oli aminut ja viljel¬
tyt Hepoulan tilaa kunnes Tihtai¬
Iija Pousen oli huoneikuun 6 päivä¬
nä 1901 laaditulla kauppakirjalla
myynyt sen istuimistoineen. Met¬
solan hankkimalle ostajal¬
le 6000 markan hinnasta. Kun Toh¬
tailija Toiman, nästettuaan vastaman
nitun kauppahinnan, kuitenkin
oli kieltäytynyt antamasta siitä
mitään Maunviljelijä. Hetulalle
vaikka hänelle oli siitä tuleva en
niusikin ne 8200 markkuu, jotka hän
oli omista rahoistaan Roinen avio
puolisoille suorittanut, ulosi vela ta¬
lon myynnössä saatu voitto 14000
menkseen, joka kuului. Maanvil¬
elijä Metsolalle ei ainoistaan kä¬
nen ja Tehtailija Toimarin välisen
sopimuksen mukaan vaan sillä¬
hin perusteella että voitto suurimmak
si vecksi oli syntynyt Maanviljelijä
262
| 463306808_0252 | 463306808 |
Wetsolan tilalla tekemistä paranneek¬
sista ja sinne hankkimasta viimek¬
simainittua kauppaa seurannes¬
ta irtaimistosta, on Maanviljelijä
Metsola vaatinut Tehtailija Pou¬
rarin velvoittamista heinelle suo¬
rittamaan yhteensä 22,220 mark¬
kaa kuuden prosentin vuotuisine
korkoineen, 8200 markalle elokuun
24 päivästä 1898 ja 1400 markalle
heinäkuun 6 päivästä 1901, tästa kai¬
tenkin vähentämällä kuuden pro¬
sentin korko Pousarin talonkaup¬
paa varten lainaamista 37800
markasta siitä päivästä lukien
jolloin Pousar oli maksanut ra¬
hat Maanviljelijä Roinille, minkä
ohessa Maanviljelijä Aetiola on a¬
nonut konnusta oikeudenkäynti¬
kuluistaan.
Kanteesta kuultuna on Tehtai¬
lija Pousar ylittänyt, että Maan
viljelijä Metsola, ostettuaan Maan
viljelijä Roinilta Hepoulän tilan
ja pyydettyvän Pousarilta raha¬
lainaa talonhinnan maksamis¬
ta varten, mutta saatuaan Pousaril
ta siihen kiettävän vastauksen, oli
enttänyt että Pousan ostuin tilan
itselleen; että Pouvar, sittenkuin Roi¬
nen aviopuolisojen ja Maanviljeli
ja Melvolan vitinen kauppa oli
perettu ja Roinen aviopuolisot. Paa¬
järin ulvuluessa suorittamaan koko
talonhinnan käteenllä rahalla, oli¬
vat alentaneet kauppahinnan 46000
markkaan; oli ostanut tilan ilman
minkäänlaista välipuhelta siitä et¬
tä Maanviljelijä Metsola jain talon
oikeaksi omistajaksi, mutta olivat
viimeksimainittu ja Pousur tosen
keskenään tehneet sellaisen sopi¬
muksen että Maanviljelijä Ket¬
jola saisi, niinkauvun kuin Teh¬
tailija Pousen omisti talon, asua
sitä ja mitä nauttia elatuksensa
ehdoilla että hän hyvin hoituisi
tilaa ja tekisi tilin sen tuloista se¬
kä maksaisi Sönnarille korat ta¬
lon kauppahinnasta; että Maan
viljelijä Metsolun Maanviljalijä
Rvinille suorittama kauppahin¬
233
| 463306808_0253 | 463306808 |
nan erä 8200 markkaa oli ensiksimai¬
nitun ja Pousarin keskinäisen sopi
muksen mukaan jäävä Pousarille
hänen aikaisempäin, Maanviljelijä
Netsolalta olevien saataviensa mak¬
neksi; sekä että Tehtailija Pousar
oli vaihellanut Heposelän tilan
Tampereen kaupungessa olevaan
taloon, joten Poisen ei ollut tilasta
todellisesti saanut 6000 markkaa
vaan oli tämä määrä ainoastaan
merkitty kauppakirjaan talon ar¬
viohinnuksi Ja samalla kuin Teh¬
tailija Toisar on Kihlakunnan
oikeuteen antanut erityisiä asia¬
kirjoja todistukseksi siitä että hän
oli Maanviljelijä Metsolalle mak¬
janut kosketellut 8200 markkaa,
on Pousen, näyttääksien että hä¬
nellä vieläkin oli suuluva. Maan¬
viljelijä Metsolulta, esille jättänyt
kaksi lämän Poumerille antamaa
velkakirjaa, toisen kesäkuun 27
päivältä 1896. 200 markalle viiden
prosentin vuotuisine korkoineen
ja toisen toukokuun 14 päivältä
1899 1000 markalle korkoineen, sekä
vielä ilmoittanut Maanviljelijä Met¬
solan takausmiehenä maaliskuun
20 päivänä 1902 makuneensa Talon¬
omistaja Matti Ivar Märdille 1884 mark¬
kaa 25 penniä. Kaikkeen tähän näh¬
den on Tehtailija Pousen anonut kan¬
nella hyljättäväksi.
Vastineen johdosta on Maanvil¬
jelijä Metsola myöntänyt saatavas¬
taan lyhennettäväksi Pousarin esiin¬
tuomain kahden velkakirjan sisäl¬
lyksen, jota paitsi Metsola, siinä tu¬
pauksessa ettei kannetta kokonemme
desmän hyväkyttäisi, on pidättänyt
itselleen oikeuden eri riidalla hake¬
a korvausta siitä hänelle yksi
tyisesti kuuluvasta irtaimistusta
jonka Pousar oli Heposeliin ti¬
lan kaupassa myynyt.
Sittenkuin Maanviljelijä Mets¬
ralu ja hänen vaimonsa Amanda
Katriina Metsola olivat oikeuden
käynnen aikana kuolleet, jota
en jälkeensä ainoana perillise¬
neän Anna Impi Metsolan, ovat
234
| 463306808_0254 | 463306808 |
tämä ynnä Urkuri Metsola, jutun
oltua asiakirjoista lähemmin nähtä¬
vän käntetyn alaisena, jatkuneet
Maanviljelijä Metsolan kannetta
asiassa; minkä jälkeen Kihlakun¬
nanoikeus on helmikuun 3 päivänä
1913 julistetussa päätöksessä lausunut
ttä koskeivat Urkuri Metsola ja
Anna Impi Metsola ollest Teh¬
tailija Pousarin kuoltua vastaan
näyttäneet Maanviljelijä Metsolan
olleen oikeutetun Tehtaelija Pousari
ta saamaan Hepouliin tilan myyn¬
nista karttunutta rahallista viittua
sentähden kyljättiin siitä ajettu hän¬
ne. Koskien sitten kauppakirjassa
tammikuun 19 päivältä 1899 kauppa¬
hinnan lyhennykuksi luettua kah¬
deksantuhatta kahlamataa markkaa,
jotka Maanviljelijä Metsola ole¬
kuun 24 päivänä 1898 hänen ja
Muunviljelijä Roinin välillä He¬
pouliin talosta tehdyn, sittemmin
puritun kauppakirjan perusteella
jo oli Reinille merittanut, on Kih¬
lakunnanoikeus koska viimenittu
kauppahinnan erä niin muodoin oli
tullut Tehtaelija Pousurin hyväksi, tä¬
män voimatta esittää laillista perus¬
tetta päästä tuon rahamäärän mak¬
semenesta, vahvistanut Urkuri. Metso¬
lan ja Anna Impi Metsolan saata
vän Tehtailija Pousarilta kahdeksak
situhanneksi kahdeksiadesi merkak¬
si viiden prosentin korolla haastepäi¬
västä syyskuun 12 päiväistä 1906, jos¬
ta summasta, kun mitä oli lyhennettä¬
viksi myönnetty Tehlailija Pousarin
Maanviljelijä. Melvolalle velkakirjoja
vastaan kesäkuun 27 päivältä 1896
ja toukokuun 14 päivältä 1899 lainuk¬
si antamat hakeisataa ja tuhat mark¬
kaa korkoineen sekä Tehtailija Pou¬
jen oli näyttänyt Maunviljelijä. det¬
jolan takausmiehenä maaliskuun
20 päivänä 1902 vuorettaneensa Talon
omistaja. Värdille tuhatkahdeksansa
taa kahdeksankymmentäneljä mark¬
kaa viisikolmatta penniä ja postis¬
ja lähettäneensä Maanviljelyä Mel¬
jolalle joulukuun 7 päivänä 1899
kaksisataa markkaa, saman vuo¬
285
| 463306808_0255 | 463306808 |
den syyskuun 7 päivänä kolmeluhat
tä markkaa ja seuraavan marras¬
kuun 16 päivänä viisisataa mark¬
kaa eikä oltu selvitetty kolmen vii¬
mesanotun rahaerän suorituksen joh¬
tuneen joistakin muista. Maanvilje
lijä Metsolan ja Toisarin välillä
Meista liikenuhteista, Tehtailija Tou¬
sar oli oikeutettu laillisessa järjestyk¬
sessä vähentämään mainitut velka¬
kirjaa vastaan annetut kaksisataa
markkaa viiden prosentin korkoineen
kenäkuun 27 päivästä 1896 ja tuhat
markkaa samanluvulla korolla maa¬
leskuun 13 päivästä 1909 sekä tuhat
kahdeksasataa kahdekrunkymmen¬
täneljä markkaa viisekolmatta pen¬
niä ynnä kaksisataa, kolmetuhatta
ja viisisataa markkaa, mutta on
kanne, mitä tuli oikeudenkäynti¬
kulujen korvauksen jutun laa¬
tuun nähden jätetty varteen ottamat
ta. Sen ohessa on Kihlakunnanoike¬
us oikeuttanut Urkuri Metsolan ja
Anna Impi Metulan, eri oikeuden
käynnillä, jos he luulivat siihen
syytä olevan; Tehtuilija Pousarilta
hakemaan konnusta Heposeliin
talon kauppaa seuranneen. Maan¬
viljelijä Metsolalle kuuluneen ir¬
taimen omaisuuden myynnistä.
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi
asianosuut puolin ja toisin olivat
velonmalla suuttuneet jutun, on lo¬
kakuun 19 päivänä 1916 antamas¬
saan tuomiossa jättänyt sen Kih¬
lakunnanoikeuden päätöksen va¬
raan muun puolesta paitsi että
Kihlakunnanoikeuden Tehteulija
Pausarin hyväksi lukemin raha
eriä vähennettäessä Urkuri Metsi¬
lalle tuomitusta suuluvasta näil¬
lerelle oli laskettava korkon huh¬
dennetun markan esille kuten
Kihlakunnanoikeus oli lausunut
viiden prosentin mukaan kesäkuun
27 päivästä 1896, tuhannen mar¬
kan erille vuoden prosentin mu¬
kaan siitä laidetun velkakir¬
jan antopäivästä toukokuun 14
päivästä 1899, tuhannen kahdeksan
meidän kahdeksankymmenesnel¬
290
| 463306808_0256 | 463306808 |
jän markan kahdenkymmenen¬
vuden pennin erälle kuuden pro¬
sentin mukaan maaliskuun 20
päivästä 1902, jolloin Tehtenliga Tou¬
rar Maanviljelijä Metsolan takaus
miehenä oli mainitun rahamää¬
rän tämän puolesta maksanut, se¬
kä kolmentuhannen, viidensadan
ja kahdensadan markan eril¬
le vuoden prosentin mukaan kans¬
topäivästä syyskuun 12 päivistä
1906 lukien.
Hovioikeuden tuomioon ovat Ur¬
kuri Aeliola ja hänen vaimonsa
anoneet muutosta perustelmalla
johon Flinkinkonttorinhoitaja Pou¬
jos tällä välin kuolleen Tehtenliga
Pouparen ainoana perillinen ja oi
keudenomistajana on vastannut
Senaalle on tutkinut tämän ja
tiin ja katsoo, etteivät Akburi. Mel¬
sekä ja. Anna Impi. Metsola ole
enttäneet nytii muuttaa Hovioi¬
keuden tuomiota, joka niis jää
pysyväksi; ja velvoitetaan Urkuri
Wetula ja Anna Impi Metsola
suorittamaan Ranhinkonttorinhoitaja
Päivärelle hänellä jutun vuoksi täät
lä olleiden kulujen korvauksi ja
ta markkaa siitä kaikki asianomai
ut noudattakoot.
Suomen Senaatti:
Julius, Protenfelt
Julius, Protenfelt
F. d. bevis
All Charpintus
Wilhelm Blåfvus
237
| 463306808_0257 | 463306808 |
Joulukuun 19 päivänä 1917
Suomen Senaatin
tuomio maksuilla Wiipurin
Hovioikeudesta tulleessa vel¬
komusjutussa, jossa ovat Ki¬
vennärven pitäjän Raivo
lan kylästä oleva entinen
Maakauppias Matti Seppä
nen hakijana sekä Kuup¬
piout. Antaj Nikelin ja
Johan Lindgren, Wiipurin kuu¬
pungista, vastaajina: Annet
tu Oikeusosustossa joulu
kuun 19 päivänä 1917.
senaatti on tulleen enttelyt
tänyt juttuun kuuluvat kirjat ja
niistä, mikäli nyt on kysymykses¬
tä, saaneet tietan seuraavaa:
Matti Seppänen on Wiipurin
kaupungin Raastuvanoikeudessa
kertonut että, uttenkuin Kivenne
van pitäjän käräjjäkunneen Kih¬
lakunnanoikeus oli vuonna 1902 a¬
ettanut Antti Seppäsen konkurs¬
utilaan ja Seppänen sitten velka
joensa kanna tehnyt Kihlakun
nanoikeuden perätöksellä huhti¬
Liimä: A. N. A. W. H. - 1. R. — T. P.
No 2261.
Pag. 318. R.
1916.
| 463306808_0258 | 463306808 |
kuun 23 päivänä 1903 vahvistetun
konkursisopimuksen, jonka mukaan
Seppäinen oli maksava etuoikeudet¬
tomille velkojilleen 25 prosenttia
heidän konkurssissa vahomistaan
saamisista ja oleva vapaa suem¬
mästä maksuvelvollisuudesta heil¬
le, niin Kauppiaat Nikelin ja
Lindgren, jotka Matti Seppäsen
velkoja kohtaan olivat silvulunut
vastaamaan siitä, että sopimuksessa
mainittu osa saamisista tulisi vel¬
kojille Nihitinen ja Lindgrenin kaut¬
ta suoritetuksi, olivat. Matti Seppä¬
sen kanssa tehneet Seppäsen siten
maksettavaksi jääneen velkamää
nän merittamisesta silloian väli
puheen, että Matti Seppänen, joka
Kauppiaiden Nederlinin ja Lind¬
grinin tekemän luskienan mie¬
kaan oli saamamiehilleen konkurs
suopimuksen perusteella maksava
24,012 markkaa 89 penniä, mainitus¬
ta määrästä. Aikilinille ja Lind¬
grenille luovuttaisi omistumansa,
tilaan No 13 erkittämainetussa Ruvo¬
lan kylässä kuuluvan palstatilan sillä
olevine rakennuksineen sekä kaiken
itaimen omaisuutensa, ja että he
luosta kauppahinnasta maksaisivat
Seppäsen velkojille sopimuksen mu¬
kään tulevat rakenummat; mutta kos¬
ka Kuuppiaat Nihelin ja Lindgren
joille Matti Seppänen olihen huhti
kuun 25 päivänä 1903 tehdyllä kaup¬
pakirjalla sovitusta hinnasta myy¬
nyt sanotun palstatilan rakennuksi
neen ynnä irtaimen omaisuutensa,
olevat välipuheesta huolimatta kaup¬
pahinnasta suorittaneet Matti Seppä
sen velkojille ainoistaan 11234 mark¬
kaa 97 penniä sekä sen lisäksi Sep¬
päsen konkurssipesän toimitsijumies
len Turuluomari Bruno Laguksen ja
Kuuppias Julius Leopold Grönroosin
loimitsijumispalkkoon 21446 markkaa
62 penniä eli kaikkiaan 13381 mark¬
kaa 59 penniä ja Matti Seppäisen
oli täytynyt itse maksaa loput saa
mamiehillensä kysymykses vuok¬
sopimuksen mukaan tulevasta raha
määrästä, mikä sitä paitsi ei ollut
239
| 463306808_0259 | 463306808 |
nousut läkeskään niin numeroksi
kuin Kauppiaat Nikitin ja Lind¬
gren olivat sen laskeneet, sentäh¬
den ja kun Kauppiaat Nikitin
ja Lindgren eivät ollut manalla
morittaneet Matti Seppäiselle jään
nöskauppuhintaa 10631 markkaa
30 penniä, Matti Syppänen, on
vaatinut, että Kauppiaat. Nikilen
ja Lindgren velvoitettaisiin hä¬
nelle maksamaan sanotut 1061.
markkaa 30 penniä laillisine kor¬
koineen kuin myös hyvittämään
hänen oikeudenkäyntikulunsa.
Kauppiaisen Nikitinen ja Lind¬
grénen vastuslettua kannetta, Ruus
tuvanoikeus on elokuun 13 päivä
nä 1912 julistamessaan päätök¬
sessä lausunut asiassa tovin sel¬
vitetyksi, että Antti Seppinen vii¬
likirjalla huhtikuun 25 päivältä
1903 oli Kauppuville. Kihilinille.
ja Lindgrenille luovuttanut Ki¬
vennävän pitäjän Ruivolan ky¬
lässä sijaelevän palstatilansa ra¬
kennuksineen ynnä erinäistä irtain¬
ta omaisuilla, joiden kauppahinnaksi
välikirjaan oli merkitty 24012 mark¬
kaa 89 penniä, mutta koska asiassa
myös oli selville tullut, että Kaup¬
piaat Oikilin ja Lindgren olivat
sitoutunut suorittamaan tuon kaup¬
pahinnan ainoastaan maksmmal¬
la Matti Seppäsen konkursa velko
jille näille konkunnanojumuksen mu¬
kaan luovat suatavat, joiden oli läs¬
tettu yhteensä näenvän asianosais¬
ten väliseen kauppakirjaan kauppa
hinnaksi otettuun määrään, sentäh¬
den ja kun. Matti Seppäsen velko
jiin oli konkurssijutussa näytetty
suaneen täyden maksuin konkurin
ropimuksen mukaan, eikä Matti
typpänen ollut näyttänyt, että hän
delläsanetun luovakisanopimukseen
jälkeen olen maksunut velkoja, jot¬
ka Nikilä ja Lindgren sanotul¬
la luvalla olivat ottaneet suorit¬
laukseen, Ruostuvanoikeus on hyljän
nyt asiassa ajelun kanteen.
Hovioikeus jonka tutkittavaksi
Matti Seppänen ole velaamalla ovat
240
| 463306808_0260 | 463306808 |
tanut jutun, on elokuun 31 päivänä
1916 antamallaan tuomiolla jättänyt
asian Ruostuvanoikeuden päätöksen
varaan ja velvoittanut Matti Sep¬
päsen suorittamaan Kauppiaille
Nikolinille ja Lindgrenille korva
yksi heillä Hovioikeudessa vas¬
tuupuhirallan valvomisesta olleista
kuluista yhteensä viisikymmentä
markkaa.
Hovioikeuden tuomioon on Matti
Seppänen anonut muulosta perustel¬
nalla, johon Kauppuud Nikilen ja
Lindgren ovat nästannut.
Senaatti on tutkinut tämän ja
tiin ja katsoi siinä ulvetetyksi, että
Matti Seppänen aikaanmadekseen
edelläkerrotun konkunnanojimukun
on Kauppiauden Nikitinen ja Lind¬
grenin kanssa tehnyt välipuheen,
jossa toisella puolen Rikelin ja Lind¬
gren ollivat Seppäsen velkojille suo¬
rittauksensa näiden saatunut kon¬
keeroisopimuksen mukaan, lasket¬
tuina 24002 markaksi 89 penniksi,
ja toisella puolen laas Seppänen
sitouksi maksamaan tämän ha¬
hamäärän Nikilinille ja Lind¬
grenille myymällä heille samas¬
ta hinnasta puheenalaisen pals¬
latilan ynnä irtaimiston ja tunnus
tamalla kauppahinnan makutuk¬
si; mihin nähden ja kun kysy
myksessä oleva kauppakirja huh¬
tikuun 25 päivältä 1903 on tämän
välipuheen perusteella tehty kaup¬
paiktoihin nähden yhdennukai¬
sesti Matti Seppäsen sanotun si¬
toumuksen kanssa eikä ole näy
tetty mainittua laskelmaa. Kihi
linin ja Lindgrenin suoritettu
vista Seppäsen velkojain saata
vista määrättään liian suurik
si taikka että Seppänen olisi
Nikitinen ja Lindgrenin tälä
maksuolevollisuutta täyttänyt, Se¬
naalle harkitsee oikeaksi jättää
asian sen loppupäätöksen va¬
raan, johon tuomioistuimet ovat
jutussa johtuneet; ja velvoitetaan
Matti Seppänen suorittamaan
Kauppinille Nikitinelle ja Lind¬
241
| 463306808_0261 | 463306808 |
grenille korvaukseksi heillä täällä
olleista kuluista sata markkaa
Tätä kaikki asianomaiset noudat
takoot
Suomen Senaatti:
August Grith A. W. Heikkilä.
August Grith M. M. Heikkilä.
Vilhelm Blåfield. J. Peheena
Joulukuun 20. päivänä 1917.
Suomen Senaatin
tuomio nostorahoin Turun Hovi¬
oikeudesta tulleessa perinnönja¬
on moittimista koskevassa jutus¬
sa, jossa Talollisenleski Veru Lo¬
visa Klo ja Maakauppias Jo¬
han Viktor Aaltonen, Uudenkir¬
kon pitäjän Kallelan kylästä,
edellinen alaikäisten lastensa
Oskar Emil ja Selma Irene Vi¬
lon holhoojana sekä Aaltonen
väitten samojen lasten uskottu¬
na miehenä, ovat hakijoina, se
kä Itsellinen Maurits Laine, sa¬
notusta kylästä, alaikäisten
talollisenlasten Eine Amanda,
Tyyne Maria ja Frans Viktor Vi¬
lon holhoojana, vastaajana: An¬
nettu Oikeusosastossa joulukuun
20. päivänä 1917.
Enaatti on itsellensä esittelyttänyt
jutun kirjat ja niistä, mikäli enää
on kysymyksessä, saanut tietää seu¬
raavaa:
Haastatettuaan Maurits Laineen
vastaamaan mainittujen holhokkien¬
Läsnä: A. N. J.S. A. W. H. F. P.
1a 1906 t.
Pag 128. R. D.
1917.
| 463306808_0262 | 463306808 |
sa puolesta Pera Lovisa Kilo ja Johan
Viktor Haltonen ovat Uudenkirkon, Lai¬
tilan, Pyhämaan ja Tyhärannan pitä¬
jien käräjäkunnan Kihlakunnanoi¬
keudessa kertoneet, että heinäkuun 25
päivänä 1912. kuollut Talollinen Frans
Emil Juhonpoika Kilo, Kallelan ky¬
lästä, oli ollut kaksi kertaa naimi¬
sissa, ensimmäisen kerran elokuun
29. päivänä 1906. kuolleen Amanda Ed¬
vina Vilhontyttären ja toisen kerran
Kru Lovisa Vilon kanssa, joista aviolii¬
toista oli syntynyt lapset, edellisesti
yllänimitetyt Eino Amanda, Tyyne
Maria ja Frans Viktor Tilo sekä jäl¬
kimmäisestä avioliitosta Oskar Emil
ja Selma Irene Vito, ja että, kuudrans
Emil Klon ja Amanda Edvimi Vilhon¬
tyttären jälkeen perinnönjako oli mar¬
raskuun 14. päivänä 1912. toimitettu Mat¬
lelan kylässä sijaitsevasta Tilan pe¬
rintötilasta, tämä kiinteistö oli jaet¬
tu siten, että Eino Amanda, Kyyni Ma¬
ria ja Frans Viktor Vilo olivat äitinsä
Amanda Edvinu Vilhontyttären jälkeen
saaneet siitä puolen ja toinen puoli eli
Frans Emil Vilon jättämänä perintö¬
nä määrätty tasan kuuluvaksi hä¬
nen kaikille niin edellisestä kuin jäl¬
simmäisestäkin avioliitosta syntyneille
lapsilleen, joten Eine Amanda, Tyyne
Maria ja Frans Viktor Vilo olivat kukin
tulleet saamaan 16/60. osaa sekä Oskar
Emil ja Selmi Ireni Tilo kumpikin 6/60
osaa sanotusta Vilon tilasta. Mutta kos¬
ka Frans Emil Tilo, jo ennen avioliitto¬
ran Amanda Edvina Vilhontyttären
kanssa oli osaksi perintönä ja osak¬
si ostamalla omakseen saanut kysy¬
myksessä olevan tilan, eikä Amanda
Edvina Vilhontytär myöskään ollut
voinut saada omistusoikeutta siihen
sen helmikuun 22 päivänä 1896. laadi¬
tun avioehtokirjan perusteella, jonka
Frans Emil tilo oli hänen edukseen
tehnyt, koska tämä asiakirja niin hy¬
vin sen johdosta, ettei Amanda Edvina
Sithontytär ollut sitä allekirjoittanut
kuin siitäkin syystä, ettei avioehtokir¬
jaa oltu lain säätämässä järjestyksessä
jätetty Oikeuteen, oli vailla laillisen
avioehtokirjan pätetyyttä, krä Lovisa
213
| 463306808_0263 | 463306808 |
Tilo ja Johan Viktor Aaltonen ovat kat¬
soneet kosketellun perinnönjaon toimi¬
tetuksi väärien perustaiden mukaan
siinä kohden, että puoli Eilon tilasta oli
pidetty Amanda Edvina Klemontyttä¬
ren jäämistönä, ja sen vuoksi vaati¬
neet jakoa oikaistavaksi siten, että
Frans Emil Tilan molemmista aviolii¬
toista syntyneet lapset saisivat kukin
yhtä suuren osan Kilon tilasta.
Asiassa kuultuna on Maurits Kai¬
ne väittänyt, ettei yllämainittu asia¬
kirja ollut mikään avioehtokirja, vaan
lahjakirja, jolla Frans Emil Vito oli
silloiselle morsiainelleen Amanda Ed¬
vina Vilhontyttärelle lahjoittanut puo¬
let omistamastaan tilan tilasta; ja kun
Amanda Edvina Vilhontytär siis oli o¬
mistanut sanotun osan tuosta kiin¬
teistöstä, mikä kävi selville siitäkin,
että Kihlakunnanoikeus, pitäen pu¬
heeksi tulluttu asiakirjaa lahjakirja¬
na, oli antanut kysymyksessä olevaan
tilaan lainhuudatukset Amanda Ed¬
vina Vilhontyttärellekin sekä hänelle
ja Frans Emil Klolle marraskuun
20. päivänä 1897. yhteisen kiinnekirjan
siihen, Maurits Laine on katsonut, että
moitteenalainen jako oli tehty oikeitten
perustuiden mukaan, ja sen vuoksi vas¬
tustanut kannetta.
Kihlakunnanoikeus on marras¬
kuun 20 päivänä 1913. julistamellaan
päätöksellä siinä mainituilla perus¬
toilla määrännyt, että moitteenalainen
perinnönjako oli oikaistava siten, et¬
tä Frans Emil Vilon jälkeen jääneet
lapset Eine Amanda, Jyyne Maria, Frans
Siktor, Oskar Emil ja Selma Krono Tilo¬
tulivat kukin saamaan yhtä suu¬
ren osan eli siis viidenneausan Titon
perintötalosta.
Kanoikeus, jonka tutkittavaksi Mau¬
rits Laine vetoamalla oli saattanut ju¬
tun, on helmikuun 16 päivänä 1917 anta¬
massaan tuomiossa lausunut selvite¬
tyksi, että Amanda Edvina Pelhontytin
oli yllämainitulla helmikuun 22. päi¬
vänä 1846. tehdyllä ja laillisena lahja¬
kirjana puolettavalla välikirjalla saa¬
vit ennen Frans Emil Tilan kanssa sol¬
nittua avioliittoonsa puolen tämän
21
| 463306808_0264 | 463306808 |
omistamasta tilan tilasta omakseen, min¬
kä vuoksi ja koskei Frans Emil Vilolla
siis ollut olut naimaosaa sanottuun ti¬
lampuoliskoon ja kysymyksessä oleva
perinnönjako näin ollen oli toimitettu
laillisten perusteiden mukaan, Kovioi¬
keus on, kumoten Kihlakunnanoikeus
den päätöksen, hyljännyt Pera Lovisa
Titon ja Johan Viktor Aaltosen asiassa
ajaman kanteen.
Hovioikeuden tuomioon ovat Verä¬
Lovisa Vilo ja Johan Viktor Aaltonen ano¬
neet muutosta perustelmalla, johon Muu¬
rits Laine on vastannut.
Senaatti on tutkinut tämän jutun,
ja koska Frans Emil Vilo ja Amanda
Edvina Vilhontytär siihen aikaan, kuin
Frans Emil Kilo on edellämainitulla vä¬
likirjalla helmikuun 22. päivältä 1896.
ilman vastiketta luovuttanut puolen
omistamastaan Vilon tilusta Amanda
Edvina Vilhontyttärelle, kieltämättä ovat
olleet kihtoissa sekä sanottu luovutus siis
on pidettävä kihlalahjana ja vastai¬
sen naimiskaupan ehdolla tapahtu¬
neena, sen vuoksi ja kun sellainen kiin¬
teän omaisuuden luovutus N. Kon 3 lu¬
vun 8 SS:n ja kesäkuun 20 päivänä 1864 anne¬
tun muun muassa sopimattomia ehtoja kiin¬
teän omaisuuden kaupoissa koskaan Ase¬
tuksen 2. SS:n mukaan on mitätön ja Tilan
tila, johon Amanila Edvina Vilhontyttären
ei ole näytetty muutenkaan saaneen
omistusoikeutta, niin ollen on Frans E¬
mil Klon ja Amanda Edvina Vilhontyt¬
tären pesiissä ollut Frans Emil Klem yk¬
setyistä omaisuutta ja siis kysymyk¬
sessä olevassa perinnönjaossa ollut ja¬
ettava tasan kaikkien Frans Emil Tilan
lasten kesken, Senaatti harkitsee oikeak¬
si, kumoten Hovioikeuden tuomion, jät¬
tää sen loppupäätöksen pysyväksi, mit¬
hin Kihlakunnanoikeus päätöksessään
on asiasta johtunut. Tätä kaikki a¬
sianomaiset noudattakoot.
Suomen Senaatti:
August Nybergh Mannes Peltonen
August Vybergh 10 dennes Peltonen
Johan Nordgren.
J; Pekkonen
213
| 463306808_0265 | 463306808 |
Joulukuun 20 päivänä 1917.
Suomen Senaalin
tuomio nostorahoin Wiipurin
Hovioikeudesta tulkessa, testa¬
mentin moitetta koskevassa
jutussa, jossa ovat Ylinppi¬
las Viljo Aarne Hassinen
Wiipurin kaupungista, haki¬
jana, sekä Kirjuri Arthur
Herman Hedman, Impi¬
lahden pitäjän Pitkärän
nan kylästä, Konttoristi
Aksel Frihen Heimola, Tam¬
rereen kaupungista, Talono
mistaja Matti Miettinen
ja hänen vaimonsa Alma
Gustava Miettinen, Kuopion
kaupungista, Kruununni
mismies Alhen Hagman
ja hänen vaimonsa Anna
Johanna Hagman, Muo¬
lan pitäjän Kirkonkyläs¬
la, Kirjunenleski Härmä On¬
ni Hedman, Kuopion kau¬
pungista, omasta puolestaan
ja alaikäisten lastensa hol¬
hoojana, sekä Kunnukoulun
J. P. J. N. A. W. H. - F. T.
.
216
No 2265.
Pag. 330. R.D.
1916.
| 463306808_0266 | 463306808 |
opettajatar Hilma. Armida
Humola, Kuusankosken
tehtaalta Iitin pitäjäistä,
vastaajina: Annettu Oi¬
keusosustossa joulukuun
20 päivänä 1917.
Senaatti on itsellensä esille¬
tyttänyt julun kirjat ja niistiin,
mikäli enää on kysymyksessä.
saanut tietää seuraavaa:
Sittenkuin, Wiipurin kaupun¬
gissa asuva Variluomari Hjalmar
Hellström silloin vielä vajavallai¬
sen Viljo Aarno Hassinen ja tämäen
veljen Väinö Arvi Hassisen holhoi¬
jana oli vanotun kaupungin Ruus
luvanoikeudessa 11 päivänä maalis¬
kuuta 1912 valvonut näiden 20 päi¬
vänä sen edellistä helmikuuta
kuolleen äitipuolen Rakennusmes¬
larenlesken Elin Sofia Hassisen
ja hänen 18 päivänä lokakuuta 1908
kuolleen miehensä Rakennusmes¬
tari Tuavi Hassinen 16 päivänä
syyskuuta 1908 tekemän kirjallisen
keskinäisen testamentin, jonka mu¬
kaan Elin Sofia Hassinen oli Taa¬
vi Hassisen kuoltua saapu elin¬
enkansa erinäisittä ehdoilla hal¬
lita koko Tuavi ja Elin Sofia Has¬
sisen omaisuutta ja jossa sen ohes¬
ja oli heidän molempain kuoleman
varalle tehty määräyksiä Taavi
Haminen edellisestä avioliitosta syn¬
tyneiden lastensa Viljo Aarne ja
Väinö Arvi Hassisen hyväksi, ovat
Tärma Onni Hedmanen mies Kir¬
veri Albert Gustaf Hedman ja i
dollisen ylläluetellut myötäpuolet,
joista Arthur Herman Hedman
Iksel Frithiof ja Hilma Armula
Heinola sekä Alma Gustaava. Mut¬
linen ja Anna Johanna Hagman
jamoin kuin Albert Gustaf Hed¬
manken olevat Elin Sofia Hassi¬
jen sisaruksia, huustutettuaan Va¬
entuomari Hellströmin Ruastuvan
oikeudessa lämnineet, ettei Elin So¬
fia Hassinen oli 13 päivänä ke¬
sukuuta 1910 lautimusineen kir¬
jallisessa testamentissa, koska Taa¬
vi Husunen oli edellämainittua
217
| 463306808_0267 | 463306808 |
keskinäistä testamenttia tehtäisiä
luulotellut Elin Sofia Hassiselle,
ettei tälle kuuluisi mitään osuutta
Taavi ja Elin Sofia Hassisen
perästä, ja houkutellut Elin Sofia
Hassisen tuon testamentin tekoon
kumonnut ja peruuttanut sano
tussa keskinäisessä testamentissa
pesionuudestaan antamansa mää¬
räykset, ja määrännyt kaiken niin
kiinteän kuin irtaimenkin omaisuu¬
tensa hänen kuolemansa jälkeen lan¬
keavaksi veljilleen ja suurilleen; minkä
jälkeen. Alert Gustaf ja Alhen Her¬
man Hedman, Ihul Frithiof ja
Helma Amida Heimola eikä - Alma
Gustava Miettinen ja Anna Johan
na Hagman, jotka olivat Elin To¬
fia Hamisen ainoet elasne olevat si¬
seurukset, olivat 26 päivänä helmi¬
kuuta 1912 Ruustuunoikeudessa
valvoneet Elin Sofia Hassisen sano¬
tun myöhemmiin testamentin; ja o¬
vat Albert Gustaf Hedman ja hä¬
nen myöteipuolensa vuutuneet, että
Tuavi ja Elin Sofia Hassinen mainittu
keskinäinen testamentti, sikäli kuin
se koski Elin Sofia Hassisen osuut
ta Taavi ja Elin Sofia Hassisen
yhteisestä pesästä, julistettuisiin mi¬
tältömäksi ja Varatuomari Hellström
joka oli ottanut huostaansa Taavi
ja Elen Sofia Hassisen omainut
den, velvoitettaisiin luovuttamaan sa¬
nottu omaisuus sellaiseen lailliseen
jakoon, että Elin Sofia Hassiselle
siitä kuulunut osuus tulisi erote¬
tuksi ja luovutetuksi Albert Gustaf
Hedmanille ja hänen myötäpuo¬
silleen.
Kanteesta kuultuna on Kära¬
tuomari Hellström huomauttanut
että, kun Tuavi Hassinen oli teh¬
nyt kerrotun keskinäisen testamen¬
tin sillä edellytyksellä, ettei Elin So¬
fia Hassinen muuttuosi uta Taa¬
vi Hususen kuoleman jälkeen, ja
Elin Sofia Hassinen, vahomalla
tuon testamentin, oli sitoutunut
noudattamaan sitäi ja sen ohessa
nuuttineet hyväkseen siinä hänel¬
le määrättyjä etuja, Elin Sofia
| 463306808_0268 | 463306808 |
Hassinen ei ollut ollet oikeutettu
uudella testamentilla muuttamaan
puheenalaista keskinäistä testament¬
tia, mihin nähden ja kun sanot¬
tu uusi testamentti oli tehty väärin
edellyksin, koska siinä mainittua
luulottetua ja honkutusta ei ollut
tapahtunut ja Alma Gustava. Wiet¬
tinen sekä Anna Johanna Hagman
sitä paitsi miestensä edusmiehyyden
alaisina eivät olleet voineet pälevästi
itse, kuten ole lupahtunut, valvoa tätä
testamenttiä, Varatuomari Hellström
Åboet Gustaf Hedmanille ja hänen
asiakumppaneilleen toimittamansa
haasteen nojalla on vaatinut, että
Elin Sofia Hassisen 13 päivänä he¬
säkuuta 1910 tekemä testamentti julis¬
tettaisiin mitattomeksi, sekä näillä
perusteilla ja kun Elin Sofia Has¬
sinen viimeksimainitussa testumen¬
lissa ei ollut määrännyt mitään
Tuun ja Elin Sofia Huusisen
omistumusta, vapautulasta No 2 Vii¬
purin pitäjän Nikaskelan kylässä
erotetusta Metsola nimisestä palstuli¬
tästä rakennuksineen, vastustanut. Al¬
bert Gustaf Hedmanin ja hänen myö¬
täpuollensa kannetta
Sittenkun Elen Sofia Hassisen
vuonna 1898 kuolleen siearen Ädele
Ovelina Haraldin lapsia Titenik¬
ko Aron August Haraldia ja
Raulatensäkkölläpä Lyyli Johan
na ja Suimi Elin Haralden oli
jutussa kuultu, on Ruustuvanoike¬
en, jossa Albert Gustaf Hedman
ja hänen myöläpuolensa ovat vas¬
tustaneet Varatuomari Hellströmin
ajamua vastakannetta ja asianosai¬
set puolin ja toisen anoneet korva
usta oikeudenkäyntikuluutuu 14
päivänä huhtikuuta 1913 julistamal¬
laan päätöksellä ratkaiset asian,
ja samalla kuin Alma Gustava
Miettisen ja Anna Johanna Hag¬
manin testamenttivulvannut puolet
tun pätevinä ja Elin Sofia Hassi¬
sen 13 päivänä beräkuuta 1910 lauti
ma testamentti katsottiin tehdyk¬
si laillisessa järjestyksessä sekä Va¬
rutuomari Helströmin asiassa aja¬
219
| 463306808_0269 | 463306808 |
ma kanne niin ollen hyljättiin ai¬
heettomana, on Ruastuvanoikeus lau¬
sunut selvitetyksi, että Elin Sofia
Husninen oli viimeksi mainitussa
testamentissaan peruuttanut Taavi
ja Elin Sofia Hassisen 16 päivänä
syyskuuta 1908 tekemän keskiniisen
testamentin, mikäli se koski Elin
Sofia Hassisen osuutta hänen ja
Taavi Hamisen yhteisestä pesästä,
minkä vuoksi Ruastuvanoikeus on
julistanut tuon keskinäisen testamen¬
tin, sekäli kuin siinä ole määrät
ty Elin Sofia Hassisen pesäänestä,
tehottomaksi ja velvoittanut Varatuo
mari Hellströmin, kolmen kuukau¬
len kuluessa siitä, kuin päätös oli
saanut luin voimeen, sadan markan
rekon uhalla luovuttumaan Taavi ja
Elin Sofia Hammen pesuuden siten
juettavaksi, että Albert Gustaf Hed¬
manille ja hänen myöläpuolil¬
leen siitä tuleva osa laillisesti
erotettaisiin ja luovutettuisiin
heidiin haltuunsa sekä sen ohessa
kahdellasadalla viidelläkymmenellä
markalla komaamaan. Albert Gustaf
Hedmanin ja hänen myöläpuollen
sa oikeudenkäyntekulut.
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi
Varatuomari Hellström velonmalla
oli saattanut jutun, on 31 päivänä
elokuuta 1916 antamassaan tuomias¬
sa, siihenkin nähden ettei Elin Sofia
Hassisen osuuden edellämainitusta
Metsulan palstatilasta rakennuksineen
oli katsottava sisältyvän siihen omai¬
nulleen, josta Elin Sofia Hassinen
oli testamentissuun 13 päivältä kesäkuu
ta 1910 määrännyt, jättänyt asian sen
loppuoloksen Turuun, johon Ruustu
ranoikeus päätöksesmän oli johtunut,
kuitenkin siten että puheenalaisen
jaon toimittamiselle määrätty hol¬
men kuukauden neka ole luettava
sanotusta 31 päivästä elokuuta 1916. Sen
ohessa on Hovioikeus velvoittunut
Varuluomari Hellströmin holhooja
toimessaan suorittummun Albert Gus¬
taf Hedmanille ja hänen myölupuo
lilleen maksut, kaksikymmentäkaksi
markkaa kolmekymmentä penniä
| 463306808_0270 | 463306808 |
heidän yhteisestä kappaleestaan Hovioi¬
keuden tuomiota
Hovioikeuden tuomioon on Viljo¬
Aarne Hassinen, joka oikeudenkäyn¬
nin kestäessä on tullut täysivaltai
seksi, anonut muutosta perustelmalla,
Johan, Albert Gustaf Hedmanen sil¬
lä välin kuoltua, Arthur Herman
Hedman ja hänen myötäpuolensa
ovat vastannut.
Senaatti on tutkinut tämän ju¬
tiin; ja koska Elin Sofia Hassinen,
huolimalla siitä ettei hän on käyttä
nyt, hyväksensä Taavi ja Elin Sofia
Hassisen 16 päivänä syyskuuta 1908
tekemää keskineistä testamenttia, Pe¬
rintökuuren 16 luvun 3 SS:n nojalla on
ollut oikeutettu puheenalaisella 13 päi¬
vänä kesäkuuta 1910 tekemättään tei¬
tamentilla määräämään osuulestaan
Hassisten aviopuollen pesiissä, sentäh¬
den ja Hovioikeuden muuten mei¬
netsemille perusteilla, Senaatti katsoo
ettei Viljo Aarne Huninen ole esiin
tuoneet syytii muuttua Hovioikeuden
tuomiola, jonka veraan asia siis jää
kuitenkin siten että aika, johon men
sessä edellämainittu jako on toimi
tettava, määrätään lokakuun 1 päi¬
väksi 1918; ja velvoitetaan Viljo An¬
ne Hassinen suorittamaan. Alhen
Herman Hedmanille ja hänen myö¬
tapuolilleen heillä täällä julun vuok¬
si otteisten kulujen korvauksi sata
kaksikymmentäviisi markkaa. Tiitä
paikki asianomaiset noudattakoot
Suomen Senaatti:
Kunnes i Putonen Johan Nordgrén
P. W. Heikkilä. H. Pekkinen
230
| 463306808_0271 | 463306808 |
Joulukuun 20. päivänä 1917.
tuomen Senaatin
tuomio nostorahoin Turun Ho¬
vioikeudesta tulleessa korvausta
koskevassa jutussa, jossa Talolli¬
nen Kauhon pitäjän Petjalan
kylästä Kalle Säkeri on haki¬
jana sekä osakeyhtiö Aktiebola.
get Valkiakoski, Sääksmäen pi¬
täjästä, poisjääneenä vastaaja
na: Annettu Oikeusosastossa
joulukuun 20. päivänä 1917.
Tinaatti on itselleen esittelyt¬
tänyt jutun kirjat ja niistä, mi¬
päli nyt on kysymyksessä, saanut
tutaa seuraavaa:
Rktiebelaget Valkiakosken puo¬
lesta on Mauhon ja Tuutoksen pi¬
tajain käräjäkunnan Kihlakun¬
nanoikeudessa lausuttu, että Kalle
säkeri oli välikirjalla syyskuun 8.
päivältä 1911. ottanut toimittaa kiin¬
ja osakeyhtiölle jota toi 300. kaksin
betoista metris yllä kuusessa mar¬
jäpuita ja 400. lukkia sekä uitat¬
tääksensä nämä puutavarat omal¬
la kustannuksellaan Apian virran
läsnä: J. B. - J. N. - A. W. H. — F. P.
No 2267.
Pag. 319. Ä. B. 1917
1916.
| 463306808_0272 | 463306808 |
yläpuolelle Walkiakoskelle yhtiön siel¬
la vastaanotettaviksi, massapuut 30.
markan hinnasta sylen ja tukit eri
taulukon mukaan laskettavasta hin¬
nasta, sitoutuen samalla maksa¬
mään yhtiölle vahinginkorvausta 50.
markkaa jokaisesta ylipäivästä; ellei¬
vat puutavarat olleet määräpaikas¬
ään valmiina yhtiön vastaanotetta¬
deksi viimeistään heinäkuun 31. päi¬
ana 1911; että säkerin puutavaran
lauttaus minkan työvöiman takia
oli edistynyt niin hintaasti, että ta¬
vara oli saapunut Rauhen Witsiä
lään vasta määrääjan umpeen ku¬
tullua, minkä vuoksi ja suuren osan
tavarasta jo upeltua veden lämpiä¬
misen johdosta asianosaiset olivat
sopineet siten, että yhtiö oli ottanut
laivoilla hinnauttaakseen tavaran pro¬
miehen lastattuna perille Säkerin
kustannuksella; että tavara näin
kuljelettuna oli saapunut etpion vir¬
alle syyskuun 5. päivän ja loka¬
kuun 16. päivän välillä 1911., joten
perilleliiton keskiajaksi voitiin kat¬
soa sanotun syyskuun 19. päivä; että
yhtiön vastaanotettavaksi oli Valkia¬
koskelle kuitenkin saapunut, siellä
toimitetun mittauksen mukaan, ai¬
noastansa 196,25. syltä massapuita, 2384.
kuusituksia ja 1118. mäntytukkia, jois¬
ta Täkerin saatava teki: missapuis¬
ta 5887. markkaa 50. penniä, kuusi
uudesta 3738. markkaa 60. penniä ja
mäntylukuista 1747. markkaa 38 pen¬
nia, mihin vielä oli lisältävä puo¬
myriiden lapimisestä 9. markkaa
15. penniä; sekä että Pakeri oli yhti
olta nostanut eri aikoina ja erissä
puhdasta rahaa 11910. markkaa 41.
penniä sekä jäänyt velkaa yhtiön
hänen puolestaan tekemistä toista
ja suorittamista maksuista seuraa¬
vät määrät, nimittäin; lautan ui¬
tosta Vuolteen joelle 6. markkaa, lau¬
lan hintaalia 10. markkaa, u¬
nenneiden tukkien nostosta 16. mark¬
kaa, massapuiden keräämisestä ja puo¬
muihin tästäämisestä 264. markkaa
30. penniä, käräyspalkkoja ja maan¬
vuokraa 127. markkaa 25. penniä, hi¬
232
| 463306808_0273 | 463306808 |
nauspalkkaa Mallasvesi - yhtiölle
250. markkaa, tuormujen vuokraa 255.
markkaa ja Lauttauspäällikko Heikki
Mäkiselle maksetut 256. markkaa 65.
penniä, joten ja kun yhtiölle vielä
oli tuleva välikirjan mukaan vahin
gonkorvausta elokuun 1. ja syyskuun
19. päivän 1911. välisellä ajalta 50.
markkaa päivältä eli yhteensä 2400.
markkaa, säkerin maksettavat nousi¬
vat kaikkiansa 15926. markkaan 21.
pennun eli siis 5023. markkaa 55.
penniä yli hänen saataviensa. Näin
ollen on Aktiebolaget Valkiakosken
puolesta vaadittu Kalle takeria vel¬
voitettavaksi yhtiölle suorittamaan
viimeksisanottu jähämäärä korkoineen
Kanteesta kuultuna on Källe
Sakeri väittänyt, että mässäpuut ja
tuket olisivat hankintavälikirjan mu¬
kaan olleet mitattavat ja vastaan¬
otettavat jo ennen uittaa jäällä niin
sa paikoin, mihin Tateri oli ne
vedaltänyt, ja ettei hän ollut suos¬
tunut siihen että Aktiebolaget Wal¬
keakoski saisi hänen kustannuksel
taan laivoilla hinauttaa sanotut puu¬
tavarat lopun matkaa Apion virran
niskalle, vaan että yhtiö oli, sitten¬
kuin puutavarain uitto oli viiväsky¬
nyt sen johdosta, ettei yhtiö ollut
Paterille ajoissa toimittanut väli¬
kirjassa mainittuja varppeja, ilman
muuta alkanut kuljettaa tavaroita
Wuolleen join alapuoksiilta edelleen
tyiän verralle, joten täkeri ei ollut
velvollinen suorittamaan yhtiön täs¬
tä kuljetuksesta velkomia esiä, enem¬
pää kuin sovinnaissakkoakaan; min
kä vuoksi ja kun Pakarin Mulhoi
lan järven jäälle vedättämiä puu¬
tavaroita oli ollut, yhtiön puolelta
suilla toimitetun mittauksen mukaan
32.50. metrisyltä mässäpuita, arvol¬
taan 9SS 5. markkaa, ja tukkija 3736
kappaletta, joiden sovittu hinta ole
ollut 377 markkaa 1. penniä, eikä
Sakeri niin muodoin ollut mitään
velkaa yhtiölle, eläkeri on anonut
kannetta hyljättäväksi
Kihlakunnanoikeus, jossa asian
osaiset molemmin puolin ovat pyy¬
253
| 463306808_0274 | 463306808 |
taneet korvausta oikeudenkäyntikuluis¬
taan, on maaliskuun 17. päivänä 1913.
utistamassaan päätöksessä lausui-
nut selvitetyksi, että Kalle täksi oli
syyskuun 8. päivänä 1910. laaditul¬
lä välikirjalla sitoutunut etttiebola
get Valkiakoskelle hankkimaan nel¬
ja tai viisisataa kaksinkutaista
melrisyllä kuusesta mässäpuita
ja neljätuhatta tukkia muun mu¬
assa sillä ehdolla että yhtiö, joka
vasta Valkiakosken tehtaan lähei¬
syydessä Apian virran eläpuolella
vastaanottaisi tavaran ja suorit¬
taisi mässäpuista kolmekymmentä
markkaa sylittä ja lukeista eri¬
tyisen, välikirjaan otetun hintatan
tuhon mukaan, oli siinä tapaukses¬
ja, etteivät missapuut ja tukit ol¬
teet nimeistään heinäkuun 31. päi¬
vänä 1911. mainitussa määräpaikas¬
ja, oikeutettu jokaisesta ylipäiväs¬
ta saamaan ilakerilta vahingon
korvausta viisikymmentä markkaa;
että ilakari oli sitten kesällä 1911.
mitattanut sanottuja puita, jotka
aikaisemmin talulla oli mitattu
Mulkoilan järven jäällä, mainitus¬
ta järvestä määränpäätä kohden
mutta että vitto oli käynyt niin
litaasti, että puut olivat joutuneet
Wuoltun viran alapuolelle vasta¬
hankinta ajan umpeen kuluttua, jol¬
den mässäpuut olivat olleet niin on
tyneetä, että niiden vittaminen lau
lässä määräpaikkaan olisi ollut
makdetonta; että yhtiö silloin, jon
luttaaksensa tavaran perille saa¬
nimistä ja säkerin maksukyvyn
ollessa sellaisen etteivät työmiehet
otteet siihen luottaneet, eli ottanut
etukatun suorittaaksensa massa
puitten eroittelemisen tuleista, nii¬
den nostamisen prosemiehen ja
hinäämisen laivoilla määränpää¬
hän, mistä kaikesta yhtiön Paterin
puolesta tekemäin suoritusten oli to¬
distettu olleen, lautan intosta kuu¬
si markkaa, lautan hintaamisesta
kymmenen markkaa, upenniden
ukkeen nostamisesta kuusitoista
markkaa, mässäpuiden proomui¬
234
| 463306808_0275 | 463306808 |
hen lastaamisesta ja keräämisestä
kaksisataa kuusikymmentäneljä mark¬
kaa yhdeksänkymmentä penniä, hy¬
nanspalkkaa kuusisataa kolmekym¬
mentä markkaa ja proomujen vuok¬
raa kaksisataa viisikymmentäviisi
markkaa, jota paitsi yhtiön oli näy¬
tetty maksaneen täkerin puolesta
keräyspalkkoja ja maanvuokraa sa¬
ta kaksikymmentäseitsemän markkaa
kaksikymmentäviisi penniä oli kaik¬
kiaan tuhat kolmesataa yhdeksän
markkaa viisitoista penniä; että
muutavarat olivat saapuneet mää¬
räpaikkaansa, massapuut syyskuun
5. ja lokakuun 10. päivän välillä
1911, jolloin niitä oli ollut sata yh¬
deksankymmentäkuusi ja neljäsosa
kaksinkertoista metrisyllä, asian¬
osaisten hankintasopimuksen mu¬
kaan arvottansa viisituhatta tah¬
deksansataa kahdeksankymmentä¬
seitsemän markkaa viisikymmentä
nenniä, sekä teikit säkerin itsensä
uittamina sanotun lokakuun 2. päi¬
vänä ja mitä oli ollut, kuusitukkija
kaksituhatta kolmesataa kahdeksan¬
kymmentäneljä kappaletta, arveltaan
helmituhatta seitsemänsataa viisi¬
kymmentäkahdeksan markkaa kuu¬
sikymmentä penniä, ja mäntytuk¬
kija tuhat sata kahdeksantoista kap¬
paletta, joiden hinta oli tuhat bak¬
sisataa neljäkymmentäseitsemän mark¬
saa viimekymmentäkahdeksan pen¬
nia, minkä lisäksi läkinin oli myön¬
netty olevan yhtiöltä saamassa puo¬
mien lopimisesta yhdeksän mark¬
kaa viisitoista penniä, joten Tak¬
rin saatava yhtiöltä siis eli kaik¬
kiansa kymmenentuhatta yhdeksän
sataa kaksi markkaa kuusikym¬
mentäkolme penniä, että yhtiö eli
kysymyksessä olevan hankinnan
iteen maksanut elakerille yksitoista¬
tuhatta yhdeksänsataa kymmenen
markkaa neljäkymmentäyksi pen¬
viä, joten Sakari eli saanut yhtiöl¬
å tuhat seitsemän markkaa seit¬
semänkymmentäkahdeksan penniä
enemmän kuin mitä hänen yllä¬
mainittu saatavansa oli; sekä ettei
255
| 463306808_0276 | 463306808 |
Aktiebolaget Walkiakoski ollut sopimuk¬
sen mukaan ajoissa toimittanutita¬
kerille täysikintoisia värppyä, joit¬
ta hajonneen lautan hakeaminen
Kilkoilan järvellä olisi käynyt no¬
niämmin ja joiden puute siis oli
vähäiseltä osalta aidastuttanut pu¬
heenalaisen hankintatavaran vittoa
ja perille saapumista. Tähän selvi
tykseen nähden on Kihlakunnan¬
oikeus velvoittanut Kalle Täkerin
Aktiebolaget Walkiakoskelle heti suo¬
sittamaan hankintatavarasta lii¬
aksi kantamansa tuhat seitsemän
markkaa seitsemänkymmentäkah¬
deksan penniä, yhtiön läkerin puo¬
lesta tekemät yllämainitut suorituk¬
set yhteensä tuhat kolmesataa yh¬
deksan markkaa viisitoista pen¬
ma ja vaadittua viivastysakkoa
jola Kihlakunnanoikeus, huomioon
ottaen, että yhtiö laiminlyömällä
toimittaa Paterille ajoissa kunnol¬
lista värppiä oli osaltaan nittoa
viiväskyttänyt, on hehtuutta noudat¬
taen vähentänyt kuudellasadalla vii¬
lelläkymmenellä markalla, tuhat¬
kahdeksansataa markkaa, joten siis
Säkerin tuli yhtiölle maksaa kaik¬
kiansa neljätuhatta sata kuusitois
ta markkaa yhdeksänkymmentä
kolme penniä viiden prosentin kor¬
häineen, luettuna helmikuun 12. päi¬
västä 1912., jolloin haaste asiassa
ti annettu sakerille tuoksi. Ju¬
tun näin päättyessä on Matti Sa¬
kin sitä paitsi määrätty seitsemäl¬
lasadalla markalla borvaamaan
Aktiebolaget Walkiakoskelle sillä ju¬
tusta ollut kustannukset.
Kirioikeus, jonka tutkittavaksi
skalle Fateri vetoamalla oli saatta
nut julun, on elokuun 21. päivänä
1910. antamallaan tuomiolla jättä
nyt asian Kihlakunnanoikeuden
näätöksen varaan.
Hovioikeuden tuomioon on halli¬
Säkeri anonut muutosta.
Tinaalle on tutkinut tämän
jutun ja katsoo, ettei Kalle Taka¬
si eli esittänyt syytä muuttaa
Hovioikeuden tuomiota, joka siis jää¬
250
| 463306808_0277 | 463306808 |
pysyväksi. Tätä kaikki asianomai¬
et noudattakoot.
Tuomen Senaatti:
Mannes Valonen Johan Nordgrén.
Mannes Valonen Johan Nordgrén.
T. W. Heikkilä.
Den 20 december 1917.
Finlands Senats
dore uti ett på redsatt revisions
skilling, från Åbo Hofrätt inkom¬
med mål angående fordran emel¬
son Haradsareden Erik Savón, från
staden Nystad, sökande, samt
Aktiebolaget Korro Kolkbruk Osa¬
keyhtiö, hvars hemort är Aho stad¬
kvarande: Gifven i Justiliedelarts
mental, den 20 december 1917.
Senaten har låtit handlingarna i
målet sig föredragas och af dem, såvidt
nu är i fråga, inkämtat följande:
Efter Aktiebolaget Korpo Kattbruk O¬
sakeyhtiö ägången stämning har Hans
laredon Sarvi vid Rådstuvurätten i
Åbo stad anfört att sådan aktieäga¬
rene i bemälda bolag, hvars aktiekapi¬
tal för tiden utgjorde 15500 mark, för¬
deladt på 600 aktie enhvar lydande
å 250 mark, men på grund af bohags¬
stämmas beslut hunde höjas ända till
10000. mark, vid extra bolagsstämma den
15 Augusti 1912 beslutit att genom ut¬
gifvande af nödigt antal nya aktier
hoja aktiekapitalet till minet 109000 högt
fldo: J. f. K. B. - T.D. - F. L.
No 268.
Pog. 136 R. D. 1917.
| 463306808_0278 | 463306808 |
50,000 mark och bolagets styrcka med an¬
ledning häraf uti den 19 i samma må
nad utfärdade och allmänheten tillkom¬
dahållna böter linbjudit till teckning
af 1400 nya aktier i bolaget samt där¬
jämte tillkännagifvit, utom annat, att
teckningen af åktiena, hvilka omitte¬
rades till niminella värdet 250 mark
för aktie, skulle omedelkart vidtaga och
afslutas den 30 därpåföljande September
så hade Handlanden Aaron den 28 i sist¬
sagda månad å en af dessa inbjud
ningslistor tecknat sig villig att öfver¬
taga 40 stycken af de nya aktienna
samt sedermera jämväl till bolaget
i skilda rater erlagt paret för de¬
samma med inalles 10,000 mark. Då
emellertid den sistnena åtecknade in¬
bjudningskriften icke riktigt återgif¬
vit bolagsstämmenes onförmälda beslut
om skuldeblen af den afsedda ökningen
af aktiekapitalet, i det densamma
varit egnad att ingifva och äfven bi¬
bragt Handlanden Savón föreställningen
om att aktiekapitalet verkligen komme
att ökas med det belopp, som motova¬
rade sammanlagda priset för hela anta
let utbjudna aktier eller 35,000 mark
och samtliga aktie icke funnit afnäma
re inom den tid, hvarunder aktieteck¬
ningen jämlikt inbjudningen bort på
gå, utan resuttatet af räckningen, oak¬
tadt denna tillätits fortgå ända till
värvinteen år 1913, varit att aktier öf¬
vertagits för endast 225.000 mark, hvil¬
ken ökning af aktiekapitalet vore allde¬
les tillräcklig för att möjliggöra en vins¬
gifvande pörelse för bolaget, förden
skull och emedan omordade aktie
teckning alltså varit ogiltia samt Sr
tiebolaget Korro Kulkkuh Osakeyhtiö vid
antedda förhållande icke ägt rätt att
uteckomma aktiernas pris, har Handlan¬
den Savón yrkat bolagets förpliktan¬
de att till honom återbära ifrågakom¬
ria 1000 mark jemte 6 procents årlig
ränta från de dagar inbetalningar;
na verkställts eller å 4.000 mark från
den 13 November 1912 å 2000 mark här¬
den 31. därpåföljande december å enahan¬
da belopp från den 30 Januari 1913 och
å likaledes 2000 mark från den 28 näst
238
| 463306808_0279 | 463306808 |
följande februari.
Sedan Aktiebolaget Korpo Kalkbruk
Osakeyhtiö, i saken hörde motsagt käro¬
mälat, har Rådstul Kurätten, hvarest par¬
terna å ömse sidor framställt anspråk
på ersättning för rättegångskostnaden
medels den 15 April 1914 afkunnadt ut¬
slag funnit utredt vara ej mindre
att sedan Ahtiebolaget Korpo Kattbrick
Osakeyhtiö vid bolagsstämma den 15 au¬
gusti 1912 beslutit höja bolagets till
etthundra femtiotusen mark uppgående
aktiekapital till minst trehundratusen,
koget femhundratusen mark, bolagets utg¬
rekse den 12 i samma månad utfärdet
inbjudning till teckning af ettusen
fyrahundra nya oktio i bolaget till ett
pris af tvåhundra femtio mark för aktie
utan att därvid anföra berörda beslut i
ders belhet, hvilken teckning omedelbart
skulle vidtaga och afslutas den 30 Septem¬
ber 1812, samt att Handlanden Savón den
28 i sistsagda månad tecknat sig för
fyratio aktier och sedermera till hela
get erlagt deras pris med inalles tiotusen
mark, än och att aktioteckningen pågått
äfven efter nämnde den 30 September 1812.
hvarunder tecknats aktier till ett sam¬
vanlagdt belopp af tvåhundra tjugufem
tusen mark; men anär den sålunda skuld¬
da ökningen af aktiekapitalet blifvit af
laredan den 10 April 1913 efter behörig
anmälan i handekkegistet inehrifvan
samt den omständigheten, att protörmäl¬
da inbjudning till aktisteckning ej ut¬
färdats i full öfverensstämmelse med an
tydda bolagsstämmoberhet samt att af¬
tieteckningen fått fortrå äfven efter den
30 September 1812, utan att och hela antalet
till teckning utbjudna aktier blifvit teck¬
radt, således icke mera enligt stadgan¬
dera i 15 och 22 SS: 8 uti lägen om äkten¬
bolag, gifven den 2 Maj 1825 berättigade
Handlanden Saron att af Aktiebolaget Kor¬
ko Keskback Osakeyhtiö återbekomma före¬
nämnda af honom erlagda belopp, har
Rådstufvurätten underkänt Handlanden
Savons i målet utförda talan samt ålagt
Savón att med etthundra mark godtgöra
Aktiebolaget Kopo Källbrule Osakeyhtiö den
kostnader i rättegången.
Hofrätten, under hvars pröfning Hand¬
239
| 463306808_0280 | 463306808 |
bonden Savón i vaderäg dragit målet
har medela den 16 februari 1917 gifven
dom väl tunnit utredt vara, att de
ettusen fyrahundra aktier i Aktiebo
saget Kirpo Kolkbruk Osakeyhtiö, hvil¬
ka bolagets styrcka den 15 Augusti 1912
under hänvisning till bolagets i saken
fattade beslut i afseende å ökning af
bolagets aktiekapital utbjudit till teck¬
ning, ej till fullo öfvertagits och att aktie
teckningen fortgått jämväl efter den tid
punbl, jemoin hvilken teckningen jemlikt
de imbjudningslistor, å bevilka tecknin¬
gen verkställts, bort afslutas eller den 30.
September 1912; men enär nämnda omstäm¬
digheter icke berättigat Handlanden Savon
att af bolaget återbekomma hvad Savén
till bolaget erlagt såsom likvid för de
af honom vid teckningen öfvertagna att
tiena, hälst boleget vid den bolagsstäm¬
ma, å hvilken beslut om utgifvandet
af nya aktier fattats, fastställt det be¬
lopp, till hvilket aktiekapitalet skulle
ökas, till lägat trehundratusen, högst
femhundratusen mark, motsvarande en
ny teckning af minat sexhundra och
högst ettusen fyrahundra aktier, samt
Korvon ej ens kunnat påstå, att icke
förstnämnda antal aktien tecknats al¬
föredan före utgången af berörde den
30 September 1912, har Hofrätten fastställt
det slut, hvari Rådstuhurätter i saken
stannat, hvarjämte Handlanden Savoin
skyldigkänts att med sextio mark godt¬
göra Aktiebolaget Korpo Katharina Osake¬
yhtiö dess i målet i Hofrätten halda kost¬
nader.
Uti Hofrättaren som har Handlanden
Savón anhållit om öndring medelst dedel
tion, den Aktiebolaget Bords Kokkonen Om¬
keyhtiö bemätt.
Senaten har tagit målet i öfvervä¬
gande och pröfvar rättvist på de i Räd¬
utufvurättens utdrag anförde skäl och
i betraktande jämväl däraf att Hand¬
landen Savon, hvilken såsom ägare
till ifrågavarande aktier närvarit vid St
tiebolaget Storro Falttbruk Osakeyhtiös belags¬
stämma den 25 April 1913, därvid icke gjort
någon anmärkning emot aktiekapitalets
förhöjning på det sätt densamma ägt
rum, låta bero vid det slut, hvari dom¬
260
| 463306808_0281 | 463306808 |
stolarne i saken stannat; och åläg¬
ges Handlanden Savón att med etthund
na mark ersätta Aktiebolaget Korpo¬
Kattbruk Osakeyhtiö dess umgälder i
målet härstädes. Det alle, som vederbör¬
till efterrättelse fonder
Finlands Senat:
Julius, Gretenfelt
Vilhelm Blåfield
Väinö Hirvinen
J. A. Wilus¬
Ilmo Strömsten
Joulukuun 20 päivänä 1917.
Suomen Senaatin
tuomio nostorahoin Waasan
Hovioikeudesta tulleessa vel¬
komisjutussa, jossa Kosken
saaren Tehdäsosakeyhtiö, Pelä¬
jäveden pitäjän Kintauden
kylästä, on hakijana ja toimi¬
rimi Gabriider Seck, Allman
kaupungista Saksun valtakun¬
nassa, vastaajana: Annettu
Oikeusosastossa 20 päivänä
joulukuuta 1917.
Sonaatti on itsellensä esittelyttä
nyt jutun kirjat ja niistä saanut
tietää seuraavaa:
Jyväskylän ja Petäjäveden pitä¬
jäin käräjäkunnan Kihlakunnanoi
keudessa on toiminimi Febriider Seck¬
Koskensaaren Tehdäsosakeyhtiölle toi¬
mitetun haasteen nojalla lausunut
että osakeyhtiön toimitusiohtaja, Maar¬
viljelysnemos Alfred Nordelin oli
5 päivänä lokakuuta 1908 Altenan
kaupungissa ostanut toiminimelta
kaksi teras lankakonetta ynnä eri
naisia terästängän valmistamiseen
Läsnä: J.S. - A. P. K.
No 2280.
No 228.
Pag. 8 R. D. 1912
| 463306808_0282 | 463306808 |
tarvittavia työkaluja ja välinoila yh¬
teensä 1812 Saksan markan 32 penni¬
gin hinnasta, josta Kordelin oli pai¬
kalla suorittanut 1000. Suksan mark¬
kaa, sekä että toiminimi saman lo¬
kakuun 24 päivänä oli Maanviljelys¬
neuvos Kordelinin määräyksen mu¬
kaan lähettänyt nuo tavarat osake¬
yhtiölle, joka sitten oli ne vastaan
ottanut; ja koskei osakeyhtiö ollut
maksanut toiminimen jäännönsaa¬
tavaa 2812 markkaa 32 pennigiä
Saksan rahaa, on toiminimi vaati
nut yhtiötä velvoitettavaksi toimi¬
nimelle heti suorittamaan äsken
mainittu rahamäärä maksuaikana
käyvän kurssin mukaan Suomen
rahassa korkoineen.
Koskensaaren Tehdäsesakeyhtiön
vastusteltua kannetta muun muas
sä sillä perusteilla, ettei Maanvilje¬
lysneuvos Kordelin tilatessaan puheik¬
si tulleet tavarat ollut ottut yhtiön
toimitusjohtajana ja ettei yhtiö ollut
noitu tavaroita tilannut, on Kihlakun¬
nanoikeus 12 päivänä syyskuuta 1910
julistumallaan päätöksellä siinä
mainituilla perusteilla hyljännyt kon¬
teen ja velvoittanut toiminimen kor¬
vaamaan osakeyhtiön oikeudenkäynti
kulut kuudellakymmenellä markal¬
la.
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi
toiminimi Febriider Seck oli velaa
malla saattanut julun, on tuomiosa
14 päivältä marraskuuta 1911 antanut
asiasta lausuntonsa; ja koska Maan
viljelysneuvos. Kondelin, toiminimen
Hovioikeudessa esittämän selvityksen
mukaan, jota i Koskensaaren Kihdusosa¬
keyktion puolesta ei oltu kielletty, siihen
aikaan kun puheenalainen lavarain
tilaus tapaktui, oli ollut yhtiön halli¬
tuksen puheenjohtaja ja siinä toimen
saan oikeutettu yksin kirjoittamaan
yhtiön toiminimen, sekä hän niin ollen
myös oli ollut oikeutettu yhtiötä sito
vasti tekemään vielä sanotun välipu¬
heen; sentähden ja kun myöskin oli
räytetty, että mainitut tavarat Korde¬
linin määräyksestä oli lähetetty yhtiön
vastaanotettaviksi Koskensaaren ran¬
262
| 463306808_0283 | 463306808 |
tatiosäkille, jonne ne aikanaan oli
vat saapuneetkin, on Hovioikeus kat¬
sonut yhtiön olevan velvollisen niiden
kiistämättä jätetyn hinnan toimini
melle suorittamaan sekä siis, kumoton
Kihlakunnanoikeuden päätöksen, vel¬
voittanut osakeyhtiön toiminimelle mak¬
samaan kaksituhatta kahdeksansa
taa kaksitoista markkaa kolmekym¬
mentäkaksi jefennigiiä Saksan rahaa
maksuaikana käyvän kurssin mukaan
Suomen rahassa viiden prosentin vuo¬
tuisine korkoineen syyskuun 9 päivästä
No 9, jolloin oikeudenkäynti alkoi, minkä
ohessa osakeyhtiön, joka oikeettomasti
oli viivyttänyt riitaa, tuli korvata toi¬
minimen oikeudenkäyntikulut. Kihla
kunnanoikeudessa sadalla viidelläkym¬
menellä ja Hovioikeudessa viidelläkym¬
menellä markalla.
Hovioikeuden tuomioen on Kosken
saaren Tehdusosakeyhtiö anonut muu¬
tosta perustelmalla, johon toiminimi¬
Gabriider Isak on vastannut.
Senaatti on tutkinut tämän ju¬
tiin ja katsoo, ettei Koskensaaren Teh¬
sasosakeyhtiö ole esittänyt syytä
muuttaa Hovioikeuden tuomiota, joka
siis jää pysyväksi; ja velvoitetaan
osakeyhtiö suorittamaan toiminimel¬
le Gabriider Teck, sillä täällä jutun
vuoksi olleiden kalujen korvaukseksi,
sata viisikymmentä markkaa. Tätä
kaikki asianomaiset noudattakoot¬
Suomen Senaalle
Julius, Grotensfelt.
Aill Charpintus
läinö Hirvinen Vilhelm Blåfield
263
| 463306808_0284 | 463306808 |